Kynsilaukkaajien joulu

Piparit leivottiin tietysti jo ennen joulua yhdessä ruoanlaitosta ja varsinkin ruoan syömisestä nauttivan Onni-neidin kanssa. Tässä tämä pikku apulainen esittelee ylpeänä aikaansaannoksiamme, jotka ovat vasta uuniin menossa. Paiston ja jäähdytyksen jälkeen glaseerasimme piparit edelleen yhdessä Onnin kanssa vaaleanpunaisella sokerikuorrutteella ja  kissankarvoilla!

Kinkku paistettiin aatonaattona yhdessä ruoanlaitosta ja varsinkin...äh, no se tulikin jo sanottua aiemmin...siis Onni-neidin kanssa. Onni tykkäsi kinkusta niin kovasti, että olisi halunnut suorastaan samaan folioon kinkun kanssa. Paiston ja jäähdytyksen jälkeen kuorrutimme kinkun sinapilla, korppujauhoilla, neilikoilla ja kissankarvoilla!

Sitten kun oli kinkkua ja pipareita syöty mahat täyteen, oli levon aika. Mallia näyttää Vertti-herra. Siihen hetkeen tämä oli ainoa oikea asento, mutta tähän eivät pystyneet muut Kynsilaukkaajat saatikka sitten kankea henkilökunta. Ihaillen vain Verttiä katselimme!

Isäntäväki veteli keskenään huiviin myös ne ihanat "Tonnetot ja Pollot" ja  henkilökunta katseli kateellisena kauempana vesi kielellä...Kyllä tuli taas henkilökunnalle selväksi, että ollaan ihan oikeasti sitä alemman kerroksen väkeä. Mutta niin, taas piti Vertin ottaa syönnin päälle pienet torkut...

Onni-neiti oli harmissaan, kun ei mahtunut kinkun kanssa saman folion alle ja päätti sisuuntuneena aloittaa laihdutuskuurin ja kuntoilun jo heti jouluna eikä vasta uuden vuoden puolella. Tässä todiste siitä, että Onni  treenaa jo ihan tosissaan rakkaan Rocco-hiirensä johdatuksella. Toistaiseksi jalkarahin alle mahtuu vasta Onnin pää...

Joulupukki toi muuten Kynsilaukkaajille kuusi tuliterää hiirulaista oikein lahjapakkauksessa, mutta ainakin Onnin mielestä on vielä vanhassa vara parempi!

Joulu tulla jollottaa...

Meillä, Kynsilaukkaajien henkilökunnalla, painavat jo joulukiireet päälle, mutta isäntäväellä ei ole kiireistä tietoakaan. Tässä Ellu-neiti odottelee vielä joulua omalla? rakkaalla tuolillaan, mutta jatkossa  siitä täytyy taistella jonkun aikaa muualta kotiin joulunviettoon tulleen henkilökunnan tyttären kanssa; tuoli kun sattuu olemaan tyttären yleensä tyhjillään olevassa huoneessa. No, kyllä jouluna sopu sijaa antaa...

Onnin raivoisa joulugarderobin etsintä on edelleen pahasti vaiheessa ja epätoivoissaan tämä nuori nainen on yrittänyt pukeutua jopa urheilukassiin. Voi Onni-poloinen, et voi olla noin epätoivoinen! Henkilökunta kehottaa vielä hienovaraisesti neitiä jatkamaan hieman juhlavamman asun etsintää...Vaikka toisaalta; rumat ne vaatteilla koreilee!

Vertti-herra jatkaa joulunodotustaan makoillen jo toista viikkoa olohuoneen matolla takan äärellä. Mmmmmm, joulu, mmmm...toivottavasti henkilökunta on muistanut ostaa jouluksi Schesirin "Tonnetto con Surimi gusto Granchiota" (tonnikala-rapukissanruokaa)...mmmm....ja sitä "Pollo con Surimi gusto Granchiota" (kana-rapu...)...mmmm....joulu....mmmm... italialainen ruoka on sitten hyvää...joulunakin....mmmmm 

Kynsilaukkaajat henkilökuntineen toivottavat kaikille Hyvää Joulua!

Onni-neidin joulugarderobi vielä hakusessa

Kynsilaukkaajatkin valmistautuvat pikkuhiljaa Joulun viettoon. Vertti-herra ei tosin paljon stressaa, kuten kuvasta näkyy. Voisi jopa sanoa, että kädet kyynärpäitä myöten ristissä valmistautuu hän. Tätä herraa ei juuri nyt palele, ei paina päälle joululeivonnaisten teko eikä muukaan jonninjoutava kiire ja hössötys, joten joutaapa tässä välillä ihan kaikessa rauhassa ahtaassa korivuoteessa makoilllessa puutuneita jäseniään oikomaan ja lämmennyttä vatsapuoltakin tuulettelemaan. Samalla on mukava unelmoida kaikista ihanista jouluherkuista, joita henkilökunta ainakin Vertin käsikirjoituksen mukaan sitten tarjoilee. Mmmmm, Joulu,mmmmm...

Toisin on Onnin laita. Toki Onnikin (ja varsinkin Onni) jouluherkuista uneksuu, mutta nyt on päällimmäisenä ihan toinen probleema. Nuori muotitietoinen neitonen kun haluaa pukeutua Joulunakin kauniisti ja kaikenlaista (pahvilaatikkoa ynnä muuta) on jo tullut päälle soviteltuakin. Ei vain ole oikein sitä mieleistä asua löytynyt, vaikka ei tämäkään kranssi Onnin päällä minusta yhtään hassummalta näyttänyt. Tosin hieman epäkäytännöllinen se kyllä olisi.  No, kyllä Onni varmasti Jouluun mennessä mieleisen asun itselleen löytää.

Ellu-neiti on nähnyt jo niin monta Joulua, että häntä ei tuleva juhla juurikaan hetkauta (oli hieman äreänä; ei suostunut haastattelun yhteydessä edes kuvattavaksi) ja niinpä hän  kommentoikin nuorison juhlanodotusta saunan lauteilta nuivan vähäsanaisesti: "EVVK!"  Tarkoittaa suomeksi, että tärkeintä on nauttia lämpimästä saunasta, olipa sitten arki tai juhla!

Isäntäväen itsenäisyyspäivän viettoa

Päivää on vietetty niin kuin tällaista päivää kuuluukin eli erinomaisen rauhaisissa tunnelmissa. Verttiä on kuitenkin taas välillä vähän vetänyt kierteelle.

Sauna on vielä toistaiseksi Ellun käytössä, mutta eiköhän sinne jo illankähmässä henkilökuntakin pääse kylpemään.

Onni on katsonut jo monta tuntia "Tuntematonta" Papan mahalla, joten kohta on Onnin saatava taas ruokaa, koska Onnilla on empiiriseen kokemukseeni perustuen nälkä keskimäärin kahden tunnin välein. Silloin pääsee varmaan Papakin livahtamaan saunaan. Saunan jälkeen sitten voikin tämä isäntäväen ja henkilökunnan suloinen sohvaperunasymbioosi viettää loppuillan yhtä sporttisesti kuin koko muunkin päivän nojatuolissa linnanjuhlia töllöttäen.

Talossa kummittelee taas!

Taitaa olla Onni-neiti taas tyrkyllä Papan toimistolle, mutta kassi on kyllä ihan väärä. Tässä kassissa pääsee nimittäin vain kirpputorille ja minun on kyllä hyvin vaikea kuvitella, että Onni sinne haluaisi kaikkien likasormien käänneltäväksi ja väänneltäväksi. Niin, eikä sitä koskaan tiedä, jos vaikka joku, joka ei Onnia tunne, haluaisi ostaakin sen! Kamalaa! Eipä viedä meidän Onnia kirpparille, ei!

Se kesällä ulkona ensimmäisen kerran havaittu kummitus on nähty jälleen; tällä kertaa sisätiloissa. Eniten sen olemuksessa huomiota kiinnittää tuo silmien erivärisyys; toinen keltainen, toinen vihreä. Kaipa se on kummituksilla sitten ihan normaalia. Muistuttaa muuten jotenkin Vertti-herraa...

Tässä on henkilökunta työssään. Papa palvelee Ellu-neitiä ihan lattialla polvillaan pitämällä hiusharjaa kädessään ja Ellu puskee tuolilla seisten harjaa tyytyväisenä. Papa ei siis harjaa, vaan Ellu harjautuu, hih!

Nyt on Vertti-herra hyvin, hyvin tyytyväinen. Joskus on tullut kielteistä palautetta henkilökunnan ruokapolitiikasta, mutta nyt täytyy sanoa, että joskus tässäkin huushollissa saa sitten hyvää ruokaa. Niin hyvää, että ihan kirjaimellisesti syönnin jälkeen on kieli poskella.

Onnin epäonnistunut salamatkustusyritys

Isäntäväen Vertti-herralla on ikioma kissanpeti, johon muu isäntäväki ei jostakin syystä koskaan edes yritä (ei edes Onni!!!). Peti on siis Vertille yksi rakkaimmista paikoista kotona. Meistä ihmisistä kyllä näyttää, että se olisi liian pieni, mutta siitä päätellen, miten paljon Vertti siinä aikaansa viettää, näin ei kuitenkaan ole. Joskus on kuitenkin yhdellä vilkaisulla hieman vaikea hahmottaa, miten päin hän siinä milloinkin on. Siihen oikein asettautuminen onkin todellinen taitolaji, jossa Vertti päivittäisen noin 8 tunnin harjoittelun ansiosta on ihan pro! Onnistuisiko sinulta?

 Onni-neiti valmistautuu hyvissä ajoin alkavaan työviikkoon, ei siis omaansa, koska hän työskentelee (lue: syö ja nukkuu) kotona, vaan Papan sellaiseen. Onni haluaa päiväksi Papan mukaan toimistolle, joten hän asettautuu jo hyvissä ajoin sunnuntaina Papan työreppuun ajatuksenaan päästä jäniksenä (hah, kissa jäniksenä) Papan mukaan. Mutta voi voi! Nyt oli todella Onni onnettomuudessa, kun Papa sattumalta huomasi yrityksen. Vaikka Onni kovasti yritti sulautua repun kanssa samanvärisenä pelkäksi repuksi, ei se ainakaan vielä tällä kertaa onnistunut. Olisikohan kannattanut yrittää pitää (kiilu)silmät kiinni?

 

Miksikö Onni sitten sitten sinne Papan toimistolle haluaa? No, Onnihan on kuullut Papan sanovan lähtevänsä toimistolle Onnille kinkkurahoja hankkimaan. Ehkä Onni on ymmärtänyt lausahduksen väärin ja luulee, että sieltä työpaikalta saa sitä kinkkuakin! Niin tai näin, mutta ainakin yksi tärkeä syy on se, että Onni haluaa Papan parin iltatunnin sijasta koko päiväksi omaksi rakkaaksi kissankannattelualusekseen, mamasta kun ei siihen ole, kun sillä on aina joku käsityö sylissään, pah!. Kai se Papa siellä toimistolla pystyy niitä töitään tekemään kissa sylissäänkin, täh?
 

Selviytyjien vinkkejä

Isäntäväkemme on ilmaissut poikkeuksellisen voimakkaan vastalauseensa henkilökunnan viimeaikaista ruokapolitiikkaa kohtaan. Tarkoittaa sitä, että ruokakuppeihin ei kosketa ennen kuin nälkä kasvaa todella suureksi. Esitettyjen syytösten mukaan tarjottu ruoka ei ole täyttänyt isäntäväen kulinaristisia odotuksia,  koska gourmet-osuutta on puhtaasti hintasyistä vähennetty. Ruokapolitiikkaan ei kuitenkaan ole mainituista taloussyistä tulossa muutoksia lähiaikoina, joten isäntäväki on joutunut oppimaan elämään asian kanssa.Nyt nämä kissamaailman todelliset selviytyjät haluavatkin ensijärkytyksestään toivuttuaan antaa muutaman hyvän ilmaisen vinkin mahdollisille kohtalotovereilleen.

Vinkki 1:

Sulaudu huomaamattomasti kissanruokapakkausten kanssa samaan hyllyyn kylmähuoneen eteiseen. Tämä herra onnistuikin sulautumisessaan kerran niin hyvin, että hänet suljettiin vahingossa sinne oven taakse koko yöksi. Plussaa tietysti se, että on koko yö aikaa yrittää repiä ne harvat mieleiset ruokapakkaukset auki.
P.S. Verttii kai yrittää tässä kertoa, että: "On niin nälkä, että näköä haittaa!"

Vinkki 2:


Jos ei heti aamusta tule kunnon ruokaa kuppiin, niin voit aina aloittaa päiväsi kevyesti Papan mustikkasmoothiella. Sillä se Papakin puolille päivin pärjää.

Vinkki 3:

Ovea raapimalla ei jääkaappi kylläkään aukene, mutta toisaalta mama ei kestä tätä raaputusta ja oven puskemista kauaa katsella, vaan ennemmin tai myöhemmin avaa tuon oven ja antaa sieltä KINKKUA!!!

Vinkki 4:


Välipalatkin ovat tärkeitä. Varsinkin juhlapäivien alla niin kuin nytkin isänpäivän aattona kannatti pyöriä Papan kintereillä. mama oli tehnyt isänpäiväkakkuun jugurtti-mustikka-kermatäytettä aivan liikaa ja kun mama tuuppasi ylimääräkipon Papan käteen, oli meikätytön pää niinä aikoina herkkupöntössä. Kylläpäs se maistui...niin ja ne mustikathan ovat kuulemma terveellisiäkin.

Että kyllä noilla henkilökunnan eväilläkin jotenkin pärjäilee...

Onni - luuton luonnonoikku?

Ellulla on asiaa, vaikkei kuvassa ääni kuulukaan. Huonokuuloinen (lue kuuro) kissa tekee niin kuin huonokuuloinen ihminenkin eli naukuu/puhuu tosi kovalla äänellä, koska ei kuule itse omaa ääntään.

 

 Papa leikittää Verttiä. Vai leikittääkö Vertti Papaa? Jotenkin Vertin olemuksesta on luettavissa, että ei vois vähempää kiinnostaa.

Onni on levinnyt sohvan selkänojalle pesulle. Onkohan Onnissa luita ollenkaan, kun se taipuu vaikka minkälaiselle mutkalle?

Saunafaunaa

 Onni ja Ellu näin sovussa saunoo

eivätkä kanna toisilleen kaunoo.

On siinä kissoo monta paunoo,

meillä on saunassa tämmöstä faunoo.

 "Puhtaavestaannii suap olla ylypee,
kun kehtoo kuuvesti viikossa kylypee."

Vertti unelmoi hiiripaistista?

Onni-prinsessa on vallannut sohvalla nukkuma-alusikseen kaksi tyynyä ja niiden välissä näkyvän maman keskeneräisen pitsihuiviliivineuleen. Ei tykkää Onni, kun mama aina neuloo...eli joko mama laittaa neuleen suosiolla sohvalle Onnin aluseksi tai Onni kiipeää maman syliin neuleen päälle niin kuin tällä kertaa kävi. Lopputulos on sama; ei pysty silloin mama neulomaan...siitäs saa, kun kerran ottaa mieluummin syliinsä neuleen kuin Onnin...

Vertti-herra taas nojatuolissaan näyttäisi näkevän ihanaa hiiriunta ja odottelevan tässä vesi kielellä herkullista paistia ainakin siitä päätellen, että on hänellä niin kertakaikkisen somasti kulmahampaat näkyvissä ja kielen kärki hampaiden välissä. Onnittelut Vertille, sillä se, jos mikä, on unien aatelia, kun todellisen gourmet-aterian saa nautittavakseen...mmmmm...hiiripaistia kermakastikkeessa......mmmmmm....

Kenkäfriikki kaipaa kyläilijöitä

Onni-neiti on hyvin kiinnostunut muodista niin kuin nyt nuoriso yleensä on. Tällä kertaa Onni pukeutui (Papan avustuksella) trendikkäästi isoäidinneliöistä virkattuun peittoon. Kyllähän toki Onnikin ymmärtää, että talven tullen on syytä vaihtaa kesäinen sifonkiverho jo johonkin lämmittävämpään materiaaliin.

Vertti-herra on todellinen esteetikko. Tässä ihaillaan Dr Ruppel-kärhön kaunista kukkaa lähietäisyydeltä, ihan ruokapöydältä käsin. Tällä kertaa kukka ei kuitenkaan ollut Vertin mielestä ihan syötävän suloinen, joten se sai kukkia kukkimisensa rauhassa.
Verttihän on muuten myös kenkäfriikki. Varsinkin kyläilevien vieraiden kengät ovat Vertin erityisessä suosiossa ja saaneetkin Vertiltä usein varsin koiramaisen käsittelyn. Kyläilijöiden puutteessa Vertti joutuu kuitenkin välillä tyytymään henkilökunnan sattuneesta syystä jo melkoisen kärsineen oloisiin jalkineisiin.

Ellu-neidin huvitukset ovatkin sitten tässä. Unta, unta, autuasta unta.Välillä on pakko käydä syömässä jotakin vatsansa täytteeksi ja sitten taas nukkumaan. Mitäpäs sitä muuta ikääntynyt kissaneito tarvitseekaan kuin ruokaa ja lepoa. Vaihtelua lepohetkiin saa vaihtamalla nukkumapaikkaa. Tällä kertaa paikaksi on valikoitunut Papan "työtuoli", joten Papa siirsi varovasti Ellu-neidin tuoleineen sivummalle ja haki itselleen tietsikan eteen toisen tuolin. Eihän isäntäväen unia sovi häiritä...

Kadoksissa ollut Rocco-hiiri löytynyt!

Onni-neidin rakas Rocco-hiiri siis löytyi lopulta paremman siivouksen yhteydessä kenkiensäilytyslaatikon alta. Rocco kun aina pääsee karkaamaan Onnilta mitä ahtaimpiin kolosiin ja sen jälkeen se onkin kadoksissa pitkiäkin aikoja. Onnin toinen lemmikkihiiri, herra Hakkarainen, on sen sijaan edelleen kadoksissa. Saas nähdä, mistä ja milloin se löytyy! Ehkä sitten joulusiivouksen yhteydessä...

 Tässä Onni iloisena esittelee ihanaa vaaleanpunaista Roccoaan! Papahan sitä heittelee taas Onnille aikansa ja Onni kantaa sen takaisin heitettäväksi kuin koira konsanaan aina siihen asti, kun sen taas seuraavan kerran hukkaa...

Papa valmisteli viikonloppuna puutarhaa talvea varten ja vaikka Dr Ruppel-kärhö olisi miten tahtonut vielä kukkia, purki Papa siltä julmasti (tosin myönnän, että minun pyynnöstäni) köynnöstuen pois ja toi Ruppelin viimeisen kukan sisälle maljakkoon laitettavaksi. Vertti-herra esteetikkona ymmärtää kauniiden kukkasten päälle jopa niin, että saattaa syödäkin niitä. Tässä kuitenkin vain katsotaan, ei kosketa.

Ellu-neiti iskee tyytyväisenä silmää saunan lauteilta, koska saa nautiskella siellä ihan itsekseen, kun Onni on niin täpinöissään Rocconsa kanssa, että mistään syyshorroksesta ei ole Onnin kohdalla enää toistaiseksi tietoakaan.
 

Tässä huushollissa pitäisi olla kahden nojatuolin sijasta useampia, koska istumapaikat niissä ovat jatkuvasti kortilla. Jos ei kaksi, niin ainakin yksi Kynsilaukkaaja on aina jommassa kummassa tuolissa. Ja jos vain yksi, niin silloin toisessa on Papa. Öisin Kynsilaukkaajat miehittävät usein sekä molemmat nojatuolit että osittain myös sohvan. Eipähän siellä silloin henkilökunta olekaan, joten olkoot vaan. Toisekseen isäntäväki on isäntäväki ja henkilökunta on henkilökunta. Kynsilaukkaajat rules!

Kynsilaukkaajat jo syyshorroksessa

Villa Verttilää ei ole suinkaan vielä suljettu talveksi, mutta Kynsilaukkaajat viihtyvät jo selvästi paremmin sisätiloissa. Verttilässä käydään vuoronperää enää pikaisesti vilkaisemassa, olisiko joku myyräparka eksynyt verkon väärälle puolelle eli siis Verttilän puolelle. Onneksi ei viime aikoina ole. Ehkäpä juuri siksi ovatkin Kynsilaukkaajat vaipuneet jo ajoittaiseen syyshorrokseen. Tässä siitä mallia näyttää Vertti.

Tästä voi jokainen itse päätellä, miksi meillä yleensä ottaen sängyn petaaminen on niin vaikeaa...Oikein hävettää aina kun tulee yllätysvieraita ja sänky on poikkeuksetta petaamatta. Mutta kun eihän isäntäväkeä voi sieltä poiskaan komentaa...
Tytöt taas ovat vaipuneet horrokseen saunan lauteille. Mikäpäs siinä on Onninkaan mahansa vieressä köllötellessä...

 
Ellu-neiti makoilee lauteilla toisessa nurkassa vähän närkästyneen oloisena. Olen lukevinani ajatuksia: "Taas tuo sama paparazzi-akka kameroineen... Eikö täällä saa ikinä nukkua? Kiukaan peruslämpöäkin vois vähän nostaa, kun välillä niin vanhoja niveliä kolottaa...Kuka muuten tuolle ruokaimurille (=Onnille) on antanut luvan tunkea tänne?"
 

Henkilökunnalla on joka tapauksessa ollut viime aikoina vähän helpompaa, kun palveltavat makoilevat mikä missäkin horroksissaan. Ei kuitenkaan niin, etteikö työtä riittäi.... Oh, Ellu juuri ilmoittikin kuuluvasti, että aluset puuttuvat saunasta. Suokaa anteeksi, mun nyt mentävä on...

Vertti valvoo mehustusta ja Onni kostaa mamalle

Aina silloin tällöin osa herraskaisesta isäntäväestämme saa tarpeekseen (!) joutilaisuudesta ja nukkumisesta ja haluaa yllättäen osallistua tavalla tai toisella maman askareisiin. Niinpä viimeiset puolukkamehut keiteltiinkin Mehu-Vertin tarkan seurannan alla, ainakin noista silmistä päätellen. Vertti ei voi vastustaa pahvilaatikoita, vaan kun maija liedelle sujahtaa, niin Vertti maijan laatikkoon pujahtaa...

Ellu-neiti ei viitsi maman puuhiin osallistua, vaan köllöttelee sen sijaan näin ilmojen viilettyä jo mieluummin päivät saunan lauteilla. Onni taas haluaisi, että mama toimisi hänen kokopäiväisenä lämpimänä makuualustanaan nojatuolissa. maman tulisi siis pidellä kaksin käsin Onnia tämän rötköttäessä selällään maman sylissä käpälät kohti taivasta. Niin Papakin aina kotona ollessaan tekee... Mutta koska mamalla on omiakin askareitaan, ei mama ole Onnia suostunut kannattelemaan. Niinpä Onnin kosto onkin suloinen...
Tässä Onni mielenosoituksellisesti karvoittelee maman virkkaamaa pöytäliinaa samoin kuin virkattua ponchoakin makaamalla niiden päällä. Poncho toimisi muuten mallina työn alla olevalle toiselle poncholle, joka pitäisi saada pikaisesti valmiiksi. Lisäksi Onnilla on päänalusena telkkarin kapula, niin ettei mama pysty edes teeveen katsomisella huvittelemaan. Näin on maman harrastustoiminta estetty toistaiseksi.

Mutta minkäs teet? Eihän tässä voi henkilökunta isäntäväkeä komentamaankaan ruveta...Oveluutta tosin voi käyttää eli taidanpa tästä lähteäkin kolauttamaan ruokakuppia, niin Onni on saman tien keittiössä, heh heh...
Tämän erän voitto tulee mamalle...

Onni pukeutuu verhoon

Onni-neitiin on iskenyt harvinainen naisellisuuskohtaus ja hän on pukeutunut menneen kesän kunniaksi sifonkiseen kukkaverhoon. Onni kun rakastaa muutenkin verhoja. Tämäkin verho on solmulla nimenomaan siksi, ettei Onni sitä lattialta käsin pääsisi rypyttämään ronskilla tekniikallaan myös alareunastaan, mutta tuolilta käsin siihen näköjään yltää hyvin ihan pukeutumaankin. Oranssit (rispaantuneet) talviverhot ovat kuitenkin Onnin ehdottomat suosikit. Siihen asiaan voidaan palata sitten tuonnempana, kun henkilökunta saa verhot vaihdettua.

Vertti-herra taas on loikannut ilmeisesti lämmityksen toivossa takan päälle, mutta toivo on turha, sillä pihin henkilökunnan mielestä ei ole vielä aika tuhlata polttopuuta moiseen herrasteluun. Tässä Vertti yrittää näyttää surkealta, kun ei mukamas mahdu takan päälle, kun vanha silitysrauta täyttää koko tilan. Toinen käpäläkin roikkuu ikävästi, kun ei ole kissapoloiselle tarpeeksi tilaa järjestetty.

Sitten vapaata kieriskelyä matolla. Olisko näin hyvä...

...vai näin...Joo, näin on hyvä!

Isäntäväki on vähentänyt jo selvästi Villa Verttilässä oleilua säiden viilennyttyä, mutta toki edelleen siellä iltaisin kökötetään porukalla hiirijahdissa. Papa ei ole vieläkään ehtinyt tilkitsemään Verttilän hiirivuotokohtaa lopullisesti, joten olemme ottaneet tavaksi sulkea Verttilän heti pimeän tultua, etteivät Kynsilaukkaajat toisi enää yhtään hiirulaista sisälle! Toivotaan, toivotaan...

Henkilökunta on palannut lomalta!

Lomittajat on vapautettu tehtävistään ja vakinaiset ovat taas puikoissa. Reissussa isäntäväen kaipuuta helpotti nettikamera, joka oli sijoitettu siihen makuuhuoneeseen, jossa isäntäväki useimmiten nukkuu. Aamulla herättyämme avasimme ensimmäiseksi nettiyhteyden kameraan nähdäksemme, onko ketään isäntäväestä näkösällä. Joskus oli, joskus ei.

Tyytyväiseltä vaikutti isäntäväki palattuamme. Tässä Vertti antaa näytteen siitä, miten lattialla kieriskely voi olla mukavaa. Vertti toimii talvisin myös olohuoneen kissalämpömittarina eli mitä enemmän kissa aukeaa mahastaan ulospäin, sitä lämpimämpää on. Vaikuttaisi, että näin elokuussa takkaa ei vielä tarvitse lämmittää. Tosin ei ole vielä lämmityspuitakaan hankittuna.
 

 Eipä ole Onnikaan päässyt laihtumaan henkilökunnan poissaollessa. Ahmatti oli kuulemma tavoilleen uskollisena aina ensimmäisenä ruokakupilla. Ilmeisesti juuri Onni oli ylensyönnin seurauksena jälkimmäisen lomittajan iloksi oksentanut matolle. Kumma juttu, että aina niin tapahtuu silloin, kun me vakinaiset olemme poissa!
Kiitokset vielä lomittajille!

Henkilökunta lähtee lomalle

Kynsilaukkaajat jäävät siis tilapäishenkilökunnan hoitoon viikoksi. Henkilökunnalle tulee taatusti ikävä isäntäväkeä, mutta isäntäväelle sen sijaan on ihan sama, kuka täällä palvelee, kunhan ruokahuolto toimii...Ruokaa ja kissanhiekkaa on kyllä kaupasta kannettu selkä vääränä, joten kissanruokahyllyt suorastaan notkuvat tällä hetkellä. Se kun on se meiän Onni niin hyväsyömänen...

Tässähän se Onni taas taiteilee sohvan selkänojalla. Ja kyllä se siinä myös todella pysyy, kun vähän selkänojasta kynnellä tukea ottaa. Onkos se Onni muuten vähän omenalihava...?

Bergiuspalloa pihanurmella

Ellu on Kynsilaukkaajista se, joka jää aina ilman ruokaa. Ensin ruokakupille kurvaa Onni ja syö kupin melkein tyhjäksi. Onnin jälkeen viimeiset ruoanmurenet pistelee poskeensa Vertti ja viimeisenä ruokaa odottelevalle Ellulle jää vain tyhjä ruokakuppi. Uusi satsi ruokaa siis tarjolle. Jostain tyhjästä kupille ionisoituu taas Onni. Syö ruokakupin puolilleen, oksentaa usein saman tien (joskus jopa suoraan samaiseen ruokakuppiin) ja poistuu paikalta. Siinä vaiheessa uutta kierrosta odottelee jo myös Vertti ja kupille päästyään syö loput. Huoh! Kolmas kattaus on sitten yleensä se, jolla Ellukin saa lopulta syödä mahansa täyteen. Ihmetyttää vain tuo Kynsilaukkaajien keskinäinen marssijärjestys! Siis miksi ihmeessä muut antavat Onnin rellestää aina ensimmäisenä ruokakupilla ja jäävät itse taka-alalle odottelemaan vuoroaan?

Vertti rakastaa omenajalkapalloa (kuvan lajike Bergius, mutta Valkea Kuulas käy yhtä hyvin) ja tässä sitä taas harrastuksesta nautitaan ulkoilulla Papan kanssa. Jonkin verran koko pelikentän tilan hyväksikäyttämistä rajoittavat valjaat ja fleksi, mutta hauskaapa Vertillä näyttää olevan silti. Ei uskoisi tästäkään makoilun ekspertistä, miten äkkiä se käpälä tarvittaessa hereillä ollessa käy!

Onni nukkuu mielellään sohvan selkänojatyynyn päällä. Ilmeisesti se on sopivan pehmeä ja mukava juuri siihen tarkoitukseen. Noja ei ole kovin leveä eikä esim. isokokoisin Kynsilaukkaaja Vertti siinä pysy lainkaan. Melkoista taiteilua se näyttää Onnillakin olevan pysyminen siinä putoamatta, mutta sou vot, jos jalka vähän roikkuu, kun muuten on niin hyvä olla...