Mitä me on nähty?

Onnin viikkokatsaus:

Me on valjasteltu henkilökunnan kanssa aika paljon viime aikoina ja nähty vaikka mitä ihan meidän omalla reviirillä!

"Mikäs se siellä?"

"Henkilökunta sanoi tuota mustarastaaksi!"

"Tämä on kuulemma tikka!"

"Näiden henkilökunta mainitsi olevan puluja!"

"Mitäs täältä vielä löytyisi!"

"Tiedättekös mikä tämä on! Tämä on sen hirviön hirveä astalo, jota kuulemma yleisemmin kepiksi kutsutaan!"

"Onneksi itse tämä hirviö pysytteli poissa!"

Katsoin kuitenkin tässä vaiheessa viisaimmaksi siirtyä lämpimiin sisätiloihin ja henkilökunta seurasikin fleksin perässä kuuliaisesti. Myöhemmin kuulin, että henkilökunta oli nähnyt vielä samana päivänä meidän pihassa  tämmöisenkin! Kiittäköön onneaan mokoma tunkeilija, ettei sattunut yhtä aikaa minun kanssani minun reviirilleni!

"Henkilökunta kutsuu tätä Isoksi harmaaksi!"

Eikä siinä vielä kaikki! Ulkona yhtä hurlumheitä noiden kaikkien siivekkäiden ja nelijalkaisten kanssa eikä sisälläkään ollut paljon sen rauhallisempaa, sillä...

"Tämä kävi taas meillä, hmph!"

Minä murisin sille koko ajan hiljaa pöydän alla tuolilla, mutta se vaan tuli siihen käpälineen härkkimään eikä edes pelännyt yhtään! Onneksi se haettiin heti kohta pois! Vaikka kyllä se olisi oikeastaan voinut jäädä yöksi, tai vaikka kahdeksikin!

Ellu ei tiedä noista minun seikkailuistani ulkosalla mitään, mutta aika tyytyväiseltä oloonsa se silti vaikuttaa!

"Kattokaa nyt, miten hassu karvaton maha tolla meidän Ellulla on!"

Mitä teillä on nähty ja onko teilläkin päästy jo nauttimaan kevätulkoilusta täysin vatsoin rinnoin?"

Hi-hi-hi-hirviö?

Tapahtuipa eräänä päivänä Kynsilaukkaajien taloudessa seuraavaa: Ellu heräsi (talvi)uniltaan ja ilmeisestikin vaistosi, koska Elluhan ei kuule, että jotain outoa oli tekeillä!

"Mitä täällä oikein tapahtuu? Minä kun en kuule mitään!"

Vastentahtoisesti Ellu jätti lämpimän auringonläikkäpaikkansa sängyllä ja tassutteli katsomaan, mistä oikein oli kysymys! Heti eteisessä Ellu törmäsi Onniin, joka näytti jotenkin hassulta ja käyttäytyi vähintäänkin omituisesti .

"Mitä ihmettä sinun hännällesi on tapahtunut?"

Onnin häntä oli tosiaan kuin ranskanleipä ja pää pyöri kuin helmipöllöllä! Onni oli ihan kauhuissaan, mutta yritti kuitenkin päivittää tilannetta Ellulle.

"Minä näin hi-hi-hi-hirviön!"

Oli nimittäin käynyt niin, että ovikello oli soinut ja kun henkilökunta oli avannut oven Onnin kurkistellessa uteliaana henkilökunnan takana ovelle päin, oli ovella ollut yhden tutun kaksijalkaisen lisäksi myös yksi erittäin kovaääninen nelijalkainen, joka olisi mielellään hyökännyt saman tien sisälle, jos se olisi sinne päästetty. Tässä vaiheessa Onni oli ymmärrettävästi ottanut niin sanotusti tassut alleen ja kadonnut sen siliän tien!

"Täh? Minäkö hirviö?"

Kaksijalkainen ja hirviö poistuivat saman tien, mutta Onnin hännän palautumiseen normaaliksi meni muutama tovi. Parin tunnin päästä Onni kuitenkin rohkaistui jo valjaissa pihalle lintuja bongaamaan.

"Parasta olla varuillaan, jos se hirviö vaanii vielä täällä jossain!""

Rescuehaaste

Nyt haastan kaikki teidät lukijat lahjoittamaan ylimääräiset kolikkonne ja pikkusetelinne hyvään tarkoitukseen! Aiemmin laitoinkin jo terveisiä näiltä Samuin rescuekeskuksen kissoilta ja koirilta ihan sieltä paikan päältä. Haluan nyt palata vielä aiheeseen, koska nämä eläinystävämme tarvitsevat niin kovasti apua! Heti aluksi tunnustan, että oma lahjoitukseni tuolla paikan päällä oli vain n. 10 €, mutta apu se on pienikin apu! Tässä vielä muutamia kuvia, jotka toivon mukaan johdattelevat teidät sopivan anteliaaseen mielentilaan :)

Kissoilla oli ihan tolkun juomakupit! Mekin autoimme täyttämällä tyhjiä kuppeja vedellä.

Papa olisi halunnut ottaa tämän yksisilmäisen mukaan...

Mikä lie vienyt koiralta turkin selkäpuolelta?

Ainakin osa kissoista oli esitelty myös seinällä kuvakollaasissa

Maitobaarin happy hour?

Ota minut syliin!

Tämä koirien ja kissojen hoitokeskus on perustettu vuonna 1999 ja sitä ennen koko saarella ei ollut edes eläinlääkäriä. Valtava määrä koiria ja kissoja kuoli aivan turhaan erilaisiin sairauksiin, jotka olisivat olleet hoidettavissa. Ihmisten välinpitämättömyydestä johtuen myös liikenteen uhreina loukkaantuneet eläimet jätettiin makaamaan tienvarsille niille sijoilleen. Keskuksen perustajat palkkasivat töihin eläinlääkärin ja hoitajatiimin ja aloittivat eläintenauttamisohjelman. Tällä hetkellä keskuksessa on 280 koiraa ja kymmeniä kissoja.

Kissat olivat ainakin päällisin puolin keskimäärin hyväkuntoisia, mutta koirissa oli tosi säälittäviäkin yksilöitä. Musta koira (kolmas kuva tästä alaspäin) yritti litkiä laatoitukselle kaatunutta likaista vettä ja Papa vei sille eteen juoma-astian. Koiran takajalat olivat ilmeisesti halvaantuneet ja se veti itseään eteenpäin etujaloillaan. Koira joi ahnaasti koko kupillisen vettä ja tuli kiittämään Papaa tyytyväisen näköisenä. Se laittoi päänsä Papan jalkojen päälle, kun Papa rapsutteli sen päätä ja sen jälkeen se kellahti kyljelleen ja näytti menevän yllättäen tajuttomaksi. Papa kysyi henkilökunnalta: "Onkohan tämän koiran asiat kunnossa?"  ja hänelle vastattiin: "No problem!", mutta hetken kuluttua henkilökunta kantoi koiran jaloista roikottamalla sisälle. Papa kysyi henkilökunnalta: "Kuoliko koira?" Henkilökunta vastasi: "Ei kuollut, vaan se on lähdössä tehostettuun hoitoon joidenkin muiden koirien kanssa." Mikä lienee sitten ollut totuus?

Tämän koiran takajalat eivät toimineet kunnolla

Tämä oli pelkkää luuta ja nahkaa

Äärimmäisen janoinen koira, jonka takajalat olivat halvaantuneet.

Käy katsomassa lisää! 

Jos siis haluat ja voit, niin auta näitä eläimiä! Apua tarvitsevia kissoja ja koiria löytyy toki lähempääkin, mutta minulla oli nyt ihan pakottava tarve kertoa teille näistä eläinystävistä. Auttaminen käy helposti tilisiirrolla tuolla rescuekeskuksen kotisivulla!

P.S. Tarkoitus ei ole tietenkään painostaa ketään! Kommenttejanne lukisin mielelläni :)

Terveisiä Koh Samuin rescuekeskuksen kissoilta ja koirilta!

Vertti, villi(?) ja vapaa(!)

Viime kerrallahan postasimme Vertin nukkuma-asentogallupin. Kovin tuntuivat olevan samanlaisia nukkuma-asennot muillakin lajitovereilla. Sen verran vielä siitä aiheesta, että kuitenkin vasta kun Vertti luuli saaneensa paparazzin kintereiltään, se rentoutui ihan oikeasti!

Viime päivinä säät ovat suosineet ulkoilua ja valjasteltu on päivittäin. Etupihan puolella on sireenin kätköistä kauhisteltu välillä tiellä liikkuvia hirmuisia mummoja, äärimmäisen epäilyttäviä pyöräilijöita ja jopa joitakin turvallisemman tuntuisia nelijalkaisiakin. Tässä mm. naapurit anomassa audienssia, mutta hänen ylhäisyytensä Vertti ei sitä tällä(kään) kertaa aina niin sosiaalisille ja sympaattisille naapureillemme suonut!

Evätyn audienssin jälkeen suunta kohti etupihaa vyöryvien kurpitsojen kurpitsanlehtien taakse pihan toiseen saalisnurkkaukseen odottamaan, juoksisiko sieltä hiiri suuhun! No ei juossut!

Tosin hädin tuskin hiirtä suurempi on tämä siili, joka on viime päivinä pihassamme käynyt ruokailulla. Hyvin on kelvannut pikkuiselle vedellä kostutettu kissanruoka. Ruokakuppi (en muista, mistä meille on tämä koirankuppi tullut!)on niin suuri, että siili on etujalkoineen vyötäröään myöten kupissa itsekin.

Tähän postaukseen tulee nyt kokonaista kaksi videota, mutta koettakaa kestää! Tai jättäkää katsomatta! Vertti pääsi moitteettoman käytöksensä ansiosta pihalla vapaaksi ja peuhasi lempipuskassaan:

Tässä vaiheessa Onnin valjaisiinpääsytuska Villa Verttilässä oli yltynyt huikeisiin sfääreihin, ainakin äänen desibeleistä päätellen, joten ulkoiluvuoro vaihtui. Onni taluttaakin Papan nykyään suoraan tien poikki läheiselle niitylle, jonne punkkikammoinen paparazzi ei seuraa, joten tässä kaikki tällä kertaa!

P.S. Jos joku on kasvattanut kurpitsoita, niin voisi kertoa, että joko noista kurpitsoista pitäisi leikata uusin kasvu pois, että jaksavat tehdä kukkien ja muutaman pienen alun lisäksi oikeita isojakin kurpitsoita!