Onni täytti vappuna 6 vee!

Juuri vappupäivänä 6 vuotta täyttänyt Onni ymmärtää hyvin, että kun ikää karttuu, niin kissankin elämässä liikunnan merkitys korostuu, etenkin jos vyötärönympärys ihan silmämääräisestikin katsottuna ylittää kissaneitojen suositusarvon ylärajan niin kuin Onnilla. Onni kuuli kyllä sillä vieläkin puistattavalla rokotusreissullaan sen eläinlääkäriksi itseään mainitsevan kissojen kiusaajan sanovan, että lihavat kissat sairastuvat usein diabetekseen!
Onni onkin päättänyt ryhtyä huolehtimaan terveydestään ja harrastamaan liikuntaa monipuolisesti ja (henkilökunnan pakottamana... kannustamana) syömäänkin terveellisemmin (toim.huom.! Hah, uskokoon, ken tahtoo!) Niinpä Onni suostuukin vakuudeksi antamaan paparazzi-tädille jumppaohjelmansa julkaistavaksi ihan kaikelle (kissa)kansalle. Heti alkuunsa Onni säväyttää vetäisemällä ihan kylmiltään spagaatin tyyliin michaelmonroe on stage (tosin pehmeällä alustalla ainakin näin aluksi, mutta kuitenkin)...

Seuraavaksi kynnet syvälle tuon niin rakastetun ja rakkaudella riekaleiksi kynsityn nojatuolin sisuksiin, että ote pitää varmasti ja noin viitisenkymmentä topakkaa takajalkojen nostoliikettä kohti etukäpäliä. Onniltahan tämä käy kuin leikki, joten kohta ei ole tällä tytöllä enää jenkkakahvoista tietoakaan...ylös ja ylös ja vielä kerran ylös...

Välillä on pakko harrastaa vähän muutakin kuin pelkkää tylsää venytystä ja punnerrusta. Onni ei tanssi susien eikä tähtien kanssa, vaan vihreän hiiren kanssa. Olisiko foxtrottia tai jotain sinne päin...

Kovan treenin jälkeen on hirveä nälkä, mutta henkilökunta ei ole huomaavinaan jääkaappia puskevaa Onnia. No, nälkäinen kissahan syö vaikka serpentiiniä, jos ei muuta ole tarjolla. (Kyllä niitä herkkujakin syntymäpäivän kunniaksi nautittiin sitten myöhemmin ihan koko Kynsilaukkaajien porukalla...)

Vapun kohokohta oli se, kun Onnin syntymäpäivän kunniaksi Vertti ja Onni pääsivät ensimmäistä kertaa tänä vuonna valjaissa ulos. Vertti sekosi täysin jo heti alkumetreillä ja heittäytyi vapaaseen kieriskelyyn autotallin oven edustalla. Naapurit varmaan ihmettelevät, että mitähän ne noille kissoilleen oikein syöttävät...

Ulkona olemisen ensi huumasta toivuttuaan Vertti halusi haistella kaikki mahdolliset ihanat sisäkissojen talvielämään kuulumattomat tuoksut. Jostakin henkilökunnalle täysin käsittämättömästa syystä sireenit täytyy aina nuuhkia erityisen huolella.

Siis kaikki kuusi kappaletta erikseen. Onneksi niitä ei ole sen enempää, sillä silloin venyisi tämä Vertin hartaan rituaalin seuraaminen turhan pitkästyttäväksi flexin toisessa päässä roikkuvalle henkilökunnalle.

Onni sen sijaan on malttamaton eikä ulos päästyään tuoksuja ehdi haistelemaan eikä muutenkaan kauan aikaile, kun jo roikaisee omenapuuhun. Yläilmoista onkin paljon paremmat näkymät kuin maasta käsin.

Pian kuitenkin Onni empiiriseen kokemukseen perustuen muistaa, että omenapuut ne ovat semmoisia pahalaisia, että ne suorastaan houkuttelevat pikkukissoja kiipeämään ylemmäs ja ylemmäs.Ylöshän sitä on päästävä, mutta kun lopulta pitäisi tulla alaskin eikä se alastulo ole ollenkaan niin helppoa kuin ylöspäin meneminen, joten mikäs nyt avuksi? Tässä pitää nyt yrittää laskeutua ihan kieli keskellä suuta (tai jopa nenää), ettei käy köpelösti.

Vau, onpas alas pitkä matka! Toimittaisikohan henkilökunta päivällisen synttärisankarille puuhun, jos vielä jonkun aikaa miettisi laskeutumisstrategiaa ihan kaikessa rauhassa. Täh, no kai sitä nyt vapun ja syntymäpäivän kunniaksi saisi edes joskus syödä ulkona! Ai ei vai? No mutta hei, eikös se ole se palokunta sitä varten, että pelastaa kissoja puusta!

Ihan tyypillistä (rahallakaan ei saa enää kunnon henkilökuntaa), ei suostunut nuiva henkilökunta soittamaan palokuntaa paikalle ja kuinka ollakaan, hetkisen kuluttua tämä viidakon Jane putosikin omia aikojaan ja jäi roikkumaan valjaistaan oksalle hetkeksi, ennen kuin Papa pelasti nolostuneen kiipeilijän. Paparazzi-mama vain ei ehtinyt tilanteeseen kameroineen ja veikkaanpa, että julkiselta nöyryytykseltä säästynyt Onni on siitä ikuisesti kiitollinen!

Lievää aamuhepulia havaittavissa

No niin, euroviisuissa kävi niin kuin kävi, mutta pääasia on se, että Suomi on uusi maailmanmestari!!! Viikonlopun valvomiset ensin viisuja ja sitten jääkiekkoa katsellessa ovat saaneet aikaan sen, että tämän huushollin henkilökunnan vireystaso oa aika tasan nollassa. Papa lähti silmät ristissä "toimistolle Onnille kinkkurahoja hankkimaan" (niin kuin hän lähtöhötäkässään aina aamuisin syliin pyrkivälle Onnille selittää) ja minä jäin yksin isäntäväen armoille. Isäntäväkeä eivät ole viisut eivätkä lätkä valvottaneet, joten lievää aamuhepulia oli havaittavissa. Ellu tosin ei nuorison biletykseen yhtynyt, vaan nukkui kiltisti lempipaikassaan Aan sängyllä mitään näkemättä ja kuurona varsinkin mitään kuulematta.
Onnihan se taas Verttiä jahtasi ja ilma pöllysi sakeanaan Vertti-paran karvoja. Välillä otettiin vauhtia sohvan selkämyksestä (josta kyllä näkeekin, että siinä on aikaisemminkin kissan kynsi käynyt kerran jos toisenkin)ja sudittiin parkettiin lisää naarmuja ympäri huushollia laukatessa. Vertti sai muutaman kierroksen jälkeen suhinallaan välillä Onnin pysähtymään hetkiseksi, mutta sitten taas jatkettiin rallia niin kauan kuin jaksettiin. Näinpä se isäntäväki väsytti lopulta itse itsensä ja asettautui tämän päivän ensimmäisille päiväunilleen, joten minä huokaisin helpotuksesta ja uskallanpa ainakin vielä tällä hetkellä uneksia itsekin pikku päikkäreistä vähän tuonnempana...

Onnin aamuhepuli aluillaan