6.30 am

Herätyskello on soinut. Kissakeskittymä on ryhmittynyt keittiöön ja sen välittömään läheisyyteen, mutta missä viipyy Papa? Kolmikko alkaa käydä kärsimättömäksi ja liikehtii levottomasti.

"Ruokaa, ruokaa, ruokaa..."

Onni kertoo Vertille, että: "Kyllä sen täytyy olla jo tulossa. Minä näin, kun se laittoi silmälasit päähänsä!"

Lopulta Papa kerää voimansa ja jaksaa kuin jaksaakin nousta vuoteesta.Velvollisuudet kutsuvat, joten Papa kiirehtii silmät ristissä kyökin puolelle samalla pyydellen anteeksi viivytystä. Onni yrittää tapansa mukaan kietoa Papan pikkuvarpaansa ympärille.

"Saanko minä ensin, kun minulla on niiiiiin kamala nälkä?"

Vastaus on tyly ei. Kaikille oma kuppi, että Verttikin saa jotain syödäkseen. Kun kaikki ovat syöneet kyllikseen (Onnilla se luonnollisesti kestää kauemmin kuin muilla), käyvät kaikki tyytyväisinä mahansa/mamansa viereen nukkumaan. Tytöt toiselle puolelle ja poika toiselle.

mamalle on jätetty paikka tuohon keskelle

Jin ja jang?

maman suosikkipoika söpöilee

8.00 am. Papa savustettu toimistolle kinkkurahoja hankkimaan ja valtakunnassa kaikki hyvin :)

Illallinen kahdelle

Kynsilaukkaajien taloudessa illallinen kahdelle ei suinkaan tarkoita henkilökunnan kahdenkeskistä illallista, ehei. Se tarkoittaa tietenkin symbioosissa elävien Onnin ja Papan kahdenkeskistä ruokahetkeä Papan  palattua toimistolta. Tarjoilen heille usein (mustasukkaisena ja kateellisena) kolmen ruokalajin illallisen (uskokoon, ken haluaa!)nojatuoliin amerikkalaiseen tyyliin. Tänään oli tarjolla ensin hirvikeittoa ja juomana maitoa. Hirvikeitto kelpasi Papalle hyvin, mutta Onni ei siitä oikein perustanut. Maito latkittiin juojien kesken fifti-siksti. Papa halusi lisäksi halkaistun rinkelin kinkku-juustotäytteellä (kyse ei siis ole todellakaan mistään gourmet-illallisesta!!!) ja sehän maistui Onnillekin oikein hyvin (no mikäpä sille ei maistuisi!).

Papa syö rinkeliä toiselta puolelta ja Onni toiselta.

Ilkeä Papa työnsi Onnin välillä lattialle, mutta kuten jo Onnin katseestakin näkee, se tyttö ei hevillä luovuta!

Uudestaan vaan ahneesti kinkun kimppuun ja Papa joutui luovuttamaan

Siinä ne sitten söivät onnellisina rinkelinsä, mutta jälkiruoaksi tarjotun vadelmamuffinin ja kahvin sai Papa nauttia keskenään, koska Onni oli jo aamupäivällä teurastanut yhden muffinin keittiön pöydälle sillä aikaa, kun minun silmäni vältti. Kahvia Onni ei juo!

Papan vielä nauttiessa omaa yksityistä kahviaan, Onni ilmineerasi minulle haluavansa haistella tuuletusikkunasta vähän raikasta pakkasilmaa, joten auliisti toteutin neidon toiveen ja kuinka ollakaan, Onnihan loikkasi suoraan hankeen, työnsi päänsä tiettyyn paikkaan Villa Verttilän nurkassa ja jähmettyi paikalleen ikään kuin odottamaan jotain. Kynsilaukkaajat eivät käy talvella ulkona, mutta jostain syystä Onni oli päättänyt tehdä nyt poikkeuksen. Jätin tuuletusikkunan auki, koska tiesin Onnin sieltä kohta tulevan tassujaan ravistellen. Sieltähän se Onni sitten tulikin, mutta ei yksin. Jälkiruokaa piti ilmeisesti sittenkin saada ja tällä kertaa se oli myyrä! Miten ihmeessä, sillä Villa Verttilähän on verkotettu ympäriinsä ja nyt siellä on vielä puoli metriä lunta???Siitähän taas varsinainen show syntyi, kun yritettiin saada Onni pudottamaan otus suustaan! Onnistuihan se lopulta ja myyrä oli jo vainaja, joten ei kun Papa kiikuttamaan myyräparka metsän laitaan herkkupalaksi seuraavalle kulinaristille. Että tämmöisiä herkkuja täällä! 

P.S. Huomenna taas  se Papa arvatenkin nauttii illallisensa sulassa sovussa Myyrä-Onnin kanssa (enkä ole todellakaan yhtään mustasukkainen tai kateellinen), yök!

Onko ruoka taas kortilla?

Kynsilaukkaajien taloudessa on vietetty hiljaiseloa pyhien jälkeen. Isäntäväki on keskittynyt  lähinnä makoiluun ja syömiseen. Niin kuin normaalistikin. Onni-neiti on sulatellut joulumässäilyjään enimmäkseen sohvan selkänojatyynyn päällä, mutta joutui äskettäin huomaamaan, että siinä nukkumapaikassa piileekin pirullinen ansa.

Tässä vaiheessa  kuvaaja jo aavistaa, miten Onnille tulee käymään.

Siis näin! Ilkeä selkänoja kippasi eteenpäin ja viaton kissaparka putosi selkänojan taakse, vaikka tarrautuikin kynsillään tiukasti kiinni tekstiiliin.

Sieltä se vaan oli takaisin könyttävä ja lähdettävä uuden nukkumapaikan etsintään.

Ellua eivät kiinnosta nuorempien edesottamukset sentin vertaa!

Ellu Epäluulo nukkuu tällä sohvalla suunnilleen 23 tuntia vuorokaudessa. Välillä on pakko aukaista silmiä sen verran, että näkee, liikkuuko lähistöllä epäilyttävännäköistä porukkaa.

Vertti on usein yövuorossa (nukkumahommissa) autossa ja odottaa malttamattomana töihin pääsyä.

"Kuka ääliö on sulkenut autotallin oven? Pitäis päästä autoon nukkumaan... töihin."

Nälkäinen keittiömaskotti se jaksaa odottaa ja toivoa...

Keittiössä ei ole käynyt ketään ainakaan puoleen tuntiin...joko kohta syödään?

Epätoivo pakottaa nälkäisen etsimään ruokaa muualta...

Eikö täälläkään ole edes yhtä ruoanmurusta? Kyllä on ruoka kortilla tässä huushollissa.

Tässä on väsynyt työmies yövuoronsa jälkeen.

"Yö meni taas autohommissa. Papa ajoi minut sieltä aamulla pois, kun lähti hankkimaan niitä kinkkurahoja. Yövuoron päälle niin ramasee, että nukun nyt sitten vaihteeksi tässä omassa pikku korissani."

Tämä kissa luulee olevansa nääntymässä nälkään, mutta näyttääkö tämä kissa siltä?

"Ihan kuin tuolla matolla näkyisi kuivahtanut makkaran pala..."

Huom! Tästä eteenpäin K-18

Lopulta tarkkasilmäinen saalistaja löytää sopivan uhrin...

"No vihdoin...Papalla on kinkkuleipä, jes! Olen tässä sen aikaa ihan hiljaa ja huomaamattomana, kun Papa asettautuu nojatuoliin ja hyökkään heti sopivan tilaisuuden tullen. Hahaa, kohta on kinkut meikäläisen suussa ja Papalla leivän päällä vain ylähuuli! Jes jes jes!"

Mitä sitten tapahtui? Sitä voi mielessään itsekukin vain arvailla, sillä tällä tarinalla on niin sanottu avoin loppu!

P.S. Tietääkö kukaan, mikä apteekki mahtaa päivystää...?

Parasta Joulua kaikille!

Kynsilaukkaajat henkilökuntineen vahvistettuna vielä henkilökunnan luokse joulun viettoon saapuneella muinaisella Putouksen sketsihahmolla Kete Rahkosella  Aalla (= tyttärellä) toivottavat kaikille hyvääkin parempaa eli parasta joulua! (Oli niin samaa näköä Rahkos-Keten kanssa!) Syödään taas luvan perästä liikaa jouluruokia, koska uutisissakin sanottiin, että joulun vanhin perinne on runsas syöminen!
Pssssst! Tästä ei kyllä hiiskuta sanaakaan Aalle, jonka alaleuka restauroitiin keskiviikkona uuteen kuosiin pahan purentavirheen takia ja jonka hampaat on sidottu kiinni toisiinsa kumilenkeillä niin, ettei suusta mene toistaiseksi alas kuin nestemäistä tavaraa. Ehkäpä henkilökunta on lojaali potilasta kohtaan eli  paastoaa päivät ja syö yöllä salaa, kun A nukkuu. Aamupäivän riisipuuro vielä voidaan syödä porukalla, kun laimennetaan potilaalle tehosekoittimessa puuro velliksi, mutta manteli ei hampaiden välistä mahdu, joten mantelimahdollisuudet ovat  mamalle ja Papalle 60 - 40, mama kun puuron keittää ja toivottavasti muistaa, mihin kohtaan mantelin viimeksi kapustalla kiepsautti (kiäh, kiäh!)

Entäpä Kynsilaukkaajien joulu:

Ellu: Kylläpä taas niin ramasee! Otan vielä pienet tirsat ja syön sitten toisessa kattauksessa!

Vertti: Syökää vaan te naiset ensin! Minä katon ensin nauhalta uudestaan "Tartu mikkiin" ja vedän duettona Aholan Jarkon kanssa parit jouluhevit!

Onni: Minä jo söin! Missäs kaikki muut ovat? Minä siitä toisesta kattauksesta...että jos siihen vielä mahtuu, niin voisin minäkin vielä jotain ihan pientä ottaa...?

"Ja niin joulu..."

"...joutui jo taas...

"...Pohjolaaaaaaaaaaaan..."

Nostetaan kissa(t) pöydältä

Joskus on nostettava asioiden niin vaatiessa niin sanotusti kissa pöydälle. Kynsilaukkaajien taloudessa taas on jatkuvasti nostettava niin sanotusti kissa pöydältä. Sinne se vain palautuu saman tien kuin bumerangi. Kerta toisensa jälkeen. Henkilökunta pudottaa alas, kissa hyppää takaisin.(Toistuu 33 kertaa, kunnes henkilökunta kyllästyy.) Kissa jää siis pöydälle ja ihmettelee, että miksei henkilökunnan mielestä ruokapöydässä saa peseytyä ennen syöntiä. Peseväthän ihmisetkin kätensä ruokapöytään mennessään. Miten se voi olla paha asia, jos on vielä perusteellisempi ja peseytyy ennen ruokailua kokonaan? Tyhmä henkilökunta!

No niin, nyt tässä on peseydytty. Missäs se sapuska viipyy? Ai ei tarjoilla kissoille ruokapöytään? Kylläpä on henkilökunnalla otsaa! Jo muinaiset roomalaiset ruokailivat makuulla divaaneillaan nautiskellen...

Protestointi jatkuu kahden Kynsilaukkaajan voimalla. Jos ei kerran tule pötyä pöytään, niin Vertti ainakin syö nälkäänsä syyshortensian kukan. Niin, ja Onni tuolin selkänojasta pinnat tai ainakin puree ne poikki.

Jämerästi pysyy henkilökunta tiukkana säilyttäen kasvatuksellisen näkökulmansa potkujenkin uhalla ja niin siinä käy, että ensin luovuttaa Vertti poistumalla vaivihkaa pöydältä kohti lattialla odottavaa ruokakuppia.

Lopulta hinaa Onnikin pyylevän ...siis tuota lihaksikkaan olemuksensa pystyasentoon todettuaan, että nyt on todellakin tyytyminen normaaliin lattiaruokintaan. Aika myrtyneeltä kyllä näyttää naamansa, mutta selitellee tässä jo itselleen, että sama kai se loppujen lopuksi on, missä ruokansa syö, kunhan se vaan ei lopu kesken.

Toisilla rahaa, toisilla aurinko

Nämä kreikkalaiset söpöläiset asustelevat Kreetalla, Agii Apostolissa ja kuvat on otettu elokuussa 2011. Näillä on ainakin lämpötilan ja auringon suhteen keskimäärin mukavammat olosuhteet kuin meikäläisillä lajitovereillaan.

Hanian kauppahallin kalaosaston päivystäjät

Hanian kauppahallin vilinästä ja puheensorinasta huolimatta jotkut pystyvät siellä nukkumaankin

Nämä kissanpennut ruokakuppeineen löysi Papa lähirantamme Sunset Beachin toisessa päässä sijaitsevan kappelin luota

Tähän kovin hoikanoloiseen pentuun taas Papa törmäsi kävelyretkellään Agios Fanorios-kirkon ympäristössä

Näitä onnellisia ei näyttäisi paljon kotomaansa velkakriisi vaivaavan. Kun vain ruokaa ja aurinkoa riittää, niin kaikki on hyvin. Yksillä yhtä, toisilla toista. Paikallinen iloinen kauppias houkuttelikin Papaa tulemaan uudelleen Agii Apostoliin näillä sanoilla:"You have the money, we have the sun!"

Henkilökunta lähtee lomalle

Kynsilaukkaajat jäävät siis tilapäishenkilökunnan hoitoon viikoksi. Henkilökunnalle tulee taatusti ikävä isäntäväkeä, mutta isäntäväelle sen sijaan on ihan sama, kuka täällä palvelee, kunhan ruokahuolto toimii...Ruokaa ja kissanhiekkaa on kyllä kaupasta kannettu selkä vääränä, joten kissanruokahyllyt suorastaan notkuvat tällä hetkellä. Se kun on se meiän Onni niin hyväsyömänen...

Tässähän se Onni taas taiteilee sohvan selkänojalla. Ja kyllä se siinä myös todella pysyy, kun vähän selkänojasta kynnellä tukea ottaa. Onkos se Onni muuten vähän omenalihava...?