Hyvä ruoka, parempi mieli!

Sisäpiirin yleisessä tiedossa on, että isäntäväen Onni-neidille ruoka maistuu. Onni suorastaan rakastaa ruokaa. Suolaista, makeaa, hapanta ja karvasta. Jos Onni saisi valita yhden asian, josta ei ikinä luovu, se olisi ilman muuta jääkaappi. Sieltä saa kinkkua! Tässä Onni nauttii Papan kanssa herkullista raparperipiirakkaa, jonka resepti muuten löytyy täältä.

Kyllähän Onni ulkoilua ja liikuntaakin harrastaa (valjaissa). Esimerkiksi ihan vain omien tilusten tutkiminen on tosi mukavaa puuhaa ja vaikkei askelmittari käytössä olekaan, Onni on kyllä semmoinen menijä, että siinä saa Papakin narun toisessa päässä pistää töppöstä toisen eteen ihan ripeään tahtiin. Välillä täytyy pysähtyä tutkimaan kaikkia ihmeellisyyksiä, mitä pihalta löytyy. Kiinnostavana esimerkkinä mainittakoon meikäläisittäin suhteellisen tylsältä vaikuttava puulava, jonka sisään Onni ei kuitenkaan raparperipiirakan syönnin jälkeen useankaan yrityksen jälkeen kokonaan mahtunut. Vaan mitäpä tuosta! Onnin motto taitaa olla: "Emme syö elääksemme, vaan elämme syödäksemme!"
 

Karvattomia, karvaisia ja aina nälkäisiä kissoja

Isäntäväellä on ongelmia karvojen kanssa. Ensinnäkin; Ellusta näyttää olevan tulossa karvaton kissa. Jostakin syystä se nuolee itseään niin, että esim. maha on jo täysin karvaton ja aika paljailta näyttävät takareidetkin. Vanha neiti vaikuttaa kyllä muuten ihan terveeltä, joten johtuisiko tuo outo käyttäytyminen vain nuoremman isäntäväen  ajoittaisesta aika villistäkin biletyksestä aiheutuvasta stressistä? Nuorison kanssa täytynee ottaa kovemmat otteet käyttöön...
Vertti-herralla taas pitkäkarvaisena alkaa olla  jokakesäinen ongelma turkin takkuuntumisen kanssa. Talvella takkuja ei tule ollenkaan, mutta kesällä sitten siitäkin edestä. Mikähän siitä kesäkarvasta tekee helpommin takkuuntuvaa? Heinäkuussa mennään varmaan taas eläinlääkärille niin kuin joka kesä ja lääkäritäti antaa herralle rauhoittavan pikku piikin, jotta saa ajeltua kaikki takut pois. Kyllä siinä varmaan taas kolmasosa koko turkistä lähtee, mutta kasvaahan se uudelleen...
Onni-neito on ainoa, jolla ei ole turkin suhteen mitään ongelmia. Onnin ongelmat ovatkin selvästi enemmän tavalla tai toisella ruokaan liittyviä; Onnin mielestä kun henkilökunta ei anna tarpeeksi ruokaa...Nuorella neidillä kyllä tuo vyötärön seutu voisi olla vähän ohuempikin (hah, Mamahan se tässä on paraskin sanomaan).
Onnia se alkaa tuo saunan lämpö aina niin ramasemaan...Arvioikaa nyt tuota massua itse...

Pieni keinutuoli vai iso kissa?

Taas satelee vettä ja isäntäväki vetelee unta kaaliin kuka missäkin. Villa Verttilässä oleilut ovat jääneet viime päivinä vähiin sateiden takia. Onneksi viikonlopuksi on luvassa lämmintä ja aurinkoista, joten eiköhän niitä kissanpäiviä kohta vietetä ulkosallakin. Etsinkin jo puutarhatuoleihin istuintyynyt valmiiksi ja viskasin ne pinoksi sohvalle poutasäätä odottamaan, mutta Onni luuli, että se oli hänelle tarkoituksella tehty ikioma pehmoinen prinsessavuode ja kävi siihen oitis makuulle. Täytynee napata jossain vaiheessa Onnilta salaa pino alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.
Sitten seuraa tiedotusluontoinen asia! Olen onnistunut löytämään kaupasta kinkkua, joka ei kelpaa edes Onnille!!!??? Halpaa se oli, mutta sekä henkilökunnan että isäntäväen mielestä suorastaan pahaa (valmistajan nimi jääköön mainitsematta). Mutta että ei edes Onnille...
Päivän kuvaan pääsi jälleen Vertti. Siis kissathan nukkuvat perinteisesti enimmäkseen somasti kerällä, mutta Vertistä ainakin se on ihan tylsää, joten mieluummin esimerkiksi näin...Päätelkää nyt sitten itse, onko keinutuoli liian pieni Vertille vai Vertti keinutuolille liian iso?

Lievää aamuhepulia havaittavissa

No niin, euroviisuissa kävi niin kuin kävi, mutta pääasia on se, että Suomi on uusi maailmanmestari!!! Viikonlopun valvomiset ensin viisuja ja sitten jääkiekkoa katsellessa ovat saaneet aikaan sen, että tämän huushollin henkilökunnan vireystaso oa aika tasan nollassa. Papa lähti silmät ristissä "toimistolle Onnille kinkkurahoja hankkimaan" (niin kuin hän lähtöhötäkässään aina aamuisin syliin pyrkivälle Onnille selittää) ja minä jäin yksin isäntäväen armoille. Isäntäväkeä eivät ole viisut eivätkä lätkä valvottaneet, joten lievää aamuhepulia oli havaittavissa. Ellu tosin ei nuorison biletykseen yhtynyt, vaan nukkui kiltisti lempipaikassaan Aan sängyllä mitään näkemättä ja kuurona varsinkin mitään kuulematta.
Onnihan se taas Verttiä jahtasi ja ilma pöllysi sakeanaan Vertti-paran karvoja. Välillä otettiin vauhtia sohvan selkämyksestä (josta kyllä näkeekin, että siinä on aikaisemminkin kissan kynsi käynyt kerran jos toisenkin)ja sudittiin parkettiin lisää naarmuja ympäri huushollia laukatessa. Vertti sai muutaman kierroksen jälkeen suhinallaan välillä Onnin pysähtymään hetkiseksi, mutta sitten taas jatkettiin rallia niin kauan kuin jaksettiin. Näinpä se isäntäväki väsytti lopulta itse itsensä ja asettautui tämän päivän ensimmäisille päiväunilleen, joten minä huokaisin helpotuksesta ja uskallanpa ainakin vielä tällä hetkellä uneksia itsekin pikku päikkäreistä vähän tuonnempana...

Onnin aamuhepuli aluillaan

Tihkusateista aamupäivää!

Isäntäväkeä ei näköjään huvita mennä edes "Villa Verttilään". Ovat ilmeisesti huomanneet, että sen "katto" vuotaa sateella pahasti...Aamiaisen olen heille jo tarjoillut, joten näyttää siltä, että koko herrasväki asettuu pienille aamupäikkäreille ja muu päiväohjelma on vielä muotoutumassa...Kyllä, Ellu ja Vertti nukkuvat Aan sängyssä ja Onni toisessa huoneessa sohvalla. Onnista puheenollen täytyy todeta, että tässä huushollissa sitä on muuten melkoisen arvokas matto olohuoneen lattialla, vaikkei aito persialainen käsinkudottu olekaan! Sille on nimittäin isäntäki vuosien saatossa oksentanut erinäisiä kertoja ja koska matto on tosi suuri ja painava, sen peseminen onnistuu vain pesulassa. Miksi se oksennus osuu aina matolle eikä koskaan lattialle? Kyseisen maton kertapesu maksaa yli 40 € ja pesukertoja saattaa tulla useita vuosittain. Toissayönä oli taas uusi oksennus matolle ilmestynyt ja vaikkei tapauksella silminnäkijöitä olekaan, epäilykset kohdistuvat jostakin syystä taas kerran ylensyöjä-Onniin...Tulisi taatusti halvemmaksi hankkia isäntäväelle olkkariin pienempi ja kevyempi käsinpestävä matto...

Vertin turkki kaipaisi karstausta...

Vapunjälkeistä elämää

Nyt on juhlat juhlittu; on vietetty Pääsiäiset ja Vaput. Vertti täytti Pääsiäisenä 7 vee ja Onni Vappuna 5 vee. Juhlittiin molempien synttäreitä Vappupäivänä. Kaikki mahdolliset herkut nautittiin ja ulkonakin päästiin valjaissa käymään Papan kanssa; ensin Jyrä-Onni ja sitten Helppo-Vertti. Ellulle valjaat ovat kauhistus, joten vanha rouva pysytteli visusti lämpimissä sisätiloissa.

Tässä Vertti vielä katselee "Villa Verttilästä" käsin Onnin ulkoilua pihamaalla malttamattomana omaa vuoroaan odotellen.