Kynsilaukkajien joulutunnelmia

Kurkistetaan näin joulupäivän iltana, miten Kynsilaukkaajat ovat juhlaa viettäneet.

Joulun keskeisinä teemoina ovat olleet ruokailu (siis Onnille) ja lepo (Ellulle). Annetaan muutaman kuvan kertoa tapahtumien kulusta.

..sitten leikitellään kuusen alla...

Kissanminttua, kissanminttua, kissanminttua...

Kaikki on nyt valmista, taidanpa levätä hetken.

Kinkkua, kylkeä ja tietenkin potkaa. En ole ottanut yhtään votkaa.

Söin kilpaa Onnin kanssa. Lepäänpä tässä hetken mahani vieressä.

Kynsilaukkaajat toivottavat hyvää joulun jatkoa ja onnellista uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Palataksemme vielä hetkeksi jouluun, niin kerrottakoon joulun vietostamme muutama highlightsi. Yksi talouteen tulleista joululahjoista oli vehnätyyny. Vehnätyynyn lisäksi paketista paljastui myös rulla, jota henkilökunta tässä käyttää Ellun varovaiseen jouluhierontaan. Onni seuraa toimitusta mustasukkaisena aivan lähietäisyydeltä.

Kinkku paistettiin ja syötiin kolmeen pekkaan maman, Papan ja Onnin kesken. Mitä nyt parina päivänä saivat kyläilevät sukulaisetkin vähän maistella. No ei se Onnin osuus ihan niin suuri ollut, koska kinkku on oikeasti aivan liian suolaista kissalle. Jos Onni olisi itse saanut päättää, niin se olisi syönyt ihan keskenään koko kinkun! Kinkun pihtaamisesta suivaantuneena Onni otti muilta kyselemättä itselleen kunnian nuolla viimeiset kinkun muruset kinkkuvadilta erityisellä huolella.

Sitten koittikin jo ruokalevon aika.

Henkilökunta oli aikeissa tehdä tulevaa matkaa varten jo jonkunlaisen testipakkauksen, mutta avonaisen matkalaukun suojaksi kissankarvoja vastaan heitetyn lampaantaljan päälle olikin vilahtanut alta aikayksikön Onni kinkkumahoineen. Passaa siinä taljan päällä mahansa vieressä köllötellä!

Tämmöistä jaakkosaariluoma-toiminnolla* varustettua matkalaukkua ei henkilökunta kuitenkaan aio lomalle mukaansa ottaa, joten on vain odotettava, milloin tämä toiminto tulee tarpeeksi nälkäiseksi poistuakseen matkalaukusta ruokakupilleen.

(* Jos tämä toiminto ei ole sinulle entuudestaan tuttu, sen voi katsoa Maikkarin tammikuussa alkavan Putous 5.0-ohjelman esittelymainoksesta, joka pyörii kanavalla aika tiuhaan.)

Henkilökunta vaihtaa maisemaa pariksi viikoksi ja sammuttaa lähtiessään harmaatakin harmaammalta pihalta viimeisenkin valon!

Kynsilaukkaajat viettävät seuraavat pari viikkoa hoitolassa. Toivottavasti hoitolan sapuskat maistuvat ja kissanhiekat kelpaavat isäntäväelle!?!

Kynsilaukkaajat henkilökuntineen toivottavat

Siitäkin huolimatta, että Onnia vähän ihmetyttää, miten noin vinossa olevat kynttilät voivat pysyä pystyssä :D

Havupallo?

Kynsilaukkaajien henkilökunta ei kuulu intomielisiin jouluihmisiin, mutta ei myöskään varsinaisiin joulukapinallisiin eli täällä ollaan vähän siltä ja väliltä. Tästä aiheesta olemme käyneet pienimuotoista keskustelua AnnaS:n kanssa, joka on kuulemma henkeen ja vereen jouluihminen. Ymmärrän häntä kyllä! Blogistanian virallisiksi joulukapinallisiksi taas ovat  ilmoittautuneet Myrsky ja Minna. Ymmärrän heitäkin täysin! 

Jouluun on siis varovaisesti jo alettu täälläkin ottamaan tuntumaa. Ensimmäisenä täytyi tarkistaa lahjapaperien ja lahjakassien varastotilanne.  Näytti siltä, että saattavat riittää. Katsotaan, miten käy!

Jaaha, tässä kassissa onkin jo lahja valmiina!

Toisella Kynsilaukkaajalla on ollut välillä hirveä hinku ulos ja tsenäisyyspäivänä Onni pääsikin valjastelemaan ja nauttimaan pehmeästä ja ennen kaikkea kylmästä lumesta. No, nauttimaan ja nauttimaan...mutta linnut pihapuissa olivat niin pulleita ja herkullisen näköisiä, ettei hirveästi haitannut, vaikka varpaita vähän palelikin.

Mikähän peto tästä on kulkenut?

Itsenäisyyspäivä sinänsä lipputangossa liehuvine lippuineen ei Onnia juurikaan kiinnostanut, mutta niitä takapihan ruokintapaikalla parveilevia lintuja ja oravia oli pakko käydä morjestamassa.

Päästäkseen mahdollisimman lähelle lintuja Onni kiipesi puupinon päälle sireenin viereen. Onneksi Papa valvoi tarkasti saalistajan liikkeitä, niin ettei se päässyt lintujen kanssa ihan lähikontaktiin. Itsenäisyyspäiväähän tulee viettää ehdottoman sopuisasti rauhan ja ystävyyden hengessä!

Onnin varpaita alkoi ilmeisesti palella tosissaan ja koska metsästyslupa oli ilmiselvästi evätty, se hakeutui aivan oma-aloitteisesti ulko-ovelle ja takaisin lämpimiin sisätiloihin.

Myöhemmin henkilökunta jatkoi jouluvarusteiden tarkistelua ja ensimmäisenä tarkistukseen valikoitui pöydälle jo edellisenä päivänä nostetuista tavaroista havupallolaatikko.

Aika kaivaa havupallo esiin!

Laatikon kansi avattiin ja ihmetys oli suuri, sillä...

...henkilökunnan mielestä  se havupallo oli ennen jotenkin erinäköinen...

Laatikon kyljessä oli präntättynä, että havupallon halkaisija on 30 cm...

...mutta kyllä tämän havupallon halkaisija on enemmän kuin 30 cm...

Kuriositeettinä kerrottakoon, että sitä oikeaa havupalloa ei ole löytynyt! Katoaako teillä koskaan tavaroita johonkin mustaan aukkoon?

Punaisia joulukuusen koristepalloja sen sijaan löytyi tarpeellinen määrä ripustettavaksi paikkaan, johon Onni ei pääse...

Tai ei se vielä ole ihan varmaa!

Huh huh, kyllä ne vielä toistaiseksi säilyivät, mutta saa nähdä, riittääkö Onnilla rohkeus jossakin vaiheessa kokeilla olemattomia siipiään ja jos riittää, niin mitä sitten tapahtuu...

Joulun alla pitää muistaa välillä levätäkin, ettei ole sitten jouluna ihan kanttuvei!

"Tämä on hyvä!"

Levänneenä sitä jaksaa paremmin taas pallopelejäkin pelailla!

"Hei! Tähän on ilmestynyt uusia palloja!"

Empiiriseen kokemukseen perustuen noitakaan palloja ei tuossa enää kohta ole...

"Kipsinen ki-issa taas piippu-aan tuprauttaaaa..."

Jouluaattona Onni ei voinut vastustaa kiusausta eli Joulupukin lahjasäkkiä, jonka Joulupukki oli käynyt sohvalle tuomassa illalla sillä aikaa, kun Papa ja Kete Rahkonen A olivat viemässä kynttilöitä edesmenneiden läheisten haudoille. Onni keinotteli itsensä suht' vaivattomasti valtavaan säkkiin joululahjojen joukkoon, mutta mitäs sitten tapahtuikaan?

Ei tainnut olla säkissä tarpeeksi pehmeitä paketteja, koska Onni halusikin sieltä heti kohta pois.  Vähän ihmettelin, miten Onni niin huonosti näytti liikkuvan, mutta syy selvisikin saman tien tarkemmin katsomalla.

Onnilla olikin yksi lahjakassi kantonarustaan kietoutuneena paksun pyöreähkön vatsansa ympärille. Kai se vähän vauhtia hidastaa itsekullakin, jos hinaa itsensä painoista  lahjakassia  mukanaan , täh?

Vertti ihmetteleee, että miksi ihmeessä henkilökunta on ostanut noin hiivatin huonolehtisen timanttianananaksen joulukukaksi, kun sen lehdetkin ovet jotenkin ihan syödyn näköiset? Keskenään kuului henkilökunta mutisevan jotain siihen suuntaan, että ei se kaupasta tuotaessa tuon näköinen ollut...Minäkö syönyt? No mitä nyt ihan vähän noista lehtien kärjistä...

"Joulun kellot kajahtaa..."

Ruokapöytä on paras paikka bongailla lintulaudalla käyviä tipusia!

Onnia eivät kiinnosta tällä hetkellä linnut, vaan upouusi pahvilaatikko, joka ilmaantui yllättäen Kynsilaukkaajien talouteen, kun Papa ja A lähtivät välipäivinä kaupungille etsimään Aalle talvitennareita (Papa siis vain kuskiksi). Kyllä ne tennaritkin tuli ostettua, mutta kuski vastasi huomattavasti kalliimmasta ostoksesta...

Vertti rakastui Aan tekemään Hattivattiin, joka oli maustettu sopivasti kissanmintulla, mutta kuvassa valkoinen Hattivatti on jossain Vertin turkin kätköissä. Hyllyssä näkyvä piippua polttava kissa on muuten  löytö paikallisilta joulumessuilta jokunen vuosi sitten. Tämä on siis se kissa, joka Miljoonasateen levyllä esiintyy sanoin:"Kipsinen kissa taas piippuaan tuprauttaa..." Eihän se varmaan uniikki kappale ole, mutta enpä ole niitä missään muualla nähnyt.

Onni aloitti jokavuotisen laihdutuskuurinsa (kuten minäkin) ja nautti pyhinä yleisen mässäyksen välillä kissanohraakin. En sitten tiedä, oliko se muun ruoan lisäksi vai sijasta?

Kyllä oravienkin pitää saada syödäkseen juhlapyhinä. Onneksi ne ovat luontaisia akrobaatteja, joten siementen suuhun kaivaminen ei tuota tällekään taiturille minkäänlaista ongelmaa.

Tässäpä sitten tätä uutta vuotta aloitellaan  ja yritetään opetella se oikea vuosiluku 2013 (tämä oli ensimmäinen harjoitus) sitä vaativiin papereihin piirtämään : )


Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Parasta Joulua kaikille!

Kynsilaukkaajat henkilökuntineen vahvistettuna vielä henkilökunnan luokse joulun viettoon saapuneella muinaisella Putouksen sketsihahmolla Kete Rahkosella  Aalla (= tyttärellä) toivottavat kaikille hyvääkin parempaa eli parasta joulua! (Oli niin samaa näköä Rahkos-Keten kanssa!) Syödään taas luvan perästä liikaa jouluruokia, koska uutisissakin sanottiin, että joulun vanhin perinne on runsas syöminen!
Pssssst! Tästä ei kyllä hiiskuta sanaakaan Aalle, jonka alaleuka restauroitiin keskiviikkona uuteen kuosiin pahan purentavirheen takia ja jonka hampaat on sidottu kiinni toisiinsa kumilenkeillä niin, ettei suusta mene toistaiseksi alas kuin nestemäistä tavaraa. Ehkäpä henkilökunta on lojaali potilasta kohtaan eli  paastoaa päivät ja syö yöllä salaa, kun A nukkuu. Aamupäivän riisipuuro vielä voidaan syödä porukalla, kun laimennetaan potilaalle tehosekoittimessa puuro velliksi, mutta manteli ei hampaiden välistä mahdu, joten mantelimahdollisuudet ovat  mamalle ja Papalle 60 - 40, mama kun puuron keittää ja toivottavasti muistaa, mihin kohtaan mantelin viimeksi kapustalla kiepsautti (kiäh, kiäh!)

Entäpä Kynsilaukkaajien joulu:

Ellu: Kylläpä taas niin ramasee! Otan vielä pienet tirsat ja syön sitten toisessa kattauksessa!

Vertti: Syökää vaan te naiset ensin! Minä katon ensin nauhalta uudestaan "Tartu mikkiin" ja vedän duettona Aholan Jarkon kanssa parit jouluhevit!

Onni: Minä jo söin! Missäs kaikki muut ovat? Minä siitä toisesta kattauksesta...että jos siihen vielä mahtuu, niin voisin minäkin vielä jotain ihan pientä ottaa...?

"Ja niin joulu..."

"...joutui jo taas...

"...Pohjolaaaaaaaaaaaan..."