Onni pukeutuu verhoon

Onni-neitiin on iskenyt harvinainen naisellisuuskohtaus ja hän on pukeutunut menneen kesän kunniaksi sifonkiseen kukkaverhoon. Onni kun rakastaa muutenkin verhoja. Tämäkin verho on solmulla nimenomaan siksi, ettei Onni sitä lattialta käsin pääsisi rypyttämään ronskilla tekniikallaan myös alareunastaan, mutta tuolilta käsin siihen näköjään yltää hyvin ihan pukeutumaankin. Oranssit (rispaantuneet) talviverhot ovat kuitenkin Onnin ehdottomat suosikit. Siihen asiaan voidaan palata sitten tuonnempana, kun henkilökunta saa verhot vaihdettua.

Vertti-herra taas on loikannut ilmeisesti lämmityksen toivossa takan päälle, mutta toivo on turha, sillä pihin henkilökunnan mielestä ei ole vielä aika tuhlata polttopuuta moiseen herrasteluun. Tässä Vertti yrittää näyttää surkealta, kun ei mukamas mahdu takan päälle, kun vanha silitysrauta täyttää koko tilan. Toinen käpäläkin roikkuu ikävästi, kun ei ole kissapoloiselle tarpeeksi tilaa järjestetty.

Sitten vapaata kieriskelyä matolla. Olisko näin hyvä...

...vai näin...Joo, näin on hyvä!

Isäntäväki on vähentänyt jo selvästi Villa Verttilässä oleilua säiden viilennyttyä, mutta toki edelleen siellä iltaisin kökötetään porukalla hiirijahdissa. Papa ei ole vieläkään ehtinyt tilkitsemään Verttilän hiirivuotokohtaa lopullisesti, joten olemme ottaneet tavaksi sulkea Verttilän heti pimeän tultua, etteivät Kynsilaukkaajat toisi enää yhtään hiirulaista sisälle! Toivotaan, toivotaan...