Parasta Joulua kaikille!

Kynsilaukkaajat henkilökuntineen vahvistettuna vielä henkilökunnan luokse joulun viettoon saapuneella muinaisella Putouksen sketsihahmolla Kete Rahkosella  Aalla (= tyttärellä) toivottavat kaikille hyvääkin parempaa eli parasta joulua! (Oli niin samaa näköä Rahkos-Keten kanssa!) Syödään taas luvan perästä liikaa jouluruokia, koska uutisissakin sanottiin, että joulun vanhin perinne on runsas syöminen!
Pssssst! Tästä ei kyllä hiiskuta sanaakaan Aalle, jonka alaleuka restauroitiin keskiviikkona uuteen kuosiin pahan purentavirheen takia ja jonka hampaat on sidottu kiinni toisiinsa kumilenkeillä niin, ettei suusta mene toistaiseksi alas kuin nestemäistä tavaraa. Ehkäpä henkilökunta on lojaali potilasta kohtaan eli  paastoaa päivät ja syö yöllä salaa, kun A nukkuu. Aamupäivän riisipuuro vielä voidaan syödä porukalla, kun laimennetaan potilaalle tehosekoittimessa puuro velliksi, mutta manteli ei hampaiden välistä mahdu, joten mantelimahdollisuudet ovat  mamalle ja Papalle 60 - 40, mama kun puuron keittää ja toivottavasti muistaa, mihin kohtaan mantelin viimeksi kapustalla kiepsautti (kiäh, kiäh!)

Entäpä Kynsilaukkaajien joulu:

Ellu: Kylläpä taas niin ramasee! Otan vielä pienet tirsat ja syön sitten toisessa kattauksessa!

Vertti: Syökää vaan te naiset ensin! Minä katon ensin nauhalta uudestaan "Tartu mikkiin" ja vedän duettona Aholan Jarkon kanssa parit jouluhevit!

Onni: Minä jo söin! Missäs kaikki muut ovat? Minä siitä toisesta kattauksesta...että jos siihen vielä mahtuu, niin voisin minäkin vielä jotain ihan pientä ottaa...?

"Ja niin joulu..."

"...joutui jo taas...

"...Pohjolaaaaaaaaaaaan..."

Isäntien illanistujaiset

Itsenäisyyspäivän seutuun tehdyllä muutaman päivän reissulla Tallinnaan tuli ikävä Kynsilaukkaajia, vaan eipä hätää. Löytyi nimittäin tämmöinen toffeerasia, joka helpotti niin kissaikävää kuin makean nälkääkin!

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Ystäväpariskunta kylässä:

Isäntien illanviettoon Kynsilaukkaajien taloudessa sisältyy oman mukavan nojatuolin ja jalkarahin lisäksi mm. yksi yhteinen iltalehti, kylmät juomat  ja molemmille ikioma lämmin sylikissa :)

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Papa karkasi alta, mutta Onni jaksaa viihtyä nojatuolissa ilman Papaakin.

Kynsilaukkaajat toivottavat Aalle pikaista paranemista!

Kynsilaukkaajat kuulivat henkilökunnalta, että olit viestittänyt olevasi jo herännyt leikkauksen jälkeen ja näkivät myös itsestäsi ottamasi kuvan. Olivat vähän ihmeissään, että eihän A yleensä tuon näköinen ole, mutta henkilökunta selitti, että sairaalassa ihmisistä voidaan tehdä tilapäisesti tuonkin näköisiä, mutta ajan mittaan A kyllä muotoutuu ihan ennalleen. Kynsilaukkaajat ja henkilökunta toivottavat näin henkilökunnan välityksellä sinulle pikaista paranemista ja odottavat innolla näkemistäsi ylihuomenna! Potilas on siis tervetullut kotiin paranemaan :)

"Hei A! Sinua odotellessani haaveilen tässä vähän jo tulevasta kesästä."

"Hei A! Minä pidän sinulle tätä sänkyä lämpimänä ylihuomiseen asti."

"Hei A! Sinua odotellessamme me Papan kanssa tässä vähän lepäilemme."

Calmex Cat - Cissa Cooliks?

Kynsilaukkaajilla on ilmeisesti jonkunlainen valtataistelu käynnissä. Vertti on ollut jo pitkään tosi stressaantunut. Se ilmenee melkein taukoamattomana naukumisena ja levottomana ja päämäärättömänä edestakaisin kävelynä. Selvästikään Vertti ei ole oma itsensä. Kun esim. Vertille laittaa ruokaa ja Onni tulee keittiöön, lähtee Vertti välittömästi kokonaan pois keittiöstä. Onnihan on ainakin henkilökunnan silmin katsottuna pomottanutkin täällä jo pitkään. Kysyin eläinlääkäriltä tuosta Vertin oireilusta ja hän arveli sen olevan nimenomaan kissojen välistä valtataistelua, jota ihmisen on joskus vaikea huomata. Vertille annetaankin nyt kaksi kertaa päivässä Calmex Catia, joka sisältää mm. soijaöljyä, kalanmaksaöljyä ja mausteita. En sitten tiedä, mitä näissä ainesosissa voi olla niin ihmeellistä, että ne kissastressiin tepsisivät. Eläinlääkäri kuitenkin suositteli kokeilemaan, joten niinpä on tehty. Kohta tulee kuukausi kokeilua täyteen. Ainakaan kokonaan stressi ei ole poistunut, mutta vähemmän Vertti on kuitenkin mielestämme oireillut. Voi tietysti olla, että kuvittelemme vain. Joka tapauksessa lähipäivinä on päätettävä, jatketaanko Calmexilla vai löytyykö joku muu vaihtoehto.

Onko tämä kissa teistä ihan selväjärkisen näköinen?

"Mittään en oo ottanu!"

"Ei ollu tuommosia aineita ennen minun nuoruudessani!"

"Niin, minä vaan tästä kissanminttusydämestä niin tykkään...en minä mittään kovempia aineita..."

Pitkät rintakarvat ovat komeat, mutta on niistä joskus haittaakin, ne kun tuppaavat pestessä jäämään suuhun!

P.S. Jos jollakulla on vastaavanlaisia kokemuksia, kertokoon ihmeessä, miten tilanteesta selvittiin!

Onnin onnea viikonloppuna!

"Ihanaa! Viikonloppu ja Papa on koko päivän minun. Mitäkö sitten tässä teen? No odottelen, että Papa saa tuon kirotun sudokunsa valmiiksi ja pääsen taas syliin..."

"Aamiaisella Papan kanssa. Minä juon ensin vähän tästä Papan lasista oman pihan omenoista tehtyä ihanaa omenamehua. Kyllä tästä jää kai Papallekin, kun ei tuo kieli yllä ihan pohjaan asti..."

 No mitäs tämä nyt sitten on? Haluatteko tietää, miten Papa yllätti itsensä ja lompakkonsa? Pussi täynnä tavaraa eikä maksanut mitään!!!
 

"Papa karkasi alta, mutta voin minä täälläkin vähän aikaa nukkua..."

Tunnustus

Kynsilaukkaajat ovat saaneet tunnustuksen Myrskyltä ja sekä Kynsilaukkaajat että henkilökunta kiittävät kauniisti.

 

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kahdeksalle bloggaajalle pitäisi antaa tunnustus, mutta sen verran nyt bluffaan, kun en ole niin kamalan paljon (vielä?) näitä toinen toistaan ihanampia kissablogeja ehtinyt lueskelemaan, että annan itselleni luvan puolittaa määrän neljään!?!
Täten julistan, että annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville bloggaajille:

Lulu, Lea ja Lotta

Maunon ja Epun maukuja

Kolmen kissan kopla

Sirpa ja Kollo 

Jos k.o. tunnustuksen saajat ovat jo lopen kyllästyneitä tunnustuksiin ja haasteisiin, ei pidä kenenkään itseään enempää tällä asialla vaivaaman, vaan voi jokainen ylen kyllästynyt tunnustuksemme jättää huomiotta. Ei ole tarkoitus ketään kiusata!

Sitten ne kahdeksan satunnaista asiaa Kynsilaukkaajista ja henkilökunnasta:

1. Ellu on kuuro.

2. Ellua on kohdeltu niin kaltoin edellisissä "kodeissaan" (jos niitä nyt voi sellaisiksi kutsua), että se on niin arka, että saattaa kauhuissaan pissata henkilökunnan päälle, jos ja kun se on syystä tai toisesta pakko ottaa syliin.

3. Vertti rakastaa autossa nukkumista. Sen seurauksena on niin kuskin kuin pelkääjän paikalla istujankin housunpersus välillä valkoisenaan kissankarvaa. Autosta noustessa henkilökunta aina tarkistaakin vaivihkaa toistensa housunpersukset ja tarvittaessa yrittää vaivihkaa nyppiä pois ainakin enimmät karvat.

4. Vertti tykkää harjaamisesta niin kauan kuin pysytään selkäpuolella. Jos harjaaja yrittää mahapuolelle, voi hän syyttää vain itseään saamistaan vammoista.

5. Onni rakastaa ruokaa. Kaikki käy ja ensin syödään toisten kupit tyhjiksi ja sitten vasta oma, jos muut eivät ole älynneet sille siirtyä. Röyhkeydessään todellinen kissamaailman survivor! Kerran tosin onnistuin ostamaan kaupasta halpaa kinkkua, joka ei kelvannut edes Onnille!!! Siis toistan, ei edes Onnille!!!

6. Onni elää miespuolisen henkilökunnan (= Papa) kanssa symbioosissa nojatuolissa, silloin kun Papa on paikalla. Tämä on myös Papalle erinomainen tekosyy olla tekemättä mitään, koska: "Minulla on nyt Onni sylissä..." 

7. Kynsilaukkaajien henkilökuntavahvuus on siis kaksi. Papa on päivisin hankkimassa niitä kinkkurahoja Onnille ja muillekin eli toimii siis osapäiväisenä Onnin alusena. 

8. Minä eli mama huhkin täällä sitten kokopäiväisenä ja vieläpä ilman palkkaa ja vuosilomia, mutta ihan oikeasti on kyllä etuoikeus ja suuri onni saada olla Kynsilaukkaajien palvelijana :)

Nojatuolissa

Patologin lausunto tuli ja sen mukaan Vertiltä poistettu tuumori oli harvinainen maitorauhaskudoksen pahanlaatuinen kasvainmuutos, osteosarkooma. Nyt sitten vain toivotaan, ettei kasvain ole ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä eikä uusiudu. Haava on parantunut hyvin ja ahdistavat vaatteetkin on saatu jo päältä pois, joten olo on taas villi ja vapaa. Piste. (Tälle asialle.)

Olisiko tässä näin...

...vai näin...

...Hard Rock Hallelujaaaaaaaaaah!!!

Aina ei ole kivaa...

Vielä on isäntäväki päässyt ulkoilemaankin ja se on tietysti kivaa...

Vertti kävi pyörähtämässä pikkumökissä omaa ulkoiluvuoroaan odotellessaan

Toinen sisällä "Villa Verttilässä", toinen ulkona valjaissa.

Vertti-parka joutui taas käymään eläinlääkärillä ja se ja sitä seurannut aika ei ollut kivaa. Tällä kertaa poistettiin se ihon alla huomaamamme "kasvain", jonka poistoa eläinlääkäri suositteli Vertin viimekertaisella takkujen ajelukäynnillä. Näyte laitettiin patologille tutkittavaksi. Vastausta pitää odotella pari - kolme viikkoa.

Juuri kotiutuneena eläinlääkäristä. Oli huono olo ja jalkakin vielä vähän heitti.

Onnilla sen sijaan oli massu täynnä ja varpaanvälien puhdistus työnä ennen ruokalepoa.

Potilas tuskissaan leikkauspäivän iltana. Essu puettiin päälle estämään haavan nuolemista.

Kokeiltiin välillä tätäkin eläinlääkärin vastaanotolta mukaan laitettua tötteröä, mutta koska potilas ei osannut tehdä sen kanssa muuta kuin roikuttaa surkeana päätään alhaalla, palautettiin potilaalle essu takaisin päälle.

Onko se nyt sitten söpö tämä poika machoine rintakarvoineen tyttöjen essussa, häh?

Ei ollut essukaan mieluinen potilaalle ja niinpä olikin potilas essun päältään yöllä pois jotenkin keplotellut. Näin nätti kissaessu eikä kelpaa...

Vaihdettiin sitten päälle pitkähihainen malli, josta vähän hihoja käärittiin ja hakaneulalla selkäpuolelta kursittiin tiukemmaksi. Oikeasta etukäpälästä on karvat ajeltu pois, kun piti ottaa joitakin verikokeita.

Muutama päivä leikkauksen jälkeen oli jo paljon mukavampi olo ja piti vähän venytelläkin, että kaikki näkivät komeat teräsompeleet mahassa.

Kenestä tulikaan pahvilaatikon valtias?

Henkilökunnan piti hankkia keittiöön uusi valaisin. Valaisimesta eivät Kynsilaukkaajat olleet luonnollisestikaan kiinnostuneita, mutta Kynsilaukkaajien mielestä valaisimen pahvilaatikko oli vastustamattoman ihana. Vertti sinne ehti ensimmäisenä sisälle, mutta olisi sinne Onnikin halunnut. Aikansa siinä toisiaan silmäilivät ja mulkoilivat ja lopulta käytiin kiivastakin käpälöintiä osapuolten kesken.

Eipä ollut Onnistä tällä kertaa valtiattareksi, vaan laatikon valtiaaksi jäi kunnon nahistelun jälkeen edelleen kerrankin kaapin paikan akkaväelle näyttänyt Vertti!

"Houston, we have a problem!"

 Olipa kerran Vertti, joka oli pitkäkarvainen poikakissa ja komea poika olikin upeine rintakarvoineen, söpöine  pussihousuineen ja pörröisine häntineen. Pitkäkarvaisuus oli kuitenkin paitsi katsojille silmänilo myös Vertille itselleen ajoittain ongelma. Vertti kun ei ole niitä miehiä, jotka tykkäävät harjaamisesta, e-hei, ei ensinkään. Niinpä jatkuva harjaamisesta kieltäytyminen taas kerran aiheutti pikkuhiljaa Vertille pahoja rintakarvatakkuja ja jopa hännänaluskarvat takkuuntuivat niin, että jollakin vessakäynnillä jätös ei ollut jäänytkään hiekkalaatikkoon, vaan oli (voi kauhistus!) tarttunut takkuihin kiinni. Piankos sen kuitenkin valpas henkilökunta huomasi, kun hajuhaitta alkoi tunkeutua väkisin nenään.
 Siitähän taas kerran varsinainen show saatiin aikaiseksi, kun yritettiin hajuhaitan tuottajaa saada ensinnäkin kiinni ja toiseksi puhdistetuksi. No way, mission impossible! Eihän siitä mitään tullut, joten Vertti painui sängyn alle ja henkilökunta puhelimeen varaamaan aikaa eläinlääkärille. Joo, niin on, lepsua on henkilökunta, kun ei yhtä kissaa saa putsattua! Eikä tämä sitä paitsi ollut ensimmäinen kerta eikä varmaan viimeinenkään! Joskus on puhdistusta totisemminkin yritetty ja suihkussa paitsi kastuneen myös turhapuroverkkopaidaksi rei'itetyn t-paidan roskiinheittämisen ja useita laastareita vaatineiden vammojen paikkauksen jälkeen vasta lekuriin soitettu. Nyt ajateltiin jättää tämä turhauttava vaihe kokonaan väliin ja pirautettiin lekuriin heti. Seuraavalle päivälle aika järjestyikin ja yön yli nukkumisen jälkeen toimitettiin potilas ensin autoon, jossa se naukui taukoamatta ja sitä tietään ammattilaisten autettavaksi.
Onni muuten seurasi silmä kovana Vertin väkivaltaista sullomista kuljetuskoppiin ja pysytteli visusti piilossa luullen selvästikin olevansa seuraava sullottava.

Eivät ne minua täältä varmaankaan huomaa!

 Halpaahan se takkujen ajelu ei ole; se jo tiedettiinkin. 75 € sinne taas hujahti ja kaiken lisäksi eläinlääkäri suositteli poistettavaksi patin, joka Vertillä on oikean kainalon alla. Lisää rahanmenoa on  siis tiedossa, mutta henkilökunnan tehtävähän on huolehtia isäntäväkensä terveydestä, joten uusi reissu on Vertti-paralla pian edessä. Antaa nyt ensin kuitenkin pojan vähän aikaa toipua tästä edellisestä koettelemuksesta.
 Niin oli Vertti kuitenkin itsekin lopulta tyytyväinen, kun pääsi eroon hajuhaitastaan ja ihoa kiristävistä takuistaan, ettei kuulemma enää eläinlääkäristä haettaessa naukunut ollenkaan, vaan hakijan mukaan oli hiirenhiljaa ja hymyili vain tyytyväisenä koko kotimatkan.

Turvapaikka kotiutuneelle, kynitylle kissapojalle löytyi korkean hyllykön päällä olevan säilytyslaatikon päältä!

 No, onhan se Vertti vähän huvittavan näköinen nyt taas vähän aikaa, kun ennen niin muhkeassa rintakarvastossa on iso karvaton alue, josta paistaa vaaleanpunainen iho lävitse. Peräpeilikin on kynitty aika karvattomaksi, mutta säästytäänpähän vastaavilta vahingoilta taas vähäksi aikaa.
 Ei suostunut potilas kuvattavaksi, kun olisin halunnut karvattomien paikkojen kuvia vähän muillekin näytettäväksi ottaa. No, kai se joku intimiteettisuoja täytyy isäntäväelläkin olla!

Jokohan vaara on ohi...alkais olla näetsen jo vähän nälkä...

P.S. Jos tätä sattuu lukemaan joku, jolla on pitkäkarvaista isäntäväkeä, niin kertokoon ihmeessä, onko teillä ilmennyt vastaavanlaisia ongelmia ja jos on, miten olette niistä selviytyneet :)

Lopultakin syksyistä ulkoilua!

Eivätpä ole Kynsilaukkaajat päässeetkään pitkään aikaan ulkoilemaan, kun henkilökunnalla on ollut muita kiireitä tai sitten on satanut vettä. Nyt koitti vihdoin kiireetön ja sateeton päivä ja Onni ja Vertti pääsivät käymään ulkona. Ensimmäisenä valjastettavaksi syöksyi tietysti Onni ja Vertti jäi odottamaan vuoroaan. Onnia kiinnostivat nämä hänelle niin rakkaat ruoka-asiat eli siis ensimmäisenä tarkistamaan perunapenkin tilanne. Nii-in, omista perunoista on jo puolet syöty! Eihän Onni niistä pelkistä perunoista, mutta kun päälle sipaisee vähän voita, niin avot, kylläpä kelpaa Onnillekin!

Vertti seuraa silmä tarkkana Onnin jokaista liikettä Villa Verttilästä käsin ja odottaa malttamattomana omaa vuoroaan. Naama on kuitenkin vielä ihan peruslukemilla.

Tässä ei ole naama enää ollenkaan peruslukemilla.Tämän (haukotuksen?) voi tulkita jokainen ihan itse haluamallaan tavalla.

Vihdoin pääsee Verttikin ulos ja lempiharrastuksensa omenapallon pariin. Tässä yritetään saada omena putoamaan puun alle viritetyn rastasverkon läpi. Ei tullut tarpeeksi isoa reikää ainakaan näin ensi kynsimällä.

Onneksi löytyi toinen omena aivan vapaana nurmikolta. Pelikenttää riittää eikä muita pallon tavoittelijoita ole, jes! Tähän leikkiin ei Vertti kyllästy koskaan.

Pitempäänkin olisi Vertti jaksanut, mutta henkilökunnan piti joutua jo ilta-askareilleen. Omenapallon pariin palattaneen vielä ainakin muutaman kerran tämän syksyn aikana ennen lumien tuloa :)

Nostetaan kissa(t) pöydältä

Joskus on nostettava asioiden niin vaatiessa niin sanotusti kissa pöydälle. Kynsilaukkaajien taloudessa taas on jatkuvasti nostettava niin sanotusti kissa pöydältä. Sinne se vain palautuu saman tien kuin bumerangi. Kerta toisensa jälkeen. Henkilökunta pudottaa alas, kissa hyppää takaisin.(Toistuu 33 kertaa, kunnes henkilökunta kyllästyy.) Kissa jää siis pöydälle ja ihmettelee, että miksei henkilökunnan mielestä ruokapöydässä saa peseytyä ennen syöntiä. Peseväthän ihmisetkin kätensä ruokapöytään mennessään. Miten se voi olla paha asia, jos on vielä perusteellisempi ja peseytyy ennen ruokailua kokonaan? Tyhmä henkilökunta!

No niin, nyt tässä on peseydytty. Missäs se sapuska viipyy? Ai ei tarjoilla kissoille ruokapöytään? Kylläpä on henkilökunnalla otsaa! Jo muinaiset roomalaiset ruokailivat makuulla divaaneillaan nautiskellen...

Protestointi jatkuu kahden Kynsilaukkaajan voimalla. Jos ei kerran tule pötyä pöytään, niin Vertti ainakin syö nälkäänsä syyshortensian kukan. Niin, ja Onni tuolin selkänojasta pinnat tai ainakin puree ne poikki.

Jämerästi pysyy henkilökunta tiukkana säilyttäen kasvatuksellisen näkökulmansa potkujenkin uhalla ja niin siinä käy, että ensin luovuttaa Vertti poistumalla vaivihkaa pöydältä kohti lattialla odottavaa ruokakuppia.

Lopulta hinaa Onnikin pyylevän ...siis tuota lihaksikkaan olemuksensa pystyasentoon todettuaan, että nyt on todellakin tyytyminen normaaliin lattiaruokintaan. Aika myrtyneeltä kyllä näyttää naamansa, mutta selitellee tässä jo itselleen, että sama kai se loppujen lopuksi on, missä ruokansa syö, kunhan se vaan ei lopu kesken.

Sopu sijaa antaa...vai antaako?

Tässä männä viikolla Kynsilaukkaajien talouteen piti hankkia uusi televisio entisen tiltattua lopullisesti. Onni oli heti innokkaana apurina uuden television laittamisessa paikoilleen. Onnia ei tosin niinkään kiinnostanut varsinainen toosa, vaan se pahvilaatikko, josta toosa ulos kaivettiin.

"Korkeutta tässä kyllä piisaa, mutta vähän on kaponen tämmöselle vähän rehevämmälle tyttöselle."

Ei viihtynyt Onni kauan ahtaassa laatikossa, vaan keksi, että onkin taas jo pikku torkkujen aika ja onneksi nojatuoliin mahtuu kaksikin tyttöstä (toinen saa olla pulskakin), jos vain tuolissa jo nukkuva Ellu sattuu olemaan suosiollisella päällä.

Kaksin aina kaunihimpi

Vertti-herra sen sijaan nautiskelee yksin omassa tilavassa pehmustetussa laatikossaan.

"Minun viereeni se ruokaimuri ei kyllä tuppaa!"

Kauan ei Ellu kuitenkaan Onnia vieressään sietänyt, vaan antoi tälle kylmästi lähdöt käpälällään. Onnin onneksi keittiön pöydältä löytyi henkilökunnan uusin keskeneräinen värkkäys. Ei kun siihen pikku päikkäreille.

"Hyvä on, hyvä on, minä nukun sitten tässä."

No eipä onnistunut sekään, kun Vertti päättikin haluta nukkua juuri siinä ja juuri silloin.

"Tässä on isännän paikka"

Ei kun sittenkin Vertti halusi kuitenkin nukkua tällä tuolilla.

"Psst, ihan minä vaan Onnin kiusalla tätä teen..."

Onni oli kuitenkin jo ehtinyt siirtyä pöydältä keinutuoliin ja kun ei jostakin käsittämättömästä syystä tällä kertaa uskaltanut panna hanttiin Vertille, tuijotti murhanhimoisena ikkunalla pörisevää kärpästä.

"Piruakos siinä sinäkin pöriset? Onko tässä talossa ihan mahdotonta saada ottaa pienet unoset?."

Tuntuu olevan kärpänenkin viisas eläin ainakin siitä päätellen, että pörinä loppui siihen paikkaan. Kärpänen säilytti henkensä ja ärtynyt Onni sai nukkua päikkärinsä! Loppu hyvin, kaikki hyvin!