Mitä me on nähty?

Onnin viikkokatsaus:

Me on valjasteltu henkilökunnan kanssa aika paljon viime aikoina ja nähty vaikka mitä ihan meidän omalla reviirillä!

"Mikäs se siellä?"

"Henkilökunta sanoi tuota mustarastaaksi!"

"Tämä on kuulemma tikka!"

"Näiden henkilökunta mainitsi olevan puluja!"

"Mitäs täältä vielä löytyisi!"

"Tiedättekös mikä tämä on! Tämä on sen hirviön hirveä astalo, jota kuulemma yleisemmin kepiksi kutsutaan!"

"Onneksi itse tämä hirviö pysytteli poissa!"

Katsoin kuitenkin tässä vaiheessa viisaimmaksi siirtyä lämpimiin sisätiloihin ja henkilökunta seurasikin fleksin perässä kuuliaisesti. Myöhemmin kuulin, että henkilökunta oli nähnyt vielä samana päivänä meidän pihassa  tämmöisenkin! Kiittäköön onneaan mokoma tunkeilija, ettei sattunut yhtä aikaa minun kanssani minun reviirilleni!

"Henkilökunta kutsuu tätä Isoksi harmaaksi!"

Eikä siinä vielä kaikki! Ulkona yhtä hurlumheitä noiden kaikkien siivekkäiden ja nelijalkaisten kanssa eikä sisälläkään ollut paljon sen rauhallisempaa, sillä...

"Tämä kävi taas meillä, hmph!"

Minä murisin sille koko ajan hiljaa pöydän alla tuolilla, mutta se vaan tuli siihen käpälineen härkkimään eikä edes pelännyt yhtään! Onneksi se haettiin heti kohta pois! Vaikka kyllä se olisi oikeastaan voinut jäädä yöksi, tai vaikka kahdeksikin!

Ellu ei tiedä noista minun seikkailuistani ulkosalla mitään, mutta aika tyytyväiseltä oloonsa se silti vaikuttaa!

"Kattokaa nyt, miten hassu karvaton maha tolla meidän Ellulla on!"

Mitä teillä on nähty ja onko teilläkin päästy jo nauttimaan kevätulkoilusta täysin vatsoin rinnoin?"

Huvinsa kullakin

Kevättä on jo ilmassa, vaan ei vielä tarpeeksi. Nimittäin siihen, että Kynsilaukkaajat alkaisivat viihtyä kesämökillään "Villa Verttilässä". Niinpä aikaa kulutellaan vielä toistaiseksi tiiviisti sisätiloissa. Itse kullakin on täällä omat huvinsa. Tässä esittelyssä joitakin viime päiviltä.

Onni ihmettelee norsuja ja niiden ääntelyä katsellessaan luonto-ohjelmaa. 

Ihan mielenkiintoista, mutta ei Onni jaksa mokomaa toosaa kauan katsella. Sitä paitsi juuri tarjoutui tilaisuus

ikiomaan "Elävä luonto"-showhun ihan omalla takapihalla.

Onni näkee ulkona jotakin mielenkiintoista

Sehän on ilmielävä pulu,  vau! Onpa se iso!

Sillä välin toisaalla taloudessa:

Vertti testaa maton ja kynsiensä yhteensopivuutta. Hyvin näyttävät matossa ainakin kiinni pysyvän.

Koska pehmeä sänky on kuitenkin Vertinkin mielestä mattoa mukavampi ajanviettopaikka, vetäytyy Vertti pian kynsineen matolta maman sängylle pienille välipäikkäreille. Siinä sitten vierähtääkin muutama tunti rattoisasti, mutta lopulta nuo tutut rakkaat äänet keittiössä herätävät nukkujan. Taitaa olla tarjolla ruokaa...

"Jaksaiskohan jo nousta? Pakko kai se on, ennen kuin se yksi ruokaimuri vetää pohjattomaan napaansa kaiken..."

Ellukin nousee päikkäreiltään, mutta ei ruoan takia, sillä mielenkiinto kohdistuu kokonaan henkilökunnan tyttärensä luota tuomaan sanomalehdestä värkättyyn laatikkoon, joka on aivan ihku!

"On tämä kyllä aika pieni." Aikansa siinä Ellu istuskelee ja mittailee. Toteaa lopulta, että taiten kun luunsa asettelee, niin kyllä tähän yksi pieni kissa mahtuu nukkumaankin.

Kas näin! Että :"Hyvää yötä vaan sitten!"

Kevättä tässä odottelee kovasti henkilökuntakin. Ennen kuin oikea kevät tulee, aikoo henkilökunta lomailla maalis-huhtikuun vaihteessa etelän auringossa, Gran Canarialla. Kynsilaukkaajat saavat taas Jiin sijaishoitajakseen henkilökunnan loman ajaksi. Nettikamera asennetaan perinteisesti keittiöön Kynsilaukkaajien ruokapaikalle, että henkilökunta voi välillä kissaikäväänsä lievittää seuraamalla katteja edes kameran välityksellä. 

P.S. Sanoin, että henkilökunta aikoo lomailla..., koska niin on henkilökunta aikonut jo kahdesti aikaisempinakin vuosina, mutta peruman piti molemmilla kerroilla. (Muualla on kyllä lomailtu niin ennen kuin jälkeenkin, mutta tämä paikka tuntuu vaativan useamman yrityksen!) Ensimmäisellä kerralla jouduimme perumaan matkan maman vaivan takia ja toisella kerralla Papan. Eli ei se ole vieläkään varmaa, kun tuo vanhuus ei tosiaan tunnu tulevan yksin!