Talossa kummittelee taas!

Taitaa olla Onni-neiti taas tyrkyllä Papan toimistolle, mutta kassi on kyllä ihan väärä. Tässä kassissa pääsee nimittäin vain kirpputorille ja minun on kyllä hyvin vaikea kuvitella, että Onni sinne haluaisi kaikkien likasormien käänneltäväksi ja väänneltäväksi. Niin, eikä sitä koskaan tiedä, jos vaikka joku, joka ei Onnia tunne, haluaisi ostaakin sen! Kamalaa! Eipä viedä meidän Onnia kirpparille, ei!

Se kesällä ulkona ensimmäisen kerran havaittu kummitus on nähty jälleen; tällä kertaa sisätiloissa. Eniten sen olemuksessa huomiota kiinnittää tuo silmien erivärisyys; toinen keltainen, toinen vihreä. Kaipa se on kummituksilla sitten ihan normaalia. Muistuttaa muuten jotenkin Vertti-herraa...

Tässä on henkilökunta työssään. Papa palvelee Ellu-neitiä ihan lattialla polvillaan pitämällä hiusharjaa kädessään ja Ellu puskee tuolilla seisten harjaa tyytyväisenä. Papa ei siis harjaa, vaan Ellu harjautuu, hih!

Nyt on Vertti-herra hyvin, hyvin tyytyväinen. Joskus on tullut kielteistä palautetta henkilökunnan ruokapolitiikasta, mutta nyt täytyy sanoa, että joskus tässäkin huushollissa saa sitten hyvää ruokaa. Niin hyvää, että ihan kirjaimellisesti syönnin jälkeen on kieli poskella.