Kis kis kis!

Keräilettekö te jotain? Matkoilta, kirppareilta, toreilta tai jostain muualta ? Oksennuspusseja, nukkeja, mukeja tai mitä tahansa? Minä keräsin tuhkakuppeja silloin kun vielä tupakoin. Sauhuttelun lopetettuani ryhdyin keräämään kaikenlaisia kissoja. No en tietenkään eläviä, höh! Vaikka onhan niitäkin. Itse asiassa keräsin kyllä kissojakin satunnaisesti jo tuhkisaikaankin. Enimmäkseen kokoelmani kissat ovat matkamuistoja, mutta joukossa on myös lahjaksi saatuja ja vähän sieltä sun  täältä mukaan haalittuja.

Nyt minulla on pakottava tarve esitellä kokoelmani teille ja jos nyt tuntuu siltä, että EVVK, niin ei se mitään! Esittelen ne silti! Ne ovat kaikki minulle kovin rakkaita ja niihin liittyy mukavia muistoja. Paitsi pariin, joista ei ole minkäänlaista muistikuvaa! Kai ne ovat vain jostain ionisoituneet tänne :) Vuosilukuja en muista, milloin niistä mikäkin on näppiini tarttunut, mutta hankintapaikat suurin piirtein.

Tämä kerällä nukkuva kissa ja iloinen kissaperhe ovat kotoisin Palmasta sisustusliikkeesta nimeltä Born 16 (se on myös paikan osoite). En ole muuten mikään sisustusfriikki, mutta tämä on kaikin puolin mukava liike, joten olen asioinut siellä peräti kaksi kertaa. Kissoja etsimässä tietenkin :) Muistan jopa ostovuodet!

Vasemmanpuoleinen vuodelta 1994 ja oikeanpuoleinen vuodelta 2005.

Espanja, Mallorca, Palma

Näistä kahdesta kissasta ei ole minkäänlaista muistikuvaa sen enempää minulla kuin Papallakaan. Outoa!

Pieni silmäpuoli ja sinisilmäinen servettiteline eivät kerro, mistä ovat kotoisin!

Tämän siron ja kaunismuotoisen puisen kissan bongasin erään kaupan näyteikkunasta ja poishan se oli sieltä pölyttymästä haettava! 

Latvia, Riika

Keraaminen pikkukisu on Tallinnasta. Valitan kuvan huonoa laatua.

Viro, Tallinna

Näistä esittelen vain takarivin, eturivissa olevat esittelen jäljempänä erikseen.

Musta- ja punakirjavat Portugalista, Albufeirasta ja Praia da Rochasta ja yksiväriset valkoinen ja musta Tallinnan laivalta (viinipulloja).

Lasisen kissan puhalsi taitava lasinpuhaltaja pikkukylän markkinoilla ihan silmiemme edessä ja se oli vastasyntyneenä jotenkin niin kiehtova, että minun oli ihan pakko ottaa se mukaamme.

Espanja, Gran Canaria, Arquinequin

Puinen sydänkissakaksikko oli pakko saada heti, kun sen näin. Rakkautta ensi silmäyksellä!

Turkki, Alanya

Keraaminen valkoinen kissa, jonka takaa pujotetaan tuikkukynttilä sisälle, on valaissut mukavasti pimeitä talvi-iltoja.

Kreikka, Kreeta, Hania

Seuraavan kissan kaveriksi kuului samalla tavoin kuvioitu kukkaruukku, josta ei ole ollut havaintoa enää aikoihin. Tiimarikin taitaa olla nykyään jo historiaa!

Tiimari

Tallinnan Joulutorilta lähti mukaan tämä iloisen oloinen Viiruksi ristimäni katti

Viro, Tallinna

Seuraava on syntymäpäivälahjaksi saatu ja Prismasta, kuulemma.

Prisma

Tämä piippua polttava kipsikissa on "harvinaisuus", sillä niitä on (ehjiä) jäljellä muistaakseni vain kymmenkunta. Alunperin se on ollut säästöpossukissa ja sen pohjassa on siksi reikä. Yksi niistä on ollut arvioitavana mm. Antiikkia, antiikkia-ohjelmassa ja toisesta laulaa Miljoonasade kappaleessaan Lelukaupan häät. Tätä meillä nyt piippuaan polttelevaa yksilöä tinki Papa aikoinaan paikallisilla joulumarkkinoilla muutamaan otteeseen, ennen kuin hinnasta päästiin sopimukseen.

Joulumarkkinat

Ehdimme käydä  Välimeren risteilyllä tuolla surullisen kuuluisalla Costa Concordia-laivalla ennen sen uppoamista!!! Kapteenina ei silloin ollut onneksi herra Schettino! Päiväpysähdyksellämme Savonassa ihailin monia erilaisia kissoja paikallisella kirpputorilla, mutta lopulta nämä kaksi päätyivät käsilaukkuuni.

Italia, Savona

Tämä kissakaksikko on kuulemma alunperin ihan Ameriikasta asti, mutta oman kaupungin torilta se meille napattiin.

Tori

Kun minut ja työkaverini aikoinaan irtisanottiin toimipisteemme lakkauttamisen vuoksi, laitoimme kaiken itse työpaikalle tuomamme tai lahjaksi saamamme irtaimiston jakoon. Minut tiedettiin kissaihmiseksi, joten yksi työkavereistani lahjoitti minulle omaa työpistettään aiemmin koristaneen kissansa. Olen edelleen hänelle kovin kiitollinen!

Työkaverilta lahjaksi saatu

Tässä se kokoelma nyt sitten oli!

Niin että ajattelin...Haloo? Onko siellä enää ketään? Huhuu! No niin...viimeinen sammuttaa valot...Naks! 

P.S. Olisin vaan haastanut kaikki keräilijät julkaisemaan omat kokoelmansa ja vaikka tämä kissablogi onkin, niin kokoelma olisi voinut olla mistä aihepiiristä tahansa...

Kolmen kerroksen väkeä, osa 2

Ellu majailee nykyään olohuoneen sohvalla ja sen kyllä sohvastakin huomaa. Kissankarvaa ja kissanhiekkaa on niin, että koko sarjan talteen keräämällä saisi joku ahkera itselleen ikioman kissan ja vielä pussillisen hiekkaa kaupan päällisiksi. Halukkaat keräilijät voivat ilmoittautua kommentoimalla!

Hammaskalusto ei ole enää ihan parhaassa terässään , mutta vielä niillä ongelmitta raksujakin syödään!

Tuli mieleen seuraavaa kuvaa ottaessa, että kyllä meillä on edelleen  Kolmen kerroksen väkeä.

Vertti on nykyään ylimmässä kerroksessa, kahdessakin mielessä ♥

Kaksi siiliä on viihtynyt edelleen pihapiirissämme ja niitä on ruokittu päivittäin.Alkaisi olle niidenkin jo aika vetäytyä talvipesäänsä, joten Papa riisti julmasti Onnilta kissatarhasta pikkumökin ja tarjosi sitä ainakin yhdelle siilille talvipesäksi. Siilit kun ovat yksineläjiä, niin on epätodennäköistä, että mökkiin majoittuisi useampi kuin yksi siili. Sen perusteella tuskin yhtäkään, että ne eivät ainakaan yleensä asetu ihmisten tekemiin pesiin. Jyrsijän ruohoa ostettiin ja laitettiin sitä mökkiin ja koska suuaukko on siiliä ajatellen melko korkealla, laittoi Papa vielä pari puupalikkaa siilille portaiksi. Selvästi ainakin  joku on heiniä pöyhinyt ja mökin eristevillojakin on portaille ilmestynyt. Papa on vakuuttunut, että siili on kelpuuttanut mökin ja sitä minäkin toivon, mutta pessimistinä epäilen, että linnut siinä ovat nokkimassa käyneet. Asian todellinen laita selvinnee viimeistään ensi keväänä.

Asuuko siellä siili?

Sitten vielä vähän hiiriasiaa. Onni, joka kyttää iltaisin kissatarhassa kaikkia muita ulkonaliikkujia, toi taas kerran verkon raosta tarhan sisälle eksyneen hiiren sisälle. Hiiri pääsi karkuun jossakin vaiheessa ja katosi näkymättömiin. Onnikin kyllästyi lopulta hiiren etsintään ja painui unilleen. 

Minua on aina ärsyttänyt stereotypia hiiriä pelkäävistä naisista. Ei kukaan järkevä ihminen ala kiljumaan tai kiipeile pöydille nähdessään pienen hiiren tai vaikka useammankin. Toisekseen, miksi hauskuus aina väännetään vain naisista? Onko hiiripelko muka joku naissukupuoleen liittyvä ominaisuus? 

Näitä mietiskellessäni pistäydyin sitten postimerkin kokoiseen vessaamme asialle ja kuinkas sattuikaan! Siinähän se hiiri vilisti jalkojeni välistä ja säntäili edestakaisin ahtaassa tilassa niin nopeasti, että silmissä vilisi ikään kuin siellä olisi ollut niitä vähintään kymmenen!

 Minä yllätin hillityn tyynen ja rauhallisen itseni kiljumasta kuin pistetty sika ja hoippuroin ulos vessasta. Papan ei tarvinnut kysyä, miksi kiljuin...

Ihan oikeasti, se kuulosti Papan mukaan samalta kuin seuraavan videopätkän loppuosan paniikkikiljunta, vaikkei minun edes tarvinnut koskea hiirtä:

http://www.youtube.com/watch?v=bIUuHt1a_zU

Mutta selitän asian sillä, että se kiljunta on jonkunlainen suojaava refleksi yllättävää ja äkillistä ulkopuolista hyökkäystä kohtaan. Että semmoinen stereotyyppi täällä...

Onnin onni!

"Papan sylissä on aina lämmintä, mutta saunan jälkeen ihan erityisen lämmintä. Siis kun Papa on käynyt saunassa, en minä. Vaikka se onkin vähän märkä, niin ei se haittaa, kun se on niin ihanan lämmin  Se kylpytakki. Me ollaan tosi hyviä kavereita. Siis minä ja Papa, ei kylpytakki ja minä. Minä tykkään Papasta, koska Papa ei koskaan hätistä minua sylistään pois, vaikka mama miten vieressä posmittaisi ja luettelisi tekemättömiä töitä tehtäväksi. Siis semmoisia, joita Papan pitäisi tehdä, ei minun. Minähän olen kissa eikä minun tarvitse tehdä töitä. Toivoisin, ettei Papankaan tarvitsisi, niin voitaisiin olla aina näin!"

Kylpytakilla

Ilman

"Joskus minusta tuntuu, että se mama on vaan vähän kateellinen, kun ei itse pääse Papan syliin!"

Onni ja huivit

Metsään on tullut jo syys ja pihaan myös. Ulkona valjastellessa tarvitaan jo kunnon asusteet kylmyyttä vastaan.

"Minkävärinen huivi minulle sopisi parhaiten?"

Huiveja oli kai sitten liikaa, kun sopivan arvonta kesti ja kesti ja lopulta arpojalle tuli väsy. Taisivatkin huivit toimia paremmin pehmeänä ja lämpimänä makuualustana kuin ulkoiluasusteena! 

"Kuka nyt enää vapaaehtoisesti ulos menee, kun maassa on monta senttiä lunta?"

Ellu ja kurpitsa

Ensimmäisen kurpitsankasvatuskokeilun tuloksena oli lopulta 6 kurpitsaa, joista tämä reilu kuusikiloinen oli suurin. Ei mikään jättikurpitsa eikä edes suuri kurpitsa, mutta suurempi ja painavampi kuitenkin kuin Ellu! Ellusta se taisi olla vähän pelottavakin. Ei siihen ihan kiinni uskaltanut mennä. Tiedä, vaikka se olisi räjähtänyt tai jotain. 

Mikäs se siinä?

Yritäpäs itse kääntää pääsi selkäpuolelle! Kyllä kissat ovat sitten ihailtavan notkeita!

Kiitos! ♥

Yhteinen kiitos teille kaikille ihanille ihmisille (ja kissoille), jotka olette kommenttinne meille jättäneet! Empaattiset osanotot ja jaksamisen toivotukset ovat olleet meille suurena lohtuna.  Suuri suru ja valtava kaipaus ovat edelleen päällimmäiset tunteet, mutta elämä jatkuu silti.

Kerron vielä Vertin viimeisistä päivistä lyhyesti. Se oli keskiviikko, kun haimme Vertin jälleen kotiin.

Vertti ei kuitenkaan suostunut syömään eikä juomaan vapaaehtoisesti, joten torstaiaamuna mentiin takaisin klinikalle nesteytykseen. Otettiin taas verinäyte, josta tehtiin joku haiman pikatesti. joka oli kuitenkin negatiivinen. Veren seerumi oli väriltään aivan keltaista, mikä viittasi siihen, että maksa ei toimi kunnolla. Lääkäri arveli, että Vertillä saattoi olla maksan lipidoosi eli rasvamaksa. Mahdollisesti jo vuorokauden tai ainakin kahden syömättömyys voi johtaa kissalla siihen.

Vertti sai klinikalla antibioottia suonensisäisesti ja kortisonia ja oksennuksenestolääkettä injektiona. Verttiä myös pakkoruokittiin, koska se ei syönyt itse.

Seuraavana päivänä tilanne oli suruksemme entisellään eli Vertti ei ollut syönyt itse. Limakalvot olivat vaaleat ja kellertävät. Vertin maksa oli pettämässä.


Kaikki mahdollinen oli Vertin auttamiseksi tehty, mutta  syömään se ei suostunut, joten ylimääräisten kärsimysten välttämiseksi päädyimme eläinlääkärin suosituksesta päästämään Vertin kissojen taivaaseen. Vertti sai eutanasian perjantaina 27.9.2013 klo 15.30.

Näin Vertti iski silmää vielä edellisenä sunnuntaina Papan sylissä

Kissakuiskaaja A (tyttäremme) oli laittanut  Vertin yksityiseen sähköpostiin viestin, jonka julkaisen tässä nyt hänen luvallaan:



Voi Vertti!

Sinä kaunis ja komea

uljas ja rohkea

niin hirmuisen rakas

ja ihan kamalan ihana!

Sinä sinnikäs ja sitkeä,

pieni ja pirteä,

kirpun kokoisena meille muuttanut.

Olet maailman kaunein kissa!

Ja meillä on kaikilla kamala ikävä sinua!

P.S. Nyt kun koko maailmankaikkeuden kaikki kengät

ovat vapaasti käsiteltävissäsi

kannattaa kenkähommista ottaa kaikki ilo irti!

Muista silti myös omenapalloharjoitukset,

äläkä unohda pätkätöitä (...niistä ei tule olemaan pulaa!)

Ja ajattele,

jatkossa saat juosta pihalla vapaana vaikka joka päivä!

Ja jos joskus sattuu niin, ettei ole omena-aika,

niin ainahan voit paremman puutteessa pyöritellä pesupalloja pitkin pihaa...

Toivottavasti kaikki on paremmin nyt!

Voi hyvin!