Talossa on kauhea hössötys ja meteli käynnissä. Vertti-parkakin herää kesken uniensa ja näyttää hieman harmistuneelta. Mitä ihmettä täällä on oikein tekeillä?
No sitä, että on tullut aika käyttää Onni ja Ellu rokotettavana eläinlääkärissä. Ellun karvattomaksi nuolemaa mahapuolta on tarkoitus lääkärin myös vilkaiseman. Paitsi isäntäväelle on eläinlääkärillä käyminen melkoinen stressi myös henkilökunnalle. Voi, miten minä kadehdinkaan kaikkia noita monikissatalouksia, joissa kissat vain laitetaan kuljetuskoppiinsa ja sillä siisti! Kynsilaukkaajista ei yhtäkään saa laitettua koppiin ongelmitta. Miten kaikki nämä kolme voivatkin olla niiiiiiin hankalia? Kynsilaukkaajien "kopittaminen" = verta, hikeä ja kyyneleitä unohtamatta sinne tänne liriteltyjä pelkopissoja (siis veri, hiki ja kyyneleet irtoavat henkilökunnasta ja pissat isäntäväestä).
Onni on Kynsilaukkaajista se, jonka kynsien jäljiltä henkilökunnan veri virtaa yleensä vuolaimmin, mutta tällä kertaa Papa pääsi yllättämään Onnin ja ennen kuin kissaneito ennätti upottaa terävät kyntensä Papan nahkaan, oli Papa jo sujauttanut hölmistyneen katin koppiin ja pistänyt luukun säppiin! Onni kynsi koppiaan joka puolelta kuin henkensä hädässä ja teki harvinaisen selväksi halunsa päästä sieltä pois.
Ellun "kopitus" meni myös tällä kertaa aivan nappiin ja pelosta patsaaksi jähmettynyt neiti ei ehtinyt edes pissaa lirauttaa, kun Papa oli toimittanut senkin omaan koppiinsa. Henkilökunta huokaisi todella syvään helpotuksesta. Ei verta missään, ei kynsien repimiä vaatteita eikä edes hiki ehtinyt tulla. Kaipa se harjoittelu tosiaan tekee mestarin!
Itse lääkärissäkäynti on sitten jo "kopitusta" helpompi juttu, joskin Kynsilaukkaajien ravisteleminen siellä pois kopista on yhtä vaikeaa kuin niiden aloillaan pitäminen rokotuksen aikana ja lopulta takaisin koppiin saaminen, mutta Papa keräsi tällä kertaa pisteet kirkkaasti 6 - 0.
Onnin ensimmäinen rokote lipsahti Kynsilaukkaajia ennestään tuntemattomalta eläinlääkäriltä taistelun tuoksinassa ihan muualle kuin Onniin ja lääkäri joutui hakemaan uuden rokotteen. Toinen rokote upposi oikeaan osoitteeseen ja Onni survottiin boksiinsa ja ravisteltiin toisesta boksista Ellu esille. Ellu oli niin kauhusta kankeana, että rokotus kävi helposti ja jotenkin Papa onnistui Ellun vatsapuoltakin lääkärille vilauttamaan. Lääkäri kehotti toistaiseksi vain seurailemaan Ellun vointia, koska lääkäri ei pystynyt tekemään sille tutkimusta ilman rauhoitusta. Jos vaiva pahenee, on Ellu kuitenkin tutkittava rauhoituksessa ja samalla saadaan otettua mahdollisesti verikokeetkin.
Kotona sitten seurasi vapautus ja aika äkkiä molemmat näyttivät jo unohtaneen koko jutun, joten pysyviltä traumoilta taidettiin säästyä. Vertti, jonka rokotus on vielä pari vuotta voimassa, haisteli Elluun tarttuneita outoja hajuja ja katsoi sitten minuun ikään kuin olisi halunnut sanoa, että: "Kiitos, kun ette taas minua vieneet!"
Onnikin toipui traumastaan hyvin onnimaiseen tapaan eli syömällä. Onnin mottohan on: "Hyvä ruoka, parempi mieli!" Sitten vielä vähän huulien nuoleskelua ja pientä pesuntapaista ja kaikki on taas hyvin!
Niin palasi rauha pikkuhiljaa taloon ja Verttikin rokotetut lajitoverinsa tarkkaan haisteltuaan rentoutui ja uskaltautui matolle lempiharrastukseensa vapaaseen kieriskelyyn. Paparazzi-täti sai osakseen paheksuvan katseen, joka tuntui sanovan:" Siis onko ihan pakko kuvata jokaikinen liike, häh?"
Niinpä vain väsähti närkästynyt kieriskelijäkin lopulta ja haukotteli hartaasti, ennen kuin nukahti ilmeisen onnelliseen uneen, jossa arvattavasti vilahtelivat ikkunan läpi havaitut pihalla ahkeroivat myyrät...
Ellua vielä ihan vähän harmittaa pelottava ja nöyryyttäväkin koppiinsulkeminen, mutta henkilökunta saa kyllä lopulta anteeksi...
Uniltaan jälleen herännyt Vertti on mietteissään, joita minä tulkitsin näin: "Milloinkahan ne taas minua siellä lääkärissä käyttävät? Loppukesäähän se on tainnut aina olla, kun tuo turkki on siinä määrin takkuuntunut, että ne minut sinne väkisin raastavat? Mukavan tujauksen se lekuri kyllä antaa ennen kuin uskaltaa alkaa meikästä takkuja ajelemaan ja vähän aikaa on kuin pilvissä leijuisi eikä pelota yhtään, mutta helvetillinen krapula on päällä koko loppuillan. No, onhan tässä vielä muutama kuukausi, ennen kuin se on ajankohtaista. Nautitaan nyt ensin keväästä ja kesästä ja annetaan turkin takkuuntua kunnolla (minähän en nimittäin anna kenenkään harjata mahapuoltani, että sen verran respektiä, kiitos)..."
Tekstit
