JellyPages.com

maanantai 26. syyskuuta 2011

Vertti valvoo mehustusta ja Onni kostaa mamalle

Aina silloin tällöin osa herraskaisesta isäntäväestämme saa tarpeekseen (!) joutilaisuudesta ja nukkumisesta ja haluaa yllättäen osallistua tavalla tai toisella maman askareisiin. Niinpä viimeiset puolukkamehut keiteltiinkin Mehu-Vertin tarkan seurannan alla, ainakin noista silmistä päätellen. Vertti ei voi vastustaa pahvilaatikoita, vaan kun maija liedelle sujahtaa, niin Vertti maijan laatikkoon pujahtaa...


Ellu-neiti ei viitsi maman puuhiin osallistua, vaan köllöttelee sen sijaan näin ilmojen viilettyä jo mieluummin päivät saunan lauteilla. Onni taas haluaisi, että mama toimisi hänen kokopäiväisenä lämpimänä makuualustanaan nojatuolissa. maman tulisi siis pidellä kaksin käsin Onnia tämän rötköttäessä selällään maman sylissä käpälät kohti taivasta. Niin Papakin aina kotona ollessaan tekee... Mutta koska mamalla on omiakin askareitaan, ei mama ole Onnia suostunut kannattelemaan. Niinpä Onnin kosto onkin suloinen...
Tässä Onni mielenosoituksellisesti karvoittelee maman virkkaamaa pöytäliinaa samoin kuin virkattua ponchoakin makaamalla niiden päällä. Poncho toimisi muuten mallina työn alla olevalle toiselle poncholle, joka pitäisi saada pikaisesti valmiiksi. Lisäksi Onnilla on päänalusena telkkarin kapula, niin ettei mama pysty edes teeveen katsomisella huvittelemaan. Näin on maman harrastustoiminta estetty toistaiseksi.


Mutta minkäs teet? Eihän tässä voi henkilökunta isäntäväkeä komentamaankaan ruveta...Oveluutta tosin voi käyttää eli taidanpa tästä lähteäkin kolauttamaan ruokakuppia, niin Onni on saman tien keittiössä, heh heh...
Tämän erän voitto tulee mamalle...

maanantai 12. syyskuuta 2011

Onni pukeutuu verhoon

Onni-neitiin on iskenyt harvinainen naisellisuuskohtaus ja hän on pukeutunut menneen kesän kunniaksi sifonkiseen kukkaverhoon. Onni kun rakastaa muutenkin verhoja. Tämäkin verho on solmulla nimenomaan siksi, ettei Onni sitä lattialta käsin pääsisi rypyttämään ronskilla tekniikallaan myös alareunastaan, mutta tuolilta käsin siihen näköjään yltää hyvin ihan pukeutumaankin. Oranssit (rispaantuneet) talviverhot ovat kuitenkin Onnin ehdottomat suosikit. Siihen asiaan voidaan palata sitten tuonnempana, kun henkilökunta saa verhot vaihdettua.



Vertti-herra taas on loikannut ilmeisesti lämmityksen toivossa takan päälle, mutta toivo on turha, sillä pihin henkilökunnan mielestä ei ole vielä aika tuhlata polttopuuta moiseen herrasteluun. Tässä Vertti yrittää näyttää surkealta, kun ei mukamas mahdu takan päälle, kun vanha silitysrauta täyttää koko tilan. Toinen käpäläkin roikkuu ikävästi, kun ei ole kissapoloiselle tarpeeksi tilaa järjestetty.



Sitten vapaata kieriskelyä matolla. Olisko näin hyvä...




...vai näin...Joo, näin on hyvä!




Isäntäväki on vähentänyt jo selvästi Villa Verttilässä oleilua säiden viilennyttyä, mutta toki edelleen siellä iltaisin kökötetään porukalla hiirijahdissa. Papa ei ole vieläkään ehtinyt tilkitsemään Verttilän hiirivuotokohtaa lopullisesti, joten olemme ottaneet tavaksi sulkea Verttilän heti pimeän tultua, etteivät Kynsilaukkaajat toisi enää yhtään hiirulaista sisälle! Toivotaan, toivotaan...