On(nilla on) niin nälkä, että näköä haittaa!

Onni on ulkoillut sään viilenemisestä huolimatta vielä harvakseltaan sekä valjaissa että Villa Verttilässä, josta toikin tuossa eräänä iltana ainakin rotan kokoisen myyrän sisälle. Myyrä pääsi tietenkin karkuun ja sitä jahtasivat kilvan niin Onni kuin Papakin. Lopulta Papa onnistui purkittamaan myyrän ja toimitti sen ulos. Myyrä jatkoi matkaansa ainakin päälle päin ihan hyvävointisen näköisenä! Tämä myyrä siis säästyi lähiympäristössä sijaitsevalta erään tietyn koivun juurella sijaitsevalta Kynsilaukkaajien kalmistolta, mihin tästä huushollista on kipattu jo vuosien ajan kaikki isäntäväen talouteen tuomat hiiret, päästäiset, myyrät ja linnut. Osa on toivon mukaan vironnut omia aikojaan ja poistunut paikalta jatkamaan elämäänsä, mutta enemmän sinne on toimitettu semmoisia, jotka eivät siitä enää omin avuin ole taatusti poistuneet. Mahtaa sitä joku arkeologi vuosikymmenten päästä ihmetellä tuota erikoista pienten luiden kasaa koivun juurella. Mikä ihme on saanut nämä tietyt lajit vetäytymään kuolemaan juuri tuon puun juurelle?

Hyppyjumppa puupinon päälle ja takaisin maahan saa roikkuvat mahamakkarat katoamaan alta aikayksikön?

Ulkoilun jälkeen nälkä kurnii kuitenkin Onnin pohjattomassa mahassa ja sapuskaa noustaan pyytämään hännän juuri näyttävästi pörhöllään ja merkitsevästi häntää tutisuttaen  keittiön ylemmälle tasolle eli jääkaappikorkeudelle. Siitä näkee heti jääkaapin sisällön, kun työntää päänsä sisään oven auetessa. Siitä, kun ovi ei aukenekaan, enemmän täällä.

"Maistan, maistan makkaraa, kinkkua ja kalkkunaa. Nami nami nami nami makkaraa, sitä ei voi vastustaa!"

Syönnin päälle alkaakin ramasemaan mukavasti ja niin se vain somalle kerälle kiertyy ruokalevolle pullavampikin kissaneito. Vaikka mikäpä minä olen Onnia arvostelemaan, pullava itsekin enkä enää edes mikään neito! 

"Teepä itse perässä!"

Okei, Onni! 6-0 sinulle!
Vanhempi neiti Ellu on tähän aikaan syksysta muuttanut kylmyyttä pakoon jo kokonaan sohvalle asumaan, sillä sohvan vieressä on takka, jota jo lämmitetään välillä.  Muutenkin Ellulla on näin talven lähestyessä päällä enää kaksi asetusta:

"Off"

ja

"On"

Sydäntalvella sitten enää tuo ylempi! Mitä nyt pakolliset hätäiset ruokailut ! Jos Onnilta on sattunut jäämään vahingossa joku ruoanmurunen kuppiin! Vessoja on onneksi useampi niin ettei arvokasta uniaikaa tarvitse tuhlata vessajonossa!

Feliwaystäkö apu Vertille?

Valitettavasti Kynsilaukkaajien keskinäinen valtataistelu vain jatkuu, mutta kolmikon ainoa, joka siitä selvästi kärsii, on Vertti. Stressi saa poikaraukan käyttäytymään kovin levottomasti, kävelemään ympäriinsä päämäärättömästi ja varsinkin naukumaan enemmän ja kovaäänisemmin kuin laki sallii. Niinpä taloudessa otettiinkin nyt kokeiluun Feliway feromonihaihdutin! Aiemmin kokeillusta Calmex Catista ei ollut Vertin oireiluun apua. Pieni ongelma tässä on vain se, että haihduttimen pitäisi olla huoneessa, jossa kissa/kissat eniten oleilevat, mutta  Vertti on niin levoton, ettei malta olla missään huoneessa kovin kauaa. Toistaiseksi haihdutin on kuitenkin sijoitettu Aan huoneeseen. Kovasti olemme yrittäneet potilasta patistella unilleen tuohon "hoitohuoneeseen", mutta niin kuin me kaikki kissaihmiset tiedämme, kissa tekee juuri niin kuin itse haluaa! (Eli siis ei halua hoitohuoneeseen, jos sinne patistellaan!)

Omaehtoisesti hoitohuoneeseen feromonihoitoon hakeutunut potilas

Ennen niin sopuisat  suhteellisen hyvin keskenään toimeentulleet Kynsilaukkaajat nahistelevat nykyään vähän väliä.Tosin Ellu ei osallistu muuten kuin takaa-ajetun roolissa. Kehtaavatkin ryökäleet vanhaa neitiä kiusata, hyi!

Onni tässä olevinaan muka alistuu Vertin edessä, mutta se on vain feikkiä. Onnilla on kyllä tämä peli hallussa!

Että tämmöstä tällä kertaa...

Kenestä tulikaan pahvilaatikon valtias?

Henkilökunnan piti hankkia keittiöön uusi valaisin. Valaisimesta eivät Kynsilaukkaajat olleet luonnollisestikaan kiinnostuneita, mutta Kynsilaukkaajien mielestä valaisimen pahvilaatikko oli vastustamattoman ihana. Vertti sinne ehti ensimmäisenä sisälle, mutta olisi sinne Onnikin halunnut. Aikansa siinä toisiaan silmäilivät ja mulkoilivat ja lopulta käytiin kiivastakin käpälöintiä osapuolten kesken.

Eipä ollut Onnistä tällä kertaa valtiattareksi, vaan laatikon valtiaaksi jäi kunnon nahistelun jälkeen edelleen kerrankin kaapin paikan akkaväelle näyttänyt Vertti!