JellyPages.com

maanantai 25. marraskuuta 2013

Onnin pikainen retriitti!

Ilmeisesti talvi on todellakin tulossa, koskapa hirmuinen ulkoilijapeto Onnikin on oppinut hakeutumaan matolle takan läheisyyteen silloin kun sitä lämmitetään.
"Tälle matolla on kielletty oksentamasta ja kakkimasta, mutta karvoittelemasta tätä ei ole vielä kielletty..."

Verhon taakse piiloutuminen on Onnin vanha katoamiskikka. Se luulee, ettei kukaan näe sitä nyt!
"Nähty?! Miten ihmeessä sinä huomasit minut täältä? Minä kuule kaipaan nyt omaa rauhaa ja vaihdan maisemaa!"

Varoitus kaikille henkilökunnille: Älkää hyvät ihmiset erehtykö ostamaan froteelakanoita (niin kuin minä olen tehnyt)! Ne venyvät käytössä kuin taikina, tuntuvat epämiellyttävän karheilta ihoa vasten ja niissä on vielä tämmöisiä epämääräisiä möykkyjäkin!
"Täten ilmoitan, että olen vetäytynyt retriittiin! Henkilökunta on hyvä ja nukkuu minun puolestani vaikka lattialla!"

Nälkäänsä kurniva maha lopetti (henkilökunnan onneksi) Onnin retriitin lyhyeen ja ajoi ruokakupin kilahtaessa lattialle sen jopa samalle kupille Ellun kanssa, mutta eipä Ellukaan antanut periksi, vaan jatkoi syömistä ihan muina kissoina. Hyvä Ellu!

Onni ei kykene hallitsemaan piiloutumisviettiään ja niinpä se onkin asettautunut tällä kertaa (vähemmän) vehreään huonekasviviidakkoon kyttäämään pihalla liikkuvia lintuja. Oletan, että vähän niin kuin jälkiruoka mielessä...Onneksi tipuset ovat kuitenkin ikkunan takana turvassa!

Marraskuu alkaa olla pian lopuillaan, mutta vielä Onni on uloskin valjaissa uskaltautunut. Kuvia siitä vain on mahdoton saada, kun se on niin nopea liikkeissään ja nenä on koko ajan jossakin puskassa. Tai no, takapäästä nyt on kuvia saatukin, mutta se puoli vain ei ole kovin kuvauksellinen, joten älkää peljästykö, säästän teidät armeliaasti niiltä!


tiistai 19. marraskuuta 2013

Puhtaus on puoli ruokaa...

Tässä on teille mustaa valkoisella! Sen nimi on Paula! Siis valkoisen, ei musta(valkoise)n. Musta(valkoise)n nimi on Onni! Mustasta valkoisella tulikin mieleen, että empiiriseen kokemukseen perustuen valkoinen matto ei toimi kissataloudessa. Siinä kun näkyvät järkyttävän hyvin niin oksennukset kuin kaksennuksetkin. Kaksennuksella en tarkoita pissiä, vaan sitä, mikä Ellu-neidiltä saattaa joskus tulla muuallekin kuin hiekkalaatikkoon! Niin niin, oma vika! Mutta kun minä halusin virkata olohuoneeseen valkoisen maton! Pesukone huutaa halllelujaa suunnilleen joka toinen kuukausi, kun minä sen sisuksiin tämän painavan maton survon. Toistaiseksi se on vielä valituksestaan huolimatta kestänyt, kun sen verran olen helpottanut, että ilman linkousta olen antanut peseskellä.
"Black is beautiful!"

Tässä on teille mallia varpaanvälien pesuun! Ei siinä mitään vettä eikä pesuainetta tarvita, vaan notkea vartalo, karhea kieli ja viimeisen päälle perusteellinen keskittyminen työhön! Eli noin 5 minsaa per varpaanväli. Ei ole kiireisen työtä tämä!


"Mitäs minä olinkaan tekemässä? Ai niin..."


Tässä teille mallia rentoutumiseen! Varpaanvälien pesu on niin kertakaikkisen uuvuttavaa hommaa, että pakko on välillä huilata!! Keinutuoli käy siihen tarkoitukseen oikein hyvin! Siis silloin, kun nojatuolit ovat henkilökunnan käytössä. Eikö niilläkään hiivatin ruokapihtareilla mitään talon töitä ole, kun joutavat noin kaikessa rauhassa velttoilemaan? 

Puhtaus on kyllä puoli ruokaa, muttei se vielä riitä. Onni haluaa sen toisenkin puolen...Mikäs kansainvälinen ruokateema se olikaan tällä viikolla Kynsilaukkaajien taloudessa...Espanjahan se taisi olla...joo.

Tässä teille mallia, miten henkilökunta palautetaan ruotuun:
"Hei tarjoilija! Nyt on maha nälästä jo pahasti kuopalla, katso vaikka! Tuopa minulle alkupalaksi ja vähän sassiin pari siivua Serranon kinkkua!  Pääruoaksi otan paellaa ja terveisiä kokille, että mieluummin possulla kuin kanilla. Jälkiruoaksi vielä kunnon annos Creme Catalana-paahtovanukasta! Juokse, hopi hopi! "

maanantai 11. marraskuuta 2013

On(nilla on) niin nälkä, että näköä haittaa!

Onni on ulkoillut sään viilenemisestä huolimatta vielä harvakseltaan sekä valjaissa että Villa Verttilässä, josta toikin tuossa eräänä iltana ainakin rotan kokoisen myyrän sisälle. Myyrä pääsi tietenkin karkuun ja sitä jahtasivat kilvan niin Onni kuin Papakin. Lopulta Papa onnistui purkittamaan myyrän ja toimitti sen ulos. Myyrä jatkoi matkaansa ainakin päälle päin ihan hyvävointisen näköisenä! Tämä myyrä siis säästyi lähiympäristössä sijaitsevalta erään tietyn koivun juurella sijaitsevalta Kynsilaukkaajien kalmistolta, mihin tästä huushollista on kipattu jo vuosien ajan kaikki isäntäväen talouteen tuomat hiiret, päästäiset, myyrät ja linnut. Osa on toivon mukaan vironnut omia aikojaan ja poistunut paikalta jatkamaan elämäänsä, mutta enemmän sinne on toimitettu semmoisia, jotka eivät siitä enää omin avuin ole taatusti poistuneet. Mahtaa sitä joku arkeologi vuosikymmenten päästä ihmetellä tuota erikoista pienten luiden kasaa koivun juurella. Mikä ihme on saanut nämä tietyt lajit vetäytymään kuolemaan juuri tuon puun juurelle?
Hyppyjumppa puupinon päälle ja takaisin maahan saa roikkuvat mahamakkarat katoamaan alta aikayksikön?
Ulkoilun jälkeen nälkä kurnii kuitenkin Onnin pohjattomassa mahassa ja sapuskaa noustaan pyytämään hännän juuri näyttävästi pörhöllään ja merkitsevästi häntää tutisuttaen  keittiön ylemmälle tasolle eli jääkaappikorkeudelle. Siitä näkee heti jääkaapin sisällön, kun työntää päänsä sisään oven auetessa. Siitä, kun ovi ei aukenekaan, enemmän täällä.
"Maistan, maistan makkaraa, kinkkua ja kalkkunaa. Nami nami nami nami makkaraa, sitä ei voi vastustaa!"
Syönnin päälle alkaakin ramasemaan mukavasti ja niin se vain somalle kerälle kiertyy ruokalevolle pullavampikin kissaneito. Vaikka mikäpä minä olen Onnia arvostelemaan, pullava itsekin enkä enää edes mikään neito! 
"Teepä itse perässä!"

Okei, Onni! 6-0 sinulle!
Vanhempi neiti Ellu on tähän aikaan syksysta muuttanut kylmyyttä pakoon jo kokonaan sohvalle asumaan, sillä sohvan vieressä on takka, jota jo lämmitetään välillä.  Muutenkin Ellulla on näin talven lähestyessä päällä enää kaksi asetusta:
"Off"

ja

"On"

Sydäntalvella sitten enää tuo ylempi! Mitä nyt pakolliset hätäiset ruokailut ! Jos Onnilta on sattunut jäämään vahingossa joku ruoanmurunen kuppiin! Vessoja on onneksi useampi niin ettei arvokasta uniaikaa tarvitse tuhlata vessajonossa!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kissojen värilliset piilolasit?

Moni teistäkin on varmaan nauranut Koirien tekohampaat-mainokselle teeveessä. Kaikkea sitä nykytekniikalla pystytäänkin tekemään!

Kissoja salamalla kuvatessa näyttäytyvät kissojen silmät milloin minkäkin värisinä. Ihmisten punasilmäkuviahan voi korjata kuvankäsittelyohjelmalla, mutta eläinten salamasilmäkuvia ei. Vai onko jollakulla parempaa tietoa asiasta?

Noita kissojen salamasilmiä katsellessa aloin leikitellä ajatuksella kissojen värillisistä piilolaseista! Heh, koirien tekohampaat ja kissojen piilolasit! Aihetta piti ihan googlettaa ja mitäs sieltä löytyikään? Ernest-kissa, joka käyttää piilolaseja (ei sentään värillisiä)!!!


Miksi Ernestillä on piilolasit? Se selviää täältä.
Hyvää jatkoa vaan Ernestille!

Tässä meiltä muutama värivaihtoehtovinkki mahdollista tulevaa tuotekehittelyä varten (klikkaa kuva suuremmaksi, niin näkyy paremmin): 

Vasemmalla ylhäällä silmissä kirkas Hohto (värinä sitä on vaikea kuvailla) esim. Halloweeniin, naamiaisiin tai muuten vain yleiseen pelotteluun. 

Oikealla ylhäällä tumma Sininen, perusväri päivittäiseen käyttöön. 

Vasemmalla alhaalla Smaragdinvihreä, jolla jokainen kissa saa itselleen ihanat Minni-silmät

Oikealla alhaalla toisessa silmässä vaaleansininen ja toisessa vaaleanpunainen piilolasi. Sopivat lähinnä hassutteluun tai rohkeille oman tiensä kulkijoille. 




Minkäslaisia salamasilmiä teidän kuva-aarteistoistanne löytyy? Kaivakaahan kuvia framille! 

Niin ja tervetuloa Kynsilaukkaajien seuraan Pirkko (vanha tuttu), Sofia, Black Rose ja kaikki muutkin, joita en ole muistanut aiemmin mainita!