Suru-uutinen

Kynsilaukkaajien taloutta ja erityisesti henkilökunnan jaksamista on tänä syksynä koeteltu poikkeuksellisen kovalla kädellä. Mamalla nimittäin todettiin heinäkuussa vakava sairaus, jonka vuoksi mama on joutunut viettämään todella pitkiä aikoja sairaalahoidossa. Viime kuukausien blogihiljaisuus on siten ollut seurausta tästä piinaavasta väsytystaistelusta, kuten edellisen postauksen kommentteja lukeneet jo tiesivätkin.

Taudin vuoristoratamainen eteneminen sekä pitkät ja raskaat hoitojaksot sairaalassa ovat olleet vähällä uuvuttaa koko poppoon. Kaikkein kovimmille taistelussa on tietenkin joutunut mama itse. Eilen, perjantaina 12.9.2014 kuitenkin saimme sairaalasta suruviestin - mama nukkuu nyt ikuista unta.

Vaikka tiesimme surun saapuvan, 

silti toivoimme elämän jatkuvan. 

Yksi tieto kuitenkin lohduttaa, 

nyt unesi ei ole tuskaisaa. 

- Rakkaudella Papa & A 

Suunnaton suru ja avaruuden kokoinen kaipaus 
litistävät sielun kasaan, niin ettei ajatus enää kulje järkevästi, enkä pysty tämän parempaan. 

Pystyn vain sanomaan, että nyt olet siellä 

mihin kivut eivät enää sinua seuraa. 

Lepää rauhassa rakas mama.

-Papa 

Onko ruoka taas kortilla?

Kynsilaukkaajien taloudessa on vietetty hiljaiseloa pyhien jälkeen. Isäntäväki on keskittynyt  lähinnä makoiluun ja syömiseen. Niin kuin normaalistikin. Onni-neiti on sulatellut joulumässäilyjään enimmäkseen sohvan selkänojatyynyn päällä, mutta joutui äskettäin huomaamaan, että siinä nukkumapaikassa piileekin pirullinen ansa.

Tässä vaiheessa  kuvaaja jo aavistaa, miten Onnille tulee käymään.

Siis näin! Ilkeä selkänoja kippasi eteenpäin ja viaton kissaparka putosi selkänojan taakse, vaikka tarrautuikin kynsillään tiukasti kiinni tekstiiliin.

Sieltä se vaan oli takaisin könyttävä ja lähdettävä uuden nukkumapaikan etsintään.

Ellua eivät kiinnosta nuorempien edesottamukset sentin vertaa!

Ellu Epäluulo nukkuu tällä sohvalla suunnilleen 23 tuntia vuorokaudessa. Välillä on pakko aukaista silmiä sen verran, että näkee, liikkuuko lähistöllä epäilyttävännäköistä porukkaa.

Vertti on usein yövuorossa (nukkumahommissa) autossa ja odottaa malttamattomana töihin pääsyä.

"Kuka ääliö on sulkenut autotallin oven? Pitäis päästä autoon nukkumaan... töihin."

Nälkäinen keittiömaskotti se jaksaa odottaa ja toivoa...

Keittiössä ei ole käynyt ketään ainakaan puoleen tuntiin...joko kohta syödään?

Epätoivo pakottaa nälkäisen etsimään ruokaa muualta...

Eikö täälläkään ole edes yhtä ruoanmurusta? Kyllä on ruoka kortilla tässä huushollissa.

Tässä on väsynyt työmies yövuoronsa jälkeen.

"Yö meni taas autohommissa. Papa ajoi minut sieltä aamulla pois, kun lähti hankkimaan niitä kinkkurahoja. Yövuoron päälle niin ramasee, että nukun nyt sitten vaihteeksi tässä omassa pikku korissani."

Tämä kissa luulee olevansa nääntymässä nälkään, mutta näyttääkö tämä kissa siltä?

"Ihan kuin tuolla matolla näkyisi kuivahtanut makkaran pala..."

Huom! Tästä eteenpäin K-18

Lopulta tarkkasilmäinen saalistaja löytää sopivan uhrin...

"No vihdoin...Papalla on kinkkuleipä, jes! Olen tässä sen aikaa ihan hiljaa ja huomaamattomana, kun Papa asettautuu nojatuoliin ja hyökkään heti sopivan tilaisuuden tullen. Hahaa, kohta on kinkut meikäläisen suussa ja Papalla leivän päällä vain ylähuuli! Jes jes jes!"

Mitä sitten tapahtui? Sitä voi mielessään itsekukin vain arvailla, sillä tällä tarinalla on niin sanottu avoin loppu!

P.S. Tietääkö kukaan, mikä apteekki mahtaa päivystää...?

Hiljaiseloa

Kynsilaukkaajien taloudessa on vietetty hiljaiseloa niin juhannuspyhinä kuin nyt juhannuksen jälkeenkin. Kotosalla koko poppoo ja auringostakin saatiin parina päivänä nauttia. Isäntäväki enimmäkseen nukkuu ja syö ja henkilökuntakin on päässyt välillä omiinkiin (siis muihin kuin Kynsilaukkaajien hoitoon ja palveluun liittyviin) askareisiinsa. Onni on muutamana päivänä oksennellut, mutta on muuten ihan virkeä. Mitä lie raukka ahneuksissaan syönyt? Villa Verttilässäkään ei isäntäväki ole oikein viihtynyt, kun on viime päivinä vähän väliä sadellut ja Villan katto on enempi semmoista ilmavaa avomalllia.

Ellu on löytänyt oman turvallisen paikkansa vuodesohvalle kumotun tuolin puurungon sisältä

Pitihän sitä jonkinlaista siivouksentapaistakin juhannuksen alla yritellä. Onneksi tässä huushollissa riittää innokkaita pikku tuhol... apulaisia. Tältä tätiltä meinasi mennä jo hermot, kun aina, kun sain ulos kuorman petivaatteita tuulettumaan, alkoi taivaalta tulla sitä lomasäätä. Sitten kun sain kaikki haettua takaisin sisälle, paistoi jo aurinko. Tätä sitten tehtiin kolmeen kertaan ja sitten viimeisen sadekuuron jälkeen päätin, että kaikki petivaatteet ovat jo tarpeeksi tuulettuneet (ja kastuneet). Rajansa kaikella...

Henkilökunnan imuroidessa sängyn alta villakoiria, Onni pitelee patjaa paikoillaan.

Työn raskaan raatajat (siis ei isäntäväki) pääsivät uurastuksensa jälkeen nauttimaan saunan suloisista löylyistä ja saunan kuivuttua isäntäväkikin sen lämmöstä. Paras paikka on Vertin mielestä kuitenkin henkilökunnan sylissä rapsuteltavana. Oikein silmät ummessa siitä sitten nautitaankin ja vähän samalla kuolataankin (mieshenkilökunta kun ei siitä ole niin tarkka huomauttelemaan kuin tämä toinen siisteysintoilija...).

Kallistuu kallistuu, vaan ei putoa...