Ellu-neiti täytti 11 vee!

Onnia aina niin julmetusti harmittaa, kun on Vertin ulkoiluvuoro. Tässä neiti seuraa Villa Verttilästä käsin Vertin tutkimusmatkaa pihamaalla. Kuten kuvasta voi päätellä, myös harmistuksen ääni kantautuu hyvinkin kauas naapurustoon. On siinä pienellä kissalla iso ääni; oikea kissojen Maria Callas!

Vertti-herrakin seuraa Onni-neidin ulkoilua huvilastaan, mutta aivan eri elkein kuin Onni. Sivistynyt hieno herra ei päästä suustaan vahingossakaan äännähdystäkään, vaan malttaa odottaa arvokkaasti hiljaa omaa vuoroaan. Vain tuo anova katse paljastaa, että mielellään Verttikin jo Onnin sijasta narun päässä nurmikolla astelisi. Kyllä tällä herralla on kuninkaallinen arvokkuus geeneissä!

 

Ellu-neidin synttäritkin (14.7.) tuli juhlittua ihan vain isäntäväen ja henkilökunnan kesken. Isäntäväki sai ylimääräiset raksut ja gurmeepurkkiruokaa ja vaikutti tarjouksiin ihan tyytyväiseltä.  Ellu vain ei suostunut synttärikuvassa poseeraamaan, vaan vaikuttaa tässä suorastaan vähän myrtsiltä. Toisaalta ymmärtäähän sen, kun paparazzeilta ei saa hetken rauhaa...

 

Isäntäväelle on muuten tilattu jo hoitaja henkilökunnan Kreetan matkan ajaksi viikoksi elokuun lopussa : D

Sisäkissojen ulkoelämää

Olipa taas yksi hellepäivä ja niistähän isäntäväki tunnetusti tykkää. Ellu-neiti lekotteli taas rakkaalla kulmahyllyllään ja jaksoi välillä raottaa vähän toista silmää seuratakseen, onko mitään mielenkiintoista tekeillä ympäristössä. Onnikaan ei pyrkinyt viereen koko päivänä, joten arvosana tälle hellepäivälle oli Ellun olemuksesta päätellen  varmaan täysi kymppi. Kokonainen päivä lämpimässä auringonpaisteessa kulmahyllyllä Villa Verttilässä... täydellistä!

Vertti-herra ulkoilulla takapihalla Papan kanssa. Sireenin lehdet ne vasta makeilta maistuvat Vertin suussa, nam. Isäntäväellä on kummallinen tapa puhdistaa elimistöään syömallä ruohoa ja lehtiä ja oksentamalla ne kohta pois kera muun syödyn ruoan. Tarpeeksi kauan kun jaksaa ulkona pahoinvointia pidätellä, niin Maman matoillehan ne sitten lopulta oksennetaan...

Onni-neiti on pehmeällä nurmikolla niin onnesta soikeana, että häntäkin on kiertynyt rullalle toisen takajalan ympärille. Nurmikkoa kun ei myötäänsä leikkurilla ajele, niin on isäntäväelläkin hauskempaa. Pitkää ruohoa kun on helpompi syödä ja sieltä löytää enemmän öttiäisiä (joko syötäväksi tai jahdattavaksi) kuin lyhyestä. Selittääpi tässä laiska henkilökunta :)

Kummitus nähty takapihalla!

Sen piti olla aivan tavallinen ilta pihalla puuhaillessa. Papa ulkoilutti isäntäväkeä ja minä paparazzina napsin kuvia herrasväestä. Ulkoiluvuorossa oli Onni-neiti, joka nopealiikkeisenä on mahdottoman vaikea kuvattava. Räps räps ja  räps, kerta toisensa jälkeen. Lopulta luulin jo onnistuneeni epäkiitollisessa tehtävässäni. Mutta mitä ihmettä olinkaan onnistunut kuvaamaan? Mustavalkoisen kummituksen, jonka toinen silmä on vihreä ja toinen keltainen! Taisi kummituskin minua säikähtää, koska ei ole sitä sen koommin näkynyt!

Seuraavana päivänä Vertti-herra paparazzi kintereillään lähes samalla paikalla, missä kummitus edellisiltana näyttäytyi. Nyt siitä ei näkynyt enää jälkeäkään. Lieneekö Vertti-herra parempine nenineen jotakin kummitustuoksuja vielä tuntenut? Isäntäväelle en tietenkään kummituksesta ollut mitään maininnut. Mitäpä sitä suotta turhaa pelkoa lietsomaan...

Myöskin Ellu-neiti sai nautiskella auringosta kaikessa rauhassa rakkaalla kulmahyllyllään. Tällä kertaa Onnikaan ei tupannut viereen, vaan painui Villa Verttilän pikkumökkiin omille päikkäreilleen. Lämpötila ulkona oli +32 astetta, joten tarkeni ilmeisesti Onnikin pikkumökissään. Tuli sieltä nimittäin parin tunnin päästä pois haukotellen silmät puoliummessa ja siirtyi jatkamaan uniaan viileämpiin sisätiloihin.