Joulu tulloo hötkyilemätäkkii!

Henkilökuntaa on alkanut pikkuhiljaa vaivaamaan toistaiseksi vielä lieväksi luokiteltava hepuli. Ei pelkästään joulun takia, vaan myös joulun jälkeen tulevan lomamatkan takia. Jouluun kun pitäisi osata varautua kaikin tavoin niin, että joulu tuntuu joululta, mutta että joulu saadaan myös ulos huushollista tavallista aikaisemmin eli joulumme kaikkine koristeluineen, ruokineen ja vieraineen ehditään siivota ulos heti pyhien jälkeen. Uusi vuosi saa täällä alkaa ilman henkilökuntaa!

Ellun "Sohva-sauna-sohva"- kiertomatka on päättynyt makoisaan uneen lähtöpaikkaansa.

Niin, osittain se hepuli johtuu myös siitä, että isäntäväki ulkoistetaan tällä kertaa matkan ajaksi hoitolaan ja se on niin henkilökunnalle kuin isäntäväellekin stressaava kokemus. Automatka hoitolaan ei ole pitkän pitkä, mutta pelkopissat ehtii lykkäämään kuljetuskoppaan lyhyelläkin matkalla ja jos siltä vaikka säästyttäisiinkin, niin infernaalinen huutokonsertti automatkan aikana on ainakin takuuvarma juttu! Vaihtoehtoja isäntäväen hoidolle ei kuitenkaan tällä kertaa ollut!

Onni on löytänyt taas uuden pehmeän (ja keikkuvan) nukkumapaikan

Isäntäväki onneksi ottaa ihan lunkisti tämän joulunaluasajan turhia hötkyilemättä. Uni maistuu, samoin ruoka (varsinkin Onnille!) ja kävipä Onni eilen taas lyhyellä ulkoilullakin! Yhdessä pihan nurkassa oli sen verran lunta, että Onni upposi mahaansa myöten hankeen (siihen ei tosin kovin montaa senttiä lunta tarvita) ja se ei ollut kivaa. Sieltä pois selvittyään neito hakeutuikin välittömästi ulko-ovelle ja sitä kautta juoksujalkaa sisätiloihin. Kesäulkoilu on paljon mukavampaa!

Onni halusi avustaa henkilökuntaa matonkudevyyhdin kerimisessä, mutta minä sanoin, että sillä ei ole kiirettä ja että keritään se sitten matkan jälkeen vasta ja pyysin Onnia nyt toistaiseksi vain vahtimaan, ettei vyyhti karkaa!

Palavasilmäinen vyyhtivahti työssään

P.S. Punaiset koristepallot roikkuvat edelleen poronsarvissa ja Onni näyttää ainakin päällisin puolin vahingoittumattomalta, joten ehkä Onni on kuitenkin sisäistänyt ajatuksen, että: "Maltti on valttia!" Tai sitten se suunnittelee jotain "Onni's Unforgettable Christmas Showta"! Sitä emme halua nähdä missään tapauksessa...

Onko se Rettelisöötä?

Takkaa ei ilmeisesti lämmitetä Ellun mieleatä tarpeeksi usein, koska talvehtimispaikka on siirtynyt saunaan. Lauteetkin ovat kuivumisasennossa eli vähän vinksallaan, mutta se ei näytä viluista kissaa haittaavan.

"Lämmin ei luita riko!"

Sunnuntaina oli myyjäiset, joissa olin myymässä käsitöitäni. Myyntipöydän testausvaiheessa kotona oli Onnikin vielä kovasti lähdössä mukaan, mutta pöydän pinta-ala oli myytäville tuotteille sen verran rajallinen , että Onni olisi täyttänyt myyntialasta reilusti puolet, joten se oli poistettava myytävien listalta. Harmi, olisi siitä voinut pari euroa saada, jos olisi pystynyt salaamaan sen valtavan ruokahalun! No niin, vitsi  vitsi!

En millään haluaisi muistella niitä myyjäisiä yhtään enempää, koska rahallisesti ne jäivät pahasti miinusmerkkisiksi, mutta kun tuo Onni vaan jaksaa aiheen ympärillä pyöriä. Minulla oli siellä siis myyntipöydälläni isossa ruukussa valkoiseksi spreijattu sireeninoksa, johon oli ripustettu koruja roikkumaan. Purettuani kotona korut oksasta jätin sen olohuoneen nurkkaan odottamaan mahdollista joulukoristelua vain yksinäinen orpo pieni kuusenkoristeomena yhdellä oksallaan. Onni sen huomasi oitis ja sekös sitten jaksoikin kiinnostaa alun varovaisesta ja kunnioittavasta tutkimisesta lopulta ihan aimo hepuliin asti! 

"Aika kovakuoriselta tämä tuntuu! Jos eivät  siihen nämä kynnet pysty, niin sitten ei pysty kyllä mikään muukaan!"

"Tuoksu on kovin mieto! Eikö tämä olekaan vielä sitä jouluksi kauppoihin tulevaa Rettelisöötä?"

Henkilökunta huomauttaa Onnille, että: "Onni, se lausutaan Red Delisös!", johon Onni, että: "No niinhän minä juuri sanoin, että: "Ei ole tämä Rettelisöötä!"

Lopulta omena on saatu pudotettua lattialle ja niin kivasti se kolisee  ja poukkoilee ympäriinsä, kun käpälällä vielä vähän kyytiä antaa, että sitä kynsilaukkahepulia katsellessa ovat  kovilla niin henkilökunnan jo ennestään heikot hermot kuin jo vuosi vuodelta surkeampaan kuntoon raadeltu parkettikin!

" Pitkä päätyyn ja perään! "

Onneksi nälkä yllätti pelinaisen jo toisen erän puolivälissä ja koska pelaajia ei ollut tarpeeksi kentällä jouduttiin peli harmillisesti keskeyttämään tilanteen ollessa hermoja kutkuttavasti  "Onni  6 - Henkilökunta 0".

On(nilla on) niin nälkä, että näköä haittaa!

Onni on ulkoillut sään viilenemisestä huolimatta vielä harvakseltaan sekä valjaissa että Villa Verttilässä, josta toikin tuossa eräänä iltana ainakin rotan kokoisen myyrän sisälle. Myyrä pääsi tietenkin karkuun ja sitä jahtasivat kilvan niin Onni kuin Papakin. Lopulta Papa onnistui purkittamaan myyrän ja toimitti sen ulos. Myyrä jatkoi matkaansa ainakin päälle päin ihan hyvävointisen näköisenä! Tämä myyrä siis säästyi lähiympäristössä sijaitsevalta erään tietyn koivun juurella sijaitsevalta Kynsilaukkaajien kalmistolta, mihin tästä huushollista on kipattu jo vuosien ajan kaikki isäntäväen talouteen tuomat hiiret, päästäiset, myyrät ja linnut. Osa on toivon mukaan vironnut omia aikojaan ja poistunut paikalta jatkamaan elämäänsä, mutta enemmän sinne on toimitettu semmoisia, jotka eivät siitä enää omin avuin ole taatusti poistuneet. Mahtaa sitä joku arkeologi vuosikymmenten päästä ihmetellä tuota erikoista pienten luiden kasaa koivun juurella. Mikä ihme on saanut nämä tietyt lajit vetäytymään kuolemaan juuri tuon puun juurelle?

Hyppyjumppa puupinon päälle ja takaisin maahan saa roikkuvat mahamakkarat katoamaan alta aikayksikön?

Ulkoilun jälkeen nälkä kurnii kuitenkin Onnin pohjattomassa mahassa ja sapuskaa noustaan pyytämään hännän juuri näyttävästi pörhöllään ja merkitsevästi häntää tutisuttaen  keittiön ylemmälle tasolle eli jääkaappikorkeudelle. Siitä näkee heti jääkaapin sisällön, kun työntää päänsä sisään oven auetessa. Siitä, kun ovi ei aukenekaan, enemmän täällä.

"Maistan, maistan makkaraa, kinkkua ja kalkkunaa. Nami nami nami nami makkaraa, sitä ei voi vastustaa!"

Syönnin päälle alkaakin ramasemaan mukavasti ja niin se vain somalle kerälle kiertyy ruokalevolle pullavampikin kissaneito. Vaikka mikäpä minä olen Onnia arvostelemaan, pullava itsekin enkä enää edes mikään neito! 

"Teepä itse perässä!"

Okei, Onni! 6-0 sinulle!
Vanhempi neiti Ellu on tähän aikaan syksysta muuttanut kylmyyttä pakoon jo kokonaan sohvalle asumaan, sillä sohvan vieressä on takka, jota jo lämmitetään välillä.  Muutenkin Ellulla on näin talven lähestyessä päällä enää kaksi asetusta:

"Off"

ja

"On"

Sydäntalvella sitten enää tuo ylempi! Mitä nyt pakolliset hätäiset ruokailut ! Jos Onnilta on sattunut jäämään vahingossa joku ruoanmurunen kuppiin! Vessoja on onneksi useampi niin ettei arvokasta uniaikaa tarvitse tuhlata vessajonossa!

Onni ja huivit

Metsään on tullut jo syys ja pihaan myös. Ulkona valjastellessa tarvitaan jo kunnon asusteet kylmyyttä vastaan.

"Minkävärinen huivi minulle sopisi parhaiten?"

Huiveja oli kai sitten liikaa, kun sopivan arvonta kesti ja kesti ja lopulta arpojalle tuli väsy. Taisivatkin huivit toimia paremmin pehmeänä ja lämpimänä makuualustana kuin ulkoiluasusteena! 

"Kuka nyt enää vapaaehtoisesti ulos menee, kun maassa on monta senttiä lunta?"

Vertti, villi(?) ja vapaa(!)

Viime kerrallahan postasimme Vertin nukkuma-asentogallupin. Kovin tuntuivat olevan samanlaisia nukkuma-asennot muillakin lajitovereilla. Sen verran vielä siitä aiheesta, että kuitenkin vasta kun Vertti luuli saaneensa paparazzin kintereiltään, se rentoutui ihan oikeasti!

Viime päivinä säät ovat suosineet ulkoilua ja valjasteltu on päivittäin. Etupihan puolella on sireenin kätköistä kauhisteltu välillä tiellä liikkuvia hirmuisia mummoja, äärimmäisen epäilyttäviä pyöräilijöita ja jopa joitakin turvallisemman tuntuisia nelijalkaisiakin. Tässä mm. naapurit anomassa audienssia, mutta hänen ylhäisyytensä Vertti ei sitä tällä(kään) kertaa aina niin sosiaalisille ja sympaattisille naapureillemme suonut!

Evätyn audienssin jälkeen suunta kohti etupihaa vyöryvien kurpitsojen kurpitsanlehtien taakse pihan toiseen saalisnurkkaukseen odottamaan, juoksisiko sieltä hiiri suuhun! No ei juossut!

Tosin hädin tuskin hiirtä suurempi on tämä siili, joka on viime päivinä pihassamme käynyt ruokailulla. Hyvin on kelvannut pikkuiselle vedellä kostutettu kissanruoka. Ruokakuppi (en muista, mistä meille on tämä koirankuppi tullut!)on niin suuri, että siili on etujalkoineen vyötäröään myöten kupissa itsekin.

Tähän postaukseen tulee nyt kokonaista kaksi videota, mutta koettakaa kestää! Tai jättäkää katsomatta! Vertti pääsi moitteettoman käytöksensä ansiosta pihalla vapaaksi ja peuhasi lempipuskassaan:

Tässä vaiheessa Onnin valjaisiinpääsytuska Villa Verttilässä oli yltynyt huikeisiin sfääreihin, ainakin äänen desibeleistä päätellen, joten ulkoiluvuoro vaihtui. Onni taluttaakin Papan nykyään suoraan tien poikki läheiselle niitylle, jonne punkkikammoinen paparazzi ei seuraa, joten tässä kaikki tällä kertaa!

P.S. Jos joku on kasvattanut kurpitsoita, niin voisi kertoa, että joko noista kurpitsoista pitäisi leikata uusin kasvu pois, että jaksavat tehdä kukkien ja muutaman pienen alun lisäksi oikeita isojakin kurpitsoita!

Vertin nukkuma-asento-gallup!

Vertti tässä, moi! Reippaan ulkoilun jälkeen uni maittaa aina erityisen hyvin. Joskus on vain hieman vaikeuksia päättää, missä asennossa nukkuisi!

Naama tiukasti pussilakanaa vasten tulee jotenkin niin turvallinen olo, mutta hengitys vaikeutuu huomattavasti!

Pötkönäkin on ihan kivaa, kun kaikki raajat ja häntä on upotettu lämpimän turkin uumeniin...

Toisaalta aika mukavaa on välillä oikaista ainakin etutassut leuan aluseksi...

Tämä kierretyyli on silloin hyvä valinta, kun ei osaa päättää. Tässähän etutassut sojottavat yhteen suuntaan ja takatassut toiseen...

Lämpöenergia hyödynnetään parhaiten tässä perinteisessä keräasennossa ja hännästä saa vielä vähän yksityisyyssuojaa röyhkeiden paparazzien varalle, mutta karvat kutittavat nenää...

Miten te muut nukutte?

Ellu chillaa

Viime aikoina ovat nuoremmat humut (varsinkin Onni) esiintyneet jatkuvasti postauksissa, joten täytyy välillä päästää Ellukin näkyville. Mitä Ellulle sitten kuuluu ja mitä se on viime aikoina puuhaillut? No, Elluhan täyttää heinäkuussa 13 vuotta, joten enää ei hirveästi huvita noiden nuorempien kanssa meuhkata ja bilettää. Ellun elämässä näyttelevät uni ja ruoka yhä suurempaa roolia, vaikka suurta rooliahan ne näyttelevät kaikenikäisten kissojen elämässä. Ellu siis chillaa, vaikkei sitä itse taida tietääkään! Vai olisiko näin arvokkaan vanhan neidin  kohdalla sopivampaa puhua downshiftauksesta tai retriitistä?

Henkilökunnan  ekohenkisen tyttären lahjoittama sanomalehtipaperista värkätty kori on Ellulle juuri sopiva.

Se vanha kissa nukkuu, nukkuu, nukkuu...

Se vanha kissa nukkuu, nukkuu, nukkuu ...

Ellun toinen lempinukkumapaikka on nykyään äitini vuosia sitten kutoma torkkupeitto. Olin itse asiassa viemässä peittoa kirpparille (en siksi, ettenkö peitosta pitäisi tai sitä arvostaisi, mutta minulla on niitä niin monta, ettei kaikille ole käyttöä) ja siinä on jo hintalappukin kiinni, mutta Ellu päätti ottaa peiton omakseen, joten viemättä se jäi.

Se vanha kissa nukkuu, nukkuu vaan...

Päivän paras hetki!

Onnille paras hetki päivässä on se, kun Papa tulee töistä kotiin. Ensin syödään yhdessä ruoka (yhteiseltä lautaselta tietenkin) ja sitten juodaan vielä kahvit päälle. Tai siis Papa juo. Onni ei niin siitä kahvista välitä, mutta jos nyt kerran kahvin kanssa sattuu olemaan tarjolla vaikkapa muffineita, niin toki Onnikin syöntitalkoisiin osallistuu. Mielellään. Suorastaan huolestuttavan mielellään.

"Ethän Papa olisi halunnut nuolla tätä lautasta? Ai, no minä nyt kerkesin ensin!"

Hyvän ruoan päälle alkaa Onnia(kin) ramasemaan ankarasti ja muutenkin Papan sylissä on aina niin ihmeen ihana olla.

(Lyrics Finlanders: Oikeesti)
"Tahdon syliisi painaa pääni, tahdon lämpöösi nukahtaa." 

Kuka ei kuulu joukkoon?

Ensimmäiseksi Kynsilaukkaajien huonosti käyttäytyvä henkilökunta yrittää opetella uusille hyville tavoille ja aloittaa sen toivottamalla lämpimästi tervetulleiksi uudet lukijat Kissa Kermakupilla, Jonna ja Carlina! Seuraavaksi henkiläkunta toivottaa lämpimästi tervetulleiksi kaikki muut (vanhat) lukijat, jotka se on myös unohtanut toivottaa tervetulleiksi! Että tällä lailla tässä nyt yritetään edes näin jälkikäteen vähän pisteitä kerätä...

Sitten siirrymmekin suoraan nelikenttien kiehtovaan maailmaan ja kysymys kuuluu: Kuka näistä neljästä ei kuulu joukkoon ja miksi?

Nyt kannattaa osallistua jo ihan huikeiden palkintojenkin vuoksi, sillä kaikkien oikein vastanneiden kesken arpoo henkilökunta mm. seuraavat upeat palkinnot:

Pussillinen kanarialaisen kissanruohon siemeniä (itävyysprosentti näyttäisi jäävän melko alhaiseksi)

On siellä toinenkin jo nousemassa, kun oikein tarkkaan katsoo!

Jonkun verran kaltoinkohdeltu hiiri, sen myöntää henkilökuntakin ihan suosiolla eikä ala tätäkään nyt sen kummemmin fotoshoppaamaan ja sillä lailla ketään huijaamaan.

Hyvä hiiri se on silti, häntäkin vielä tallella

Henkilökunta epäilee, että saattaa olla Viiltäjä-Vertin tekosia tuo kylkihomma?

Vielä parempi hiiri, tosin hännätön, mutta tälläpä on toinen korva vielä tallella.

And finally, varsinainen pääpalkinto on tämä Vertin rakas "pätkä". Vertti on sen ihan omin kynsin ja hampain repinyt irti muinaisesta olohuoneen matosta. Sitä pitää aina heittää Vertille ja Vertti käy sen sitten hakemassa ja tuo uudelleen heitettäväksi. Voi miten monet taidokkaat voltit onkaan Kynsilaukkaajien olohuoneessa tämän nimenomaisen "pätkän" ansiosta nähty!

Vertti on saanut irrotettua varastossa olevasta matosta muutaman uuden pätkän, joten raskii nyt luopua tästä jo jonkun verran käsitellystä, mutta uniikista kappaleesta.

Tai no hei, tarkemmin ajatellen, unohdetaan tämä palkintokisa vielä toistaiseksi kunnon sponsoria odotellessa...kyllä teitä nyt varmasti harmittaa...sorry...

Saa silti vastata :)   

P.S. Koettakaa nyt vaan selvitä tästä pettymyksestä, sillä ei niitä ruohonsiemeniä esimerkiksi edes olisi ollut enää, kun ne ovat jo kaikki (5-6)  tuossa kuvan pytyssä!

Korillinen Onnia!

Onni oli jo pitkään tuntenut houkutusta  tyhjänä lojuvaa virkattua  koria kohtaan. Lopulta sitten eräänä päivänä asettautui siihen ensin istumaan, mutta... 

Onni ei antanut periksi, vaan ryhtyi itseään siihen kieli keskellä suuta paremmin asettelemaan. 

Lopulta sai kuin saikin koko komeudestaan suurimman osan korin sisäpuolelle väännettyä.

Siinä sitä sitten oli korillinen (ja vähän ylikin) Onnia :)

6.30 am

Herätyskello on soinut. Kissakeskittymä on ryhmittynyt keittiöön ja sen välittömään läheisyyteen, mutta missä viipyy Papa? Kolmikko alkaa käydä kärsimättömäksi ja liikehtii levottomasti.

"Ruokaa, ruokaa, ruokaa..."

Onni kertoo Vertille, että: "Kyllä sen täytyy olla jo tulossa. Minä näin, kun se laittoi silmälasit päähänsä!"

Lopulta Papa kerää voimansa ja jaksaa kuin jaksaakin nousta vuoteesta.Velvollisuudet kutsuvat, joten Papa kiirehtii silmät ristissä kyökin puolelle samalla pyydellen anteeksi viivytystä. Onni yrittää tapansa mukaan kietoa Papan pikkuvarpaansa ympärille.

"Saanko minä ensin, kun minulla on niiiiiin kamala nälkä?"

Vastaus on tyly ei. Kaikille oma kuppi, että Verttikin saa jotain syödäkseen. Kun kaikki ovat syöneet kyllikseen (Onnilla se luonnollisesti kestää kauemmin kuin muilla), käyvät kaikki tyytyväisinä mahansa/mamansa viereen nukkumaan. Tytöt toiselle puolelle ja poika toiselle.

mamalle on jätetty paikka tuohon keskelle

Jin ja jang?

maman suosikkipoika söpöilee

8.00 am. Papa savustettu toimistolle kinkkurahoja hankkimaan ja valtakunnassa kaikki hyvin :)

Nukkuu, nukkuu, ei nuku!

On tuikitavallinen helmikuinen arkipäivä. Ellu nukkuu niin kuin Ellu lähes aina nukkuu.

Verttikin nukkuu niin kuin Vertti usein nukkuu.

Onni EI NUKU, sillä Onnilla on NÄLKÄ. Ei tule Onnille uni tyhjin vatsoin. Pakko olisi saada jotain murua rinnan alle, mutta mama on julma ja toteaa vain, että meidän olisi kummankin syytä laihtua. Lihavat kissat (ja ihmiset) kun sairastuvat helposti diabetekseen ja ylipaino rasittaa niveliä ja blaa blaa blaa...Koskahan Papa tulee kotiin? Papa varmasti ymmärtää tilanteen vakavuuden ja antaa minullekin ruokaa...

Jee! Papa tuli kotiin ja nyt ovat pidot jo käynnissä! I will survive! Varsinainen ruoka on syöty ja nyt vetelemme huiviin vielä porukalla hapankorppua kinkulla ym. höystöllä. mama jaksaa naputtaa tuossa vieressä, että: "Älä anna sille sitä kinkkua!" Miksi en saisi antaa Papallekin vähän, kun sekin tykkää kinkusta? Ai, se taisikin puhua Papalle...

Oh My Gosh! Jälkiruoaksi kääretorttua kahvin kera...Nyt olisi kristillinen tasajako paikallaan, minä kun en juo kahvia ja Papa taas on oikea kahvilalli. Ehdotan, että Papa saa kaiken kahvin, jos antaa minulle tuon kääretortun...Ai ei käy? Kumma juttu, miten itsekäs tuostakin mokomasta on nykyään tullut. Eikö se huomaa, että mulla on jo posketkin nälästä ihan kuopalla? 

No, hyvin kun vedin poskia kuopalle, niin antoihan se armollisesti lopulta kunnon palasen herkusta minullekin. Tämä Papa on loppujen lopuksi aika helppo kietoa pikkusormensa/pikkukyntensä/pikkukäpälänsä ympärille. Nyt meillä on molemmilla mahat täynnä ja vaikka maman paapatus vielä tuolta jostain kaukaa kantautuukin, on se enää pelkkää kärpäsen surinaa korvissani! (Huom! Sinuhea on luettu maman kanssa!) 

Lopulta Onnikin nukkuu niin kuin Onni kylläisenä nukkuu. Valtakunnassa kaikki hyvin!