Sängynvaltaajat

Sateet ovat pitäneet Kynsilaukkaajat viime päivinä aika tiiviisti sisätiloissa. Välillä tuntuu ainakin Verttiä vaivaavan selvästi tekemisen puute ja se aiheuttaa yhteiseen hengitysilmaamme ylimääräistä karvojen pölinää. Vaikka onkin yleisessä tiedossa, että Vertti on oikea herrasmies, on tämä  herrasmies äskettäin todistettavasti nähty ei pelkästään Onnin, vaan jopa Ellunkin takaa-ajopuuhissa, hyi hyi! Huono kesäsää turhauttaa näköjään eläimiä siinä missä ihmisiäkin.

Tässähän minä istun ihan kiltisti

Samaan sänkyyn Ellu kuitenkin vielä Vertin kanssa uskaltautuu. Juhannukseksi tuuletin tuonkin sängyn petivaatteet ja vaihdoin lakanat, mutta ennen kuin sain päiväpeiton päällysteeksi, vilahtivat nämä kaksi jo sängylle. Siitä asti siinä onkin päivystänyt koko ajan ainakin jompikumpi, joten päiväpeitto on edelleen laittamatta. Tämän ymmärtää vain toinen kissataloudessa asuva.

Ei tähän tarvita mitään päiväpeittoa

Onni ei sentään enää samalle sängylle ahtaudu, vaan nautiskelee toisessa huoneessa privaatilla prinsessamaisen ylellisellä lampaantaljallaan. Hyvä siinä on Onnin mahansa vieressä köllötellä. Lampaantalja on perua niiltä ajoilta, kun tytärtä työnneltiin rattaissa ja talja toimi kylmillä ilmoilla lämmikkeenä. Olkoon nyt sitten uusiokäytössä Onnin ilona.

Tämä on minun minun minun...

Kyllä tässä jo Kynsilaukkaajien kanssa kovasti odotellaan sen oikean kesän tuloa. Tiedä sitten, tuleeko sitä lainkaan. Siirryttiinkö tänä vuonna kenties suoraan keväästä syyssateisiin? Who'll stop the rain (by muinainen CCR)? Niin...ja eikö muuten itikkakantaa pitäisi jo kansan yleisen viihtyvyyden kannalta harventaa lakisääteisesti? Harvennetaanhan hirvi- ja susikantaakin...häh?

Hiljaiseloa

Kynsilaukkaajien taloudessa on vietetty hiljaiseloa niin juhannuspyhinä kuin nyt juhannuksen jälkeenkin. Kotosalla koko poppoo ja auringostakin saatiin parina päivänä nauttia. Isäntäväki enimmäkseen nukkuu ja syö ja henkilökuntakin on päässyt välillä omiinkiin (siis muihin kuin Kynsilaukkaajien hoitoon ja palveluun liittyviin) askareisiinsa. Onni on muutamana päivänä oksennellut, mutta on muuten ihan virkeä. Mitä lie raukka ahneuksissaan syönyt? Villa Verttilässäkään ei isäntäväki ole oikein viihtynyt, kun on viime päivinä vähän väliä sadellut ja Villan katto on enempi semmoista ilmavaa avomalllia.

Ellu on löytänyt oman turvallisen paikkansa vuodesohvalle kumotun tuolin puurungon sisältä

Pitihän sitä jonkinlaista siivouksentapaistakin juhannuksen alla yritellä. Onneksi tässä huushollissa riittää innokkaita pikku tuhol... apulaisia. Tältä tätiltä meinasi mennä jo hermot, kun aina, kun sain ulos kuorman petivaatteita tuulettumaan, alkoi taivaalta tulla sitä lomasäätä. Sitten kun sain kaikki haettua takaisin sisälle, paistoi jo aurinko. Tätä sitten tehtiin kolmeen kertaan ja sitten viimeisen sadekuuron jälkeen päätin, että kaikki petivaatteet ovat jo tarpeeksi tuulettuneet (ja kastuneet). Rajansa kaikella...

Henkilökunnan imuroidessa sängyn alta villakoiria, Onni pitelee patjaa paikoillaan.

Työn raskaan raatajat (siis ei isäntäväki) pääsivät uurastuksensa jälkeen nauttimaan saunan suloisista löylyistä ja saunan kuivuttua isäntäväkikin sen lämmöstä. Paras paikka on Vertin mielestä kuitenkin henkilökunnan sylissä rapsuteltavana. Oikein silmät ummessa siitä sitten nautitaankin ja vähän samalla kuolataankin (mieshenkilökunta kun ei siitä ole niin tarkka huomauttelemaan kuin tämä toinen siisteysintoilija...).

Kallistuu kallistuu, vaan ei putoa...

Onnin onni on kylmähuoneessa eikä se ole kinkku!

Kynsilaukkaajien rakkaimpia harrastuksia on  kaikkina vuodenaikoina nukkuminen. Tässä Ellun näyte kesänukkumisesta. Kesällä ei niin tarvitse lämmintä alle, mutta jonkunlaiset turvan antavat reunat  ympärillä ovat kivat; tässä tapauksessa tilapäisesti vuodesohvalle nurinniskoin käännetyn vanhan tuolin istuinosan puureunat ilman istuinosaa.

Tässä toisen kesänukkujan tyylinäyte. Kesällä ei Onnikaan tarvitse lämmintä peittoa sohvan selkänojan päälle alusekseen.

Tytär kävi viikonloppukylässä ja kyläilijän lähdettyä laitettiin petivaatteet pesuun. Tarkoitus oli tuulettaa tyynyt, peitto ja petauspatjakin, mutta isäntäväen Vertti tarrautui kynsillään kiinni petauspatjaan ja teki selväksi, että nyt ei ainakaan tuuleteta! No, mahtikäsky on mahtikäsky!

Onnin uusin kesähuvitus on livahtaa salaa kylmähuoneeseen aina kun henkilökunta siellä asioidessaan avaa oven. Vesi ei maistu omasta juomakupista miltään, mutta kylmälaitteistosta sankoon tippuva vesi on Onnin mielestä taivaallisen kylmää ja hyvänmakuista. Ensin Onni yritti venyttää kieltään tarpeeksi pitkäksi yltääkseen veteen, mutta huomattuaan sen toivottomaksi yritykseksi, muutti taktiikkaansa niin, että ensin kastellaan käpälä veteen ja sitten nuollaan vesi käpälästä. Luulisi, että olisi paljon helpompaa juoda se vesi omasta kupistaan. Miksihän noinkin yksinkertainen asia pitää tehdä noin vaikeaksi? No, kissan sielunelämää on mahdotonta oppia ymmärtämään...Kesähommia muuten tämäkin, sillä vettä tippuu vain lämpimillä ilmoilla.

Tässä yksi kesän suurimpia iloja. Helteinen päivä ja henkilökunta ulkoilutti Vertti-herraa valjaissa. Puolikarvaton ulkoilija riehaantui sireeninoksalla leikitettynä railakkaaseen laukkaan ympäri pihamaata, niin että henkilökunta (niin valjaiden toisessä päässä oleva kuin varsinkin paparazzina toimiva) puuskutti jo välillä ihan puolikuolleena perässä.

Onni esitti "Villa Verttilästä" käsin äänekkään vastalauseensa Vertin ulkoiluttamiselle, vaikka oli juuri itse tullut ulkoa pitkän lenkin jälkeen sisälle. Onnin mielestä kun on aina vaan Onnin vuoro. No, onhan se jonkunlainen logiikka tuokin.

Sitten kun henkilökunta oli jo ihan kanttuvei eikä enää jaksanut loikkia Vertin perässä, nautti Vertti hyvällä halulla vegaanilounaan talon pihalta löytyneistä omista antimista. Vain kesän iloja tämäkin.
P.S. Lounas oksennettiin sitten sisällä hetimiten yllätys yllätys, kuinkas muuten kuin matolle, joten henkilökunta odottelee jo malttamattomana niitä kunnollisia matonpesukelejä...

Kunhan tästä itikat vähenevät (kai ne sentään vielä tänä kesänä tästä vähenevät!?!), päässee henkilökuntakin pikku hiljaa nauttimaan kesäisestä pihaelämästä. Tällä hetkellä nimittäin toinen osa henkilökunnasta ei nenäänsä ulos pistä itikoiden takia (paitsi pikapaparazziksi) ja toinenkin osa pakottautuu ulos vain Kynsilaukkaajien määräyksestä ja silloinkin iho kauttaaltaan päästä varpaisiin erilaisin vaatekappalein verhottuna. Itikattomia aikoja toiveikkaana odotamme...

Vertti-herran vilpoisa kesälook!

Eläinlääkäri ajeli Vertille vilpoisen kesälookin, kun henkilökunta oli sitä mieltä, että saattaapi hän pysyä sitten vähän pitemmän aikaa takuttomana.

Mikähän lienee tämän sutjakanoloisen herrasmiehen kehon rasvaprosentti? Eipä näyttäisi näin silmämääräisesti ainakaan kovin korkea olevan.

Onneksi hienot rintakarvat ja pörröinen häntä jätettiin ennalleen, vaikka henkilökunta välillä naljaileekin, että oravakos olet vai trimmattu villakoira?

Osa henkilökunnasta meni hakemaan sanomalehteä, mutta unohti ilmeisesti jotakin sisälle. "Huhuu, Vertti täällä! Minäkin haluan ulos!"

Ei ottanut henkilökunta tällä kertaa huhuilua kuuleviin korviinsa, joten Vertti lmeni kesäisin aina avoimeen "Villa Verttilään" ja totesi, että kyllä täällä jo puolikarvatonkin kissa tarkenee.

Vastauksia ja kysymyksiä

Meidän vastauksemme Saaran koplan haasteeseen:

1. Jos yksi toivomuksesi toteutuisi, mitä toivoisit?

Onni: Että isäntäväki edes kerran unohtaisi kinkkusiivurasian pöydälle ilman kantta ja muut Kynsilaukkaajat uinuisivat jossakin niin kaukana, ettei se taivaallinen kinkuntuoksu kantautuisi heidän neniinsä.

2. Hienoin hetki viime keväänä/talvena?

mama: Kun selvisimme Papan kanssa Onnin ja Ellun eläinlääkärilläkäynnistä ilman verenvuodatusta ja laastaria ja muutenkin suhteellisen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa.

3. Jos voisit tehdä jonkun asian toisin, mikä se olisi?

mama: Jos olisin tiennyt, mitä tuleman pitää, olisin ehkä jättänyt ottamatta Onnin tyttäreltämme. Vitsi vitsi, Onni on maailman ihanin neiti Pullavainen.

4. Mikä on ärsyttävin piirre lemmikeissäsi/ihmisessäsi?

Onni: Se, että se jättää aina välillä minun pääni jääkaapin oven väliin. Siis minähän en ole mikään ahne; joskus on vaan ihan mukava kurkistaa sinne jääkaappiin vähän peremmällekin...
Vertti: Se, että se itse ensin rapsuttaa minua leuan alta ja sitten kun minä osoitan, että tykkään siitä, niin se sanoo, että minä kuolaan nojatuolin käsinojalle. Se on kuulemma koiramaista käytöstä kissalta...
Ellu: No se ainainen "Voi meidän kuuro Ellu-parka"-säälittely! Nykyajan nuorisolla (Onni ja Vertti) on desibelipäästöt välillä sitä luokkaa, että olen onnellinen säästyessäni kuulemasta sitä...

5. Mikä on hienoin piirre lemmikeissäsi/ihmisessäsi?

Onni: Ruokahalussa ei ole moittimista.
Vertti: Erittäin toimiva "kuumavesipullo perienglantilaiseen tyyliin" öisin sängyn jalkopäässä.
Ellu: Kuuro kovaäänisesti kollottava kissa korvaa herätyskellon aamuisin ja muinakin oikeastaan melko sopimattominakin vuorokauden aikoina

6. Jos päivässä olisi pari ylimääräistä tuntia, mihin käyttäisit ne?

mama: Köllöttelyyn Kynsilaukkaajien kanssa.

7. Jos pitäisi valita yksi kirja, jonka "maailmassa" eläisit, minkä kirjan valitsisit?

Kynsilaukkaajat: "Perinteinen joulukinkku maman malliin" (toistaiseksi vielä julkaisematon, joten turha kysellä kirjakaupoista)

8. Jos voisit valita yhden kissablogeista tutun kissan kotiisi, kuka se olisi?

Vertti: "Hi girls, I love you all! Haluaisin teidät kaikki, mutta jos on pakko valita vain yksi, se on Karvahelvetin lumoava Pätkis."

9. Jos et pitäisi kissa-aiheista blogia, mikä olisi toinen aihe mistä voisit blogata?

mama: Ehkä voisin pitää matka- tai ruokablogia, ehkä...

10. Jos saisit yhtäkkiä 300 euroa ja se pitäisi käyttää heti, mitä ostaisit?

Onni: "Onnille kinkkua, koko rahalla..." (Tämä menee siis sen vasara-ja-nauloja-sävelellä.)

11. Mihin kysymykseen haluaisit tällaisessa haasteessa vastata, ja mikä vastaus kysymykseesi olisi?

mama: Käytitkö kaksi iltaa näiden kysymysten pohtimiseen ja niihin vastaamiseen ja kun olit saanut postauksen valmiiksi, tuhositko kaiken kirjoittamasi yhdellä väärällä napin painalluksella? Kyllä, niin tein, prkl! (Tulipahan tehtyä sitten ajan kanssa ja kahteen kertaan kahteen kertaan...)


Olen kaiken kaikkiaankin lukenut melko vähän kissablogeja ja varsinkin viime aikoina lukeminen on jäänyt täysin nollaan, joten minun on tosi vaikea keksiä, ketä minä haastan kisaan. Nyt en kuitenkaan jaksa enää miettiä, vaan ilmoitan, että haastetut ovat Karvahelvetti, Tasha ja kissasirkus ja Kissaklaani sekä kaikki muut, jotka haluavat vastata kysymyksiin. Jos joku haastetuista on jo kertakaikkisen kyllästynyt haasteisiin, ohittakoon hän tämän haasteen huomiotta.Vastata saavat niin ihmiset kuin kissatkin.


Kysymykset:


1. Missä haluaisit asua, ellet asuisi Suomessa?
2. Mitä olet oppinut kissaltasi/henkilökunnaltasi?
3. Mikä arvelet olleesi edellisessä elämässäsi?
4. Montako hyvää ystävää sinulla on?
5. Mikä on lempiruokasi ja .juomasi?
6. Mihin uskot?
7. Mitkä ovat kolme elämäsi tärkeintä asiaa?
8. Ellet olisi sinä, kuka haluaisit olla?
9. Minne haluaisit matkustaa?
10. Miksi juuri kissa/kissoja?
11. Kuka hoitaa kissaasi/kissojasi, kun olet matkoilla?

Terveisiä Turkista!

Kynsilaukkaajien henkilökunta on siis palannut lomamatkaltaan Alanyasta. Onneksi matkalaukkujen ja kassien purkuapua oli väsyneille matkamiehille tarjolla kotona välittömästi. No, oikeastaan se oli paremminkin uudelleentäyttöapua eli sitä mukaa kuin matkalaukut ja kassit henkilökunnan toimesta tyhjenivät likaisista vaatteista ym., täyttyivät ne saman tien avuliaalla isäntäväellä. Tuliaisia kai sieltä (tosin turhaan) etsittiin, sillä niitä oli tällä kertaa vain ihmisille! Tarkkaan piti isäntäväen kuitenkin kaikki ne laukkujen mukana tulleet oudot hajut nuuhkia.

 
Henkilökunnan kotiintuloa seuraava päivä oli vielä aurinkoinen ja lämmin täällä kotomaassakin, joten kun uudet oudot matkatuliaishajut oli haisteltu ja vaarattomiksi todettu, siirtyivät Kynsilaukkaajat muiden huvitusten pariin. Ellu loikkasi tuuletusikkunan kautta Villa Verttilään ylimmälle hyllylle nauttimaan kauniista kesäpäivästä ja Onni jäi puolestaan makailemaan toiveikkaana ruokakuppien lähistölle.

Vertti tyytyi tarkastelemaan ulkomaailman ihmeitä sisätiloista ikkunan läpi. Poikaparka ei vielä tiedäkään, mikä koettelemus lähipäivinä odottaa. Aika eläinlääkärille takkujen ajeluun on nimittäin jo varattu!.