Sopu sijaa antaa...vai antaako?

Tässä männä viikolla Kynsilaukkaajien talouteen piti hankkia uusi televisio entisen tiltattua lopullisesti. Onni oli heti innokkaana apurina uuden television laittamisessa paikoilleen. Onnia ei tosin niinkään kiinnostanut varsinainen toosa, vaan se pahvilaatikko, josta toosa ulos kaivettiin.

"Korkeutta tässä kyllä piisaa, mutta vähän on kaponen tämmöselle vähän rehevämmälle tyttöselle."

Ei viihtynyt Onni kauan ahtaassa laatikossa, vaan keksi, että onkin taas jo pikku torkkujen aika ja onneksi nojatuoliin mahtuu kaksikin tyttöstä (toinen saa olla pulskakin), jos vain tuolissa jo nukkuva Ellu sattuu olemaan suosiollisella päällä.

Kaksin aina kaunihimpi

Vertti-herra sen sijaan nautiskelee yksin omassa tilavassa pehmustetussa laatikossaan.

"Minun viereeni se ruokaimuri ei kyllä tuppaa!"

Kauan ei Ellu kuitenkaan Onnia vieressään sietänyt, vaan antoi tälle kylmästi lähdöt käpälällään. Onnin onneksi keittiön pöydältä löytyi henkilökunnan uusin keskeneräinen värkkäys. Ei kun siihen pikku päikkäreille.

"Hyvä on, hyvä on, minä nukun sitten tässä."

No eipä onnistunut sekään, kun Vertti päättikin haluta nukkua juuri siinä ja juuri silloin.

"Tässä on isännän paikka"

Ei kun sittenkin Vertti halusi kuitenkin nukkua tällä tuolilla.

"Psst, ihan minä vaan Onnin kiusalla tätä teen..."

Onni oli kuitenkin jo ehtinyt siirtyä pöydältä keinutuoliin ja kun ei jostakin käsittämättömästä syystä tällä kertaa uskaltanut panna hanttiin Vertille, tuijotti murhanhimoisena ikkunalla pörisevää kärpästä.

"Piruakos siinä sinäkin pöriset? Onko tässä talossa ihan mahdotonta saada ottaa pienet unoset?."

Tuntuu olevan kärpänenkin viisas eläin ainakin siitä päätellen, että pörinä loppui siihen paikkaan. Kärpänen säilytti henkensä ja ärtynyt Onni sai nukkua päikkärinsä! Loppu hyvin, kaikki hyvin!