Yt-neuvottelut alkamassa?

Elämä Kynsilaukkaajien taloudessa on rauhoittunut selvästi nyt syksyn tultua. Valjastelut ja Villa Verttilässä oleilut ovat jääneet melko vähiin ilmojen viilenemisen myötä. Toisekseen henkilökunta on ahkeroinut varautumalla tulevaan ankaraan talveen niin pilkkomalla polttopuita kuin keräämällä sieniä ja marjojakin. Minäkin metsäreissuja varten ostin entisten vuotavien tilalle uudet microsoftilaiset nokialaiset, kumisaappaat meinaan. Kynsilaukkaajien tulkinta luvattomasta poistumisesta työpaikalta on kuitenkin se, että henkilökunta on laiminlyönyt varsinaisen palvelustyönsä. Varsinkin Onnilta on tullut äänekästä moitetta jopa kahdeksankin tunnin mittaisiksi venyneistä ruokailujen väleistä eikä muiltakaan ole mainittavia kiitoksia henkilökunnan viikonloppuisista pitkistä poissaoloista tullut. Itse asiassa olen kuullut Kynsilaukkaajien keskinäisissä supinoissa vilahtavan sellaisenkin sanan kuin yt-neuvottelut!
No, minä kun saan kerättyä rohkeuteni, niin kysyn kyllä vielä isäntäväeltä, että: "Onkos sitten talvipakkasilla kivaa, jos on kylmä mökki ja tyhjä pakastin? Mitä, häh?" Niin, ellei sitten tule kenkää jo ennen sitä...

Joka päivä on Viiksipäivä

Silloin kun ei viiksillä huvita brassailla, niin punkimman lookin saa halutessaan kampaamalla karvakaulurin välillä näin...

"Vähänkö kutittaa nenää välillä..."

Onnilla on Kiipeilypäivä

Siilit vierailevat edelleen pihallamme päivittäin. Nyt niitä on yleensä enää kaksi yhtä aikaa syömässä. Jokohan ne isoimmat ovat tankanneet rasvakerroksensa tarpeeksi paksuksi ja siirtyneet kokonaan pesänrakennuspuuhiin? Tässä yksi pienemmistä tulossa siilibuffetille.

"Joko on ruoka-aika?"

Kyllä, ruoka-aika on jo lähellä, mutta kesken matkan kohti ruokakuppia tuli vastaan hirmuinen Vertti-kissa. Siilin onneksi Verttiä eivät mokomat karvapallot jaksa enää enemmälti kiinnostaa. Pikainen nuuhkaisu vain ja äkkiä pois pihan takanurkkaan päivittämään lintu- ja hiiriapajien tilanne.

"Siis tuo on jo niiiin nähty! Ei jaksa..."

Niinpä tämäkin siili ehti illalliselle omalle kupilleen. Toisella kupilla oli jo lajitoveri nassuttamassa hyvää vauhtia kuppiaan tyhjäksi.

Kun väki vähenee, niin pidot paranee

Saas nähdä, minne nämä sitten loppujen lopuksi talvipesänsä tekevät. Ainakin puupinon ja kuormalavojen alla ne ovat joskus talvehtineet ja naapurilla eräänä talvena jopa seinän vierustalla kukkapenkissä!

P.S. Joku talvisuoja kai se on henkilökunnankin etsittävä, jos Kynsilaukkaajat päätyvät vaihtamaan palvelusväkensä kotonaviihtyvämpään sellaiseen...