Vertti kävi eläinläärissä

Arvatkaapas, miksi meidän Verttiä usein Kenkä-Vertiksikin kutsutaan?

Pääsinpä köllöttelemään Ellun viereen, vaikkei Ellu oikein kuvattavana tykkää ollakaan.

Onni pukeutuu/piiloutuu verhoon (taas kerran)!

Kissakuiskaaja A:n sylissä ovat sulaa vahaa niin Onni kuin Verttikin. Ellu kuitenkin vähän rautakankeilee jopa A:n käsittelyssä!

Vertti kävi eläinlääkärillä A:n ja Papan kanssa. Tällä kertaa Vertin  kuljetuskoppaan laittamisen yhteydessä vammoja sain vain minä! Yritin laittaa pedon koppaan, kun se riuhtaisi itsensä irti ja karkasi minun selkääni ja upotti kyntensä syvälle nahkaani. Tuskankyyneleet silmissä kiljuin Papalle kurkku suorana: "Ota se pois!", mutta Papa ei saanut sitä irrottamaan kynsiään nahkastani! Tilanne oli siis jo karannut henkilökunnan hallinnasta (taas kerran!), kun kesken verisen taistelun ja kiljumisen paikalle asteli A, nosti Vertin pois selästäni ja sujautti sen koppaan!!! Aikaa siihen kului ehkä 1-2 sekuntia!!! Kunnioitus kissakuiskaajaa kohtaan kasvoi taas! 

Lääkärilläkäynnin syy oli tällä kertaa huopautuneiden takkujen ajelu turkista. Ohjeeksi olin antanut, että kaikki takut pois ja erityisen tarkkaan on ajeltava hännänalus, että säästytään uusilta hajuhaitoilta, matonpesuilta ja varsinkin Vertin pesuyrityksiltä! Eläinlääkäri oli tällä kertaa ollut etunimeltään Natalia ja lievää kieliongelmaa oli kuulemma puolin ja toisin ollut. Lääkäri oli kysynyt, että ajetaanko kokonaan paljaaksi, johon Papa oli vastannut:"Kyllä!" ja heti perään A korjannut: "Ei!" 

Vertin lääkärin armoille jätettyään toinen kaksikosta eli A sitten soitti minulle hilpeänä ja kertoi: " Se lääkäri sano, että hammaskivi pitää poistaa ja meille ei nyt ihan selvinnyt, että aikooko se ajella sen ihan kaljuksi ja poistaa kaikki hampaat, kun se sano, että saattaa olla ientulehduskin ja kun se ei tainnut oikein meitä ymmärtää, niin se jäi sinne vaan nauramaan se lääkäri..." (Tässä vaiheessa minulle tuli mieleen vanha sananparsi: "Laita lapsi asialle jne.")

No, onneksi sieltä kuitenkin kotiutui kissa, jolta oli poistettu vain takkuuntuneet turkin osat ja hammaskivi! Ientulehdusta ei onneksi ollut. Tosin sovittuun hakuaikaan Vertti ei ollut vielä ollenkaan tässä maailmassa ja sille oli pitänyt antaa virkistettä, että se yleensä voitiin päästää sieltä kotiin. Vielä muutama tunti kotiintulon jälkeen Vertti oli edelleen vähän "out", mutta hyppäsi kuitenkin jo keittiön pöydälle suhteellisen sujuvasti.

Illalla, kun A:lle valmisteltiin seuraavalle päivälle *synttärikakkua  oli Verttikin jo sen verran tolkussaan, että kermavaahtokulhon nuoleminen oli selvästi mieleistä puuhaa.

Seuraavana päivänä Vertti oli jo ihan entisellään ja nosteli nenäänsä Villa Verttilässä yrittäen haistaa joka ikisen ihanan ulkomaailman tuoksun erikseen. Minä sanon sitä tuoksutteluksi!

Valjastelemaankin päästiin, mutta Papa joutui toimimaan kokonaista kolme eri kertaa hengenpelastana! Ei suinkaan Vertin, vaan pikkulintujen, jotka Papa onnistui tällä kertaa pelastamaan hirmuiselta valjastelijalta.

Vertin piti käydä välillä haistamalla varmistamassa, että toinen valjastelija pihapiirissä eli Onni on varmasti Onni eikä joku muukalaiskissa!

Onni näki kaikesta päätellen lähiniityn reunalla jotakin tosi mielenkiintoista. Kinkkua se tuskin oli, vaikka tuo Onnin tyypillinen kinkunbongauskatse onkin!

* Synttärikakusta en malta olla kertomatta lisää, vaikkei se mitenkään Kynsilaukkaajiin liitykään. Tapahtui nimittäin niin, että kun kakkua oli porukalla ensimmäistä kertaa syöty ja syönnin jälkeen pyysin Papaa viemään kakun kylmään, Papa lupasi auliisti sen sinne toimittaa. No, Papan kaikki toiminnot tapahtuvat yleeensä pienellä viiveellä, joten ymmärrettävästi Papa jäi vielä paikoilleen istumaan, kun minä jo kiirehdin ulos puutarhahommiin. Päivä oli lämmin, joten kaikki ikkunat olivat luonnollisesti auki. Rupattelin orapihlaja-aidan läpi naapurin kanssa, kun sisältä kajahti yht'äkkiä Papan välillä kiusallisenkin kantavalla äänellä: "PERKELE!" ja noin sekunti myöhemmin kuin megafoniin olisi huudettu:"SAATANA!!!"

Minulle oli heti päivänselvää, mitä oli tapahtunut! Kakku oli luiskahtanut lattialle, kun säilytysastian kansi oli jäänyt kiertämättä kunnolla kiinni...Minuahan tuo mekkala ei hetkauttanut millään tavalla, koska olen jo niin tottunut siihen, että Papalle aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Naapuri sen sijaan näytti hetken aikaa siltä kuin aikoisi heittäytyä maahan mahalleen ikään kuin joltakin uhkalta suojautuakseen...

Kun nyt kerran kakusta tuli puhetta, niin heitänpä vielä toisenkin kakun lattialle/kehiin (sori Papa, en voinut vastustaa kiusausta) ja tämä on samalla vinkki kaikille, joiden kissoilla on lähiaikoina synttärit:

Kissanhiekkalaatikkokakku!

A oli löytänyt tämän kuvan netistä. Itse en ole tällaista (ainakaan vielä) leiponut eikä ohjekaan ole tiedossa! Ellulla on kyllä synttärit sunnuntaina, mutta henkilökunta on silloin muissa maisemissa ja synttäreitä juhlitaan sitten joskus myöhemmin!

Aidon näköistä tavaraa joka tapauksessa!