Verta, hikeä ja kyyneleitä!

Mistä tietää, että on kesä? No siitä, että Vertti sai jostain puskasta epämiellyttävän seuralaisen eli punkin silmäluomeensa. Punkki oli niin lähellä silmää, että edes kirurgi Puoskarsson ei uskaltanut käyttää punkkipihtejä, vaan poisti punkin ihan käsipelillä kiertämällä varovaisesti assistentti maman pidellessä rimpuilevaa uhria paikallaan. Se oli työvoitto henkilökunnalle!

Mistä tietää, että kohta on varattava aika eläinlääkärille? No siitä, että Vertin soma pyrstö näyttää näin pörröiseltä. 

Sehän tarkoittaa sitä, että ennemmin tai myöhemmin hiekkalaatikolla käydessä se kakka ei putoakaan hiekkaan, vaan tarttuu liian pitkäksi kasvaneeseen karvastoon kiinni. Näin kävikin jokunen päivä sitten! Pahaltahan se tietysti tuntuu kissastakin, kun on kakka pyrstökarvoissa kiinni ja johtaa siihen, että sitä on yritettävä saada irti vetämällä takapuolta mieluiten mattoihin, harvemmin paljaaseen lattiaan. Ennen kuin henkilökunta ehti hätiin, oli Vertti ehtinyt "raidoittaa" kolme mattoa. Kaksi niistä oli juuri pestyjä. Toisen olin saanut lattialle edellisenä päivänä ja toisen 2-3 tuntia ennen tätä tapahtumaa! Nyt ne on sitten pesty kahteen kertaan, kahteen kertaan!

Onnistuneesta punkinpoistosta rutkasti itseluottamusta saaneena päätti normaalisti tällä saralla täysin kelvoton henkilökunta tällä kertaa vaihteeksi yrittää Vertin pesua ihan omin voimin. Sehän on ollut yleensä jo etukäteen täysin tuhoontuomittu yritys, mutta nyt henkilökunta sopi pontevasti keskenään, että kun nyt vain toimitaan ripeästi ja määrätietoisesti, niin kyllä se onnistuu. 

Ei se kylläkään mitenkään suunnitelmien mukaan mennyt, mutta jatkuvasti karkuun luikerteleva katti otettiin sinnikkäästi kiinni kerta toisensa jälkeen! Kyllähän siinä hirmuisen kissapedon raadeltavana ollessa teki monesti mieli antaa periksi, mutta eipä vain annettu ja lopulta pesuhuoneesta purkautui ulos hikinen, lähes onnesta kyyneleinen ja osin verinenkin isäntäväki ja märkä, mutta puhtoinen kissa! Erävoitto henkilökunnalle, mutta vanhastaan tiedetään, että lähiaikoina sama tapahtuu uudestaan ja muutenkin aina kesäisin turkki takkuuntuu mahapuolelta niin, että eläinlääkäritäti joutuu taas piakkoin ajelemaan Vertin nahkan aika paljaaksi.

Kuvassa verinen, mutta uroteostaan ylpeä Puoskarsson, joka sai viiltelyn muodossa vähän maistaa omaa lääkettään..

Sitten kun pyrsto oli kuivateltu, oli ulkoilun aika ja siitä Vertti nauttikin taas niin, ettei olisi halunnut millään tulla sisälle, mutta Papa nappasi puhtoisen pojan syliin ja silloinhan oli sisälle lähdettävä.

Onninkin oli päästävä nimittäin ulos. Tätäköhän sillä matalan profiilin pitämisellä tarkoitetaan? No, tämän Onni ainakin hallitsee!

 

Hyväntuoksuinen ja puhtoinen Vertti nautiskeli ulkoilun ja ruokailun jälkeen keinutuolissa selvästikin jo epämiellyttävän pesunöyryytyksen unohtaneena.

Seuraava päivä olikin sitten onneksi jo rauhallisempi eikä mitään suurempia selkkauksia tapahtunut. Onni ja Papa nauttivat kaikessa rauhassa yhteisjäätelöä ja sen jälkeen käytiin taas valjastelemassa.

Vertti ei niin perusta jäätelöstä, vaan suosii mieluummin elävää ravintoa eli sireenin lehtiä raakana suoraan puusta. 

Taaskaan ei olisi huvittanut sisälle lähteä, kun oli turkin pesukin kesken, mutta Papa nappasi taas olkapäälle ja sisällehän se oli vaan mentävä.

Vertti muuten vannoo, että terveellinen kasvispohjainen ruokavalio ja ulkoilu takaavat hyvän unen kissalle kuin kissalle. 

Tämän kuvan myötä Vertti laittaakin kaikille kissakavereille "Mahairokeesi"-haasteen. Kaikki kaverit mukaan!