Palataanpa Papan kertoman (minä sitä vieläe vähä eppäelen)) avaruusseikkailun jälkeen välillä tukevasti maan pinnalle ja ihan kirjaimellisesti ruohonjuuritasolle asti. Normaali valjasteluilta Papalla ja Vertillä. Tarkennuksena mainittakoon, että Vertti siis valjaissa. Papan voi päästää pihapiiriin välillä ihan vapaanakin. Tällä kertaa Vertti ei kuitenkaan tähyillyt taivaalle, vaan ihan muualle. Sinne siis, mistä lintu viimeksi saalistettiin. Vertin tavaramerkkikin, arvokas askellus, unohtui kiireessä, kun piti täpinöissään ihan juoksuksi pistää...
Ei ollut ensimmäisellä kierroksella ketään saalisnurkassa kotona. Ei ollut toisellakaan. Mutta kolmatta kierrosta kun käytiin, niin taas Vertti yllätti Papan. Ihan samalla tavalla kuin viimeksikin! Ei ennakkovaroitusta, vaan nopea äkkiloikka ja Vertti-herra tepsutteli pollean oloisena saalis suussaan. Se oli tällä kertaa päästäinen, jos minä nyt yhtään suomalaista faunaa tunnen.
Saalistaan Vertti esitteli meille auliisti ja pyytämättä ihan joka kantilta.
Seuraavana päivänä oli saalisnurkkauksessa uusi tuttavuus eli oravanpoikanen. Se oli onneksi ahneilta kissoilta turvassa ylhäällä kuusen oksalla käpyä syömässä.
Taas seuraava päivä oli yllätyksellinen. Ihmeteltävänä tällä kertaa siili.
"Apua! Pelasta minut tuolta hirviökissalta!" |
Sen onneksi Papakin huomasi ajoissa ja piti Vertin tiukalla valjaissa marjapensaan takana, vaikka tuskinpa kissa kerran siilin piikkejä kokeiltuaan enää toista kertaa uskaltaisi edes yrittää.
Onni seurasi malttamattomana Villa Verttilästä käsin/tassuin Vertin seikkailuja ja yritti tunkeutua kieltämättä ehkä pientä korjausta vaativasta ovesta väkisin ulos.
Lopulta oli Onnin vuoro päästä ulos, mutta Onnille ei enää jäänyt muuta ihmeteltävää kuin kukkinut voikukka höytyväpallona.
Taas uusi päivä ja Vertti teroittelee kynsiään saalistuskuntoon. Saalista ei vain tällä kertaa tullut. Siilikin pysytteli piilossaan, joten Vertti joutui palaamaan sisätiloihin hieman pettyneenä.
mama jäi vielä ulos hetkeksi istumaan ja huomasi yllättäen, että olihan siellä joku muukin!
"Hysssss! Älä paljasta minua! Minä olen täällä piilossa niitä kissapetoja!" |
Vertillä on tarkka ilme - saalis suussaan - ettei vaan kukaan vie Vertin saalista. ;)
VastaaPoistaSiilin piikeistä kannattaa pysyä erossa. ;)
Vertti oli saaliistaan tosi ylpeä, mutta kun leuat väsyivät, joutui se laskemaan saaliin suustaan ja Papa kiikutti päästäisparan läheiseen metsikköön :)
PoistaTaitava saalistaja, narun päässä saalistaminen on ihan oma urheilulajinsa!
VastaaPoistaSiilejä näkee harvakseltaan, vaikka puutarhamme minimetsä on ihan siiliä ajatellen hieman villiintynyt..
Siilikanta on tosiaan valitettavasti päässyt harvenemaan, mutta kyllä meillä joka kesä on ainakin yksi "kotisiili" pihalla liikkunut. Toivottavasti joku siili löytää teidänkin minimetsänne :)
PoistaVertistä on sukeutunut melkoinen metsästäjä! Meillä oli viime kesänä siili ja toinenkin, tänä kesänä ei ole näkynyt ensimmäistäkään, nyyh!
VastaaPoistaVielä on kesää jäljellä! Saattaa sinnekin vielä siili (tai parikin) ilmestyäkin :) Toivotaan niin!
PoistaLöytypä täältä hurmaavat kaverukset :D
VastaaPoistaKiitos kiitos! Osaavat ne kyllä joskus olla vähemmän hurmaaviakin...:)
Poista