Silmäilyä

Noh, kukas se siellä? Nimipäiväsankari Onnipa tietenkin! Onni tuntuu miettivän, että ottaakohan Papa tämän kassin huomenna töihin vai onko ollaanko tässä taas kerran väärässä kassissa? Tai jos ottaakin, niin jaksaakohan täällä kassissa yön yli  odotella Papan töihinlähtöä? Toistaiseksi ei ainakaan mitään hätää. Silmäillään  tässä vain kaikessa rauhassa kassin ulkopuolista elämää, ihan näin incognito.

Ei sitten malttanut Onni odottaa. Nälkä tuli ja muutenkin huomiseen tuntui olevan ihan liian pitkä aika, Onnin vatsan aikataululla laskien ainakin kolmen-neljän ruokailun verran. Siispä silmäillään kassistatuloruokailun jälkeen välillä maman viherkasvien kätköön ikään kuin viidakkoon piiloutuneina Vertin kanssa pihan ja lintulaudan tapahtumia. Aika vilkasta on pikkulintujen liikehdintä talviruokintapaikalla ollut. On tässä useinkin silmäillessä oravia nähty ja joskus jäniksiäkin.

Tänään ei näkynyt mitään pikkulintuja suurempia, joten ulossilmäilyyn kyllästyttyään Onni etsi taas itselleen uuden piilopaikan. Tällä kertaa sattui todellakin ihan oikeasti SE reppu, jonka Papa ottaa töihin ja tällä kertaa Onnin väritys sopi reppuun täysin huomaamattomasti ja muutenkin Onni silmäili vain repun sisustaa, joten silmät eivät tällä kertaa paljastaneet salamatkustajaa, vaan se, että reppu alkoi liikkua itsestään. No can do, pitkään kun ei nuoriso malta olla paikoillaan. Mutta siitä ei voi kukaan syyttää, etteikö yritystä riittäisi!

 Tässäpä olikin tämän viikon kassi ja kissa- tarina. Ensi viikolla, jos ei jo aiemminkin, taas uudet kassit ja kissat...