Sairaanhoitoa, kummittelua ja ahtautumista!

Papan iskias ei ota lannistuakseen. Taas tuli kaksi viikkoa lisää saikkua ja määräys röntgeniin ynnä jumpparille. Onneksi kipuja lievittää omahoitaja Onni, joka ei hevillä Papaa silmistään eikä kynsistään päästä. Onni valvoo herkeämättä nukkuvan potilaan elintoimintoja, paitsi silloin, kun itsekin välillä uupuu ja yhtyy Papan "kehräykseen"!

Hetkittäin Papa pystyy jopa istumaan ja niistä hetkistä Onni todella nauttii!

On käynyt ilmi, että se meidän pihakummitus asustelee pihan puupinossa. Papa toi nimittäin päivänä muutamana ulkoa halkoja poltettavaksi ja kun halot oli kaikki työnnetty uuniin, jäi korin pohjalle vielä tämä! Kummitus itse ei ole vielä ilmaissut, haluaako kenties palata takaisin puupinolleen vai jäädä lämpimiin sisätiloihin. Vitsi vitsi, olipa Vertti korissa makoiltuaan ei pelkästään takkuinen, vaan myös tikkuinen!

Kynsilaukkaajien uusin makuupaikkasuosikki on pikkuruinen pahvilaatikko päällystettynä pehmeällä pikkupeitolla. Porukan pienimmälle eli Ellulle laatikko on vielä suht sopivan kokoinen, mutta muille ehdottomasti liian pieni.

Kaikkien siihen on kuitenkin vuorollaan päästävä. Neiti Onni Pullavaisen laatikon reunojen kestokykyä koetteleva tyylinäyte on tässä...

...ja Vertin tässä. Korostan, että nänä onnettomat ja yksinkertaiset luontokappaleet ovat hakeutuneet tähän tilaan vapaaehtoisesti, täysin pyytämättä ja yllättäen. Henkilökunnan taholta ei siis ole kyse mistään eläinrääkkäyksestä!