Juhannusruuhkaa pihaliikenteessä

Palataanpa Papan kertoman (minä sitä vieläe vähä eppäelen)) avaruusseikkailun jälkeen välillä tukevasti maan pinnalle ja ihan kirjaimellisesti ruohonjuuritasolle asti. Normaali valjasteluilta Papalla ja Vertillä. Tarkennuksena mainittakoon, että Vertti siis valjaissa. Papan voi päästää pihapiiriin välillä ihan vapaanakin. Tällä kertaa Vertti ei kuitenkaan tähyillyt taivaalle, vaan ihan muualle. Sinne siis, mistä lintu viimeksi saalistettiin. Vertin tavaramerkkikin, arvokas askellus, unohtui kiireessä, kun piti täpinöissään ihan juoksuksi pistää...

Ei ollut ensimmäisellä kierroksella ketään saalisnurkassa kotona. Ei ollut toisellakaan. Mutta kolmatta kierrosta kun käytiin, niin taas Vertti yllätti Papan. Ihan samalla tavalla kuin viimeksikin! Ei ennakkovaroitusta, vaan nopea äkkiloikka ja Vertti-herra tepsutteli pollean oloisena saalis suussaan. Se oli tällä kertaa päästäinen, jos minä nyt yhtään suomalaista faunaa tunnen.

Saalistaan Vertti esitteli meille auliisti ja pyytämättä ihan joka kantilta.

 Seuraavana päivänä oli saalisnurkkauksessa uusi tuttavuus eli oravanpoikanen. Se oli onneksi ahneilta kissoilta turvassa ylhäällä kuusen oksalla käpyä syömässä.

Taas seuraava päivä oli yllätyksellinen. Ihmeteltävänä tällä kertaa siili.

"Apua! Pelasta minut tuolta hirviökissalta!"

Sen onneksi Papakin huomasi ajoissa ja piti Vertin tiukalla valjaissa marjapensaan takana, vaikka tuskinpa kissa kerran siilin piikkejä kokeiltuaan enää toista kertaa uskaltaisi edes yrittää.

Onni seurasi malttamattomana Villa Verttilästä käsin/tassuin Vertin seikkailuja ja yritti tunkeutua kieltämättä ehkä pientä korjausta vaativasta ovesta väkisin ulos.

Lopulta oli Onnin vuoro päästä ulos, mutta Onnille ei enää jäänyt muuta ihmeteltävää kuin kukkinut voikukka höytyväpallona.

Taas uusi päivä ja Vertti teroittelee kynsiään saalistuskuntoon. Saalista ei vain tällä kertaa tullut. Siilikin pysytteli piilossaan, joten Vertti joutui palaamaan sisätiloihin hieman pettyneenä. 

mama jäi vielä ulos hetkeksi istumaan ja huomasi yllättäen, että olihan siellä joku muukin!

"Hysssss! Älä paljasta minua! Minä olen täällä piilossa niitä kissapetoja!"

Pojat on poikia!

Papa täällä vaihteeksi, moi kaikille! Minäkin päätin nyt tarttua ihan pikkuisen salaa sähköisen kynän varteen, kun mamakin touhuaa omiaan keittiössä ja kertoa ihan uskomattoman jutun, joka kuitenkin tapahtui ihan tavallisena päivänä täysin odottamatta! 
Olin Vertin kanssa ihan normaalilla valjaskävelyllä, kun alkoi tapahtua kummia. Vertti oli jo jonkun aikaa vilkuillut taivaalle kohti kuuta sen näköisenä, että yltäisiköhän tuonne loikkaamaan, jos oikein kovasti ponnistaisi. Mielessä olivat varmaan myös Onnin jatkuvat utelut siitä, että lieneekö se kuu oikeasti tehty juustosta ja maistuukohan se hyvälle?

Seuraava keskustelu lennonjohdon ja astrokatin välillä on käytävä huonolla englannilla kissojen kansainvälisen avaruusjärjestön cAtSA:n vaatimuksesta. Se on kuulemma kissojen avaruuslentojen virallinen kieli. No niin, näillä säännöillä mennään.
Tästä tarina alkaa:

Astrocat is ready to launch

Papa: Thirty seconds and counting.

Dr. Puoskarsson: Astrocat reports it feels good.

Papa: T-25 seconds.

mama: Hi guys! What's up?

Papa: Twenty seconds and counting.

mama: Can you hear me?

Papa: T-15 seconds, guidance is internal.

mama: Hello!

Papa: 12, 11, 10, 9 ... ignition sequence start

mama: What are you doing?

We have a liftoff!

Papa: ... 6, 5, 4, 3, 2, 1, 0 ... All engines running.

mama: Are you burning something?

Papa: Liftoff! We have a liftoff ... 32 minute past the hour, liftoff on Vertti 1. Tower clear.

Astrocat heading the moon

mama: What the heck is this noise and where's the cat?

Chorus of neighborhood kids behind the fence: Cat's on the moon!

mama: WHAT??

Papa: Astrocat reporting the roll and pitch program which puts Vertti 1 on a proper heading.

P.S. Lentäjäsankari palasi kotiin jo illalla, koska oli raksupäivä. Niitä saa vain kahdesti viikossa, koska tällä avaruuslentäjällä on herkkä vatsa.

To be continued...

Kissa on kissa valjaissakin!

Kynsilaukkaajien taloudessa käy taisto Papan suosiosta kiivaana. Tytöt (minua ei lasketa joukkoon) kerjäävät Papalta kilvan silityksiä ja rapsutuksia, kumpikin omalla tyylillään. Elluhan ei syliin tule, mutta nojatuolin selkänojan päälle kuitenkin. Papa rapsuttaa leuan alta ja Ellu on välillä niin täpinöissään, ettei putoaminenkaan ole kaukana!

Ellu tykkää kovasti Papan leukarapsutuksista

Onni sen sijaan ei jätä tyhjää syliä käyttämättä, vaan ampaisee oitis paikalle, kun Papa nojatuoliin istahtaa. Onnin mielestä Papan syli onkin maailman paras paikka eikä se sitten sinne syliin päästyäänkään kursaile yhtään, vaan käy oitis nuolemaan Papan naamaa. Eipä näytä Papa pahemmin estelevän eikä varmaan kannatakaan, kun Onnin kynnet ovat muutenkin jo olkapäässä sisällä luuta myöten, kääk!

Ei tässä nyt sentään pussailla, vaikka se siltä näyttääkin!

Kyllä Verttikin sylissä viihtyy, mutta kesällä on ehdoton ykköshuvi se ulkoilu. Pihan jokainen nurkka kierretään moneen kertaan ja tiettyjen kasvien kohdalla on aina samat rutiinit. Yhden sireenin lehdet kelpaavat syötäväksi, mutta toista vain haistellaan. Yksi tiettty pensashanhikki on se, jota pitää puskea, mutta muut jätetään huomiotta jne. Papa kulkee kiltisti perässä flexiä pidellen ja toisella kädellä itikoita huitoen. Yhtenä iltana Vertti yllättäen poikkesi rutiineista. Ilman mitään ennakkovaroitusta se otti hirmuisen jättiloikan ja alta aikayksikön sillä oli lintu suussa! Papa ei ehtinyt reagoida mitenkään.
Eikö pieni rastaan poikanen osannut äännellä varoitukseksi tai edes yrittää karkuun vai luuliko se jäävänsä huomaamatta olemalla vain hiljaa paikallaan? Oliko se kenties jo kuollut, kun Vertti sen nappasi? Aiemmin samana päivänä nimittäin lähikoivussa ja sen ympärillä oli korviasärkevä lintu-twitter, kun varis yritti ilmeisesti rastaan pesälle. Tai ehkä se poikanen oli pudonnut puusta eikä osannut vielä lentää?
Arvoitukseksi jäänee, mutta Papa oli kovin harmissaan ja sanoi, että olisi toki pitänyt flexin tiukalla, jos olisi linnun huomannut! Vaan minkäpäs kissakaan luonnolleen mahtaa? Kissa on kissa valjaissakin!!!

"Minun. minun, minun! Tuleehan tämä kuva varmasti lehteen ja valtakunnalliseen levitykseen? "

Verta, hikeä ja kyyneleitä!

Mistä tietää, että on kesä? No siitä, että Vertti sai jostain puskasta epämiellyttävän seuralaisen eli punkin silmäluomeensa. Punkki oli niin lähellä silmää, että edes kirurgi Puoskarsson ei uskaltanut käyttää punkkipihtejä, vaan poisti punkin ihan käsipelillä kiertämällä varovaisesti assistentti maman pidellessä rimpuilevaa uhria paikallaan. Se oli työvoitto henkilökunnalle!

Mistä tietää, että kohta on varattava aika eläinlääkärille? No siitä, että Vertin soma pyrstö näyttää näin pörröiseltä. 

Sehän tarkoittaa sitä, että ennemmin tai myöhemmin hiekkalaatikolla käydessä se kakka ei putoakaan hiekkaan, vaan tarttuu liian pitkäksi kasvaneeseen karvastoon kiinni. Näin kävikin jokunen päivä sitten! Pahaltahan se tietysti tuntuu kissastakin, kun on kakka pyrstökarvoissa kiinni ja johtaa siihen, että sitä on yritettävä saada irti vetämällä takapuolta mieluiten mattoihin, harvemmin paljaaseen lattiaan. Ennen kuin henkilökunta ehti hätiin, oli Vertti ehtinyt "raidoittaa" kolme mattoa. Kaksi niistä oli juuri pestyjä. Toisen olin saanut lattialle edellisenä päivänä ja toisen 2-3 tuntia ennen tätä tapahtumaa! Nyt ne on sitten pesty kahteen kertaan, kahteen kertaan!

Onnistuneesta punkinpoistosta rutkasti itseluottamusta saaneena päätti normaalisti tällä saralla täysin kelvoton henkilökunta tällä kertaa vaihteeksi yrittää Vertin pesua ihan omin voimin. Sehän on ollut yleensä jo etukäteen täysin tuhoontuomittu yritys, mutta nyt henkilökunta sopi pontevasti keskenään, että kun nyt vain toimitaan ripeästi ja määrätietoisesti, niin kyllä se onnistuu. 

Ei se kylläkään mitenkään suunnitelmien mukaan mennyt, mutta jatkuvasti karkuun luikerteleva katti otettiin sinnikkäästi kiinni kerta toisensa jälkeen! Kyllähän siinä hirmuisen kissapedon raadeltavana ollessa teki monesti mieli antaa periksi, mutta eipä vain annettu ja lopulta pesuhuoneesta purkautui ulos hikinen, lähes onnesta kyyneleinen ja osin verinenkin isäntäväki ja märkä, mutta puhtoinen kissa! Erävoitto henkilökunnalle, mutta vanhastaan tiedetään, että lähiaikoina sama tapahtuu uudestaan ja muutenkin aina kesäisin turkki takkuuntuu mahapuolelta niin, että eläinlääkäritäti joutuu taas piakkoin ajelemaan Vertin nahkan aika paljaaksi.

Kuvassa verinen, mutta uroteostaan ylpeä Puoskarsson, joka sai viiltelyn muodossa vähän maistaa omaa lääkettään..

Sitten kun pyrsto oli kuivateltu, oli ulkoilun aika ja siitä Vertti nauttikin taas niin, ettei olisi halunnut millään tulla sisälle, mutta Papa nappasi puhtoisen pojan syliin ja silloinhan oli sisälle lähdettävä.

Onninkin oli päästävä nimittäin ulos. Tätäköhän sillä matalan profiilin pitämisellä tarkoitetaan? No, tämän Onni ainakin hallitsee!

 

Hyväntuoksuinen ja puhtoinen Vertti nautiskeli ulkoilun ja ruokailun jälkeen keinutuolissa selvästikin jo epämiellyttävän pesunöyryytyksen unohtaneena.

Seuraava päivä olikin sitten onneksi jo rauhallisempi eikä mitään suurempia selkkauksia tapahtunut. Onni ja Papa nauttivat kaikessa rauhassa yhteisjäätelöä ja sen jälkeen käytiin taas valjastelemassa.

Vertti ei niin perusta jäätelöstä, vaan suosii mieluummin elävää ravintoa eli sireenin lehtiä raakana suoraan puusta. 

Taaskaan ei olisi huvittanut sisälle lähteä, kun oli turkin pesukin kesken, mutta Papa nappasi taas olkapäälle ja sisällehän se oli vaan mentävä.

Vertti muuten vannoo, että terveellinen kasvispohjainen ruokavalio ja ulkoilu takaavat hyvän unen kissalle kuin kissalle. 

Tämän kuvan myötä Vertti laittaakin kaikille kissakavereille "Mahairokeesi"-haasteen. Kaikki kaverit mukaan!

Berluscointia ja kavitaatiota!

Vertillä on ongelma! Siis toinenkin ongelma Onnin lisäksi! Nimittäin kissamaailmassakin ulkonäköpaineet ovat tänä päivänä kovat ja imagon kannalta jokaiselle itseään kunnioittavalle kollille on tärkeää näyttää hyvältä!  Vertti ei omasta mielestään nyt näytä, vaan kuvaa ongelmaansa näin:

"Kattokaa nyt tarkkaan! Mun posket roikkuu, eikö roikukin? Roikkuu ne! Apua!" 

Ikää on vasta 9 vuotta, ruokavalio on terveellinen, alkoholia ei nautita eikä tupakkaa polteta ja henkilökunnan elvyttävästä kasvohieronnastakin nautitaan päivittäin, joten lieneekö kysymys vain huonoista geeneistä vai onko tämä sen Onnin aiheuttaman stressin seurausta? Onko tässä enää muuta vaihtoehtoa kuin berluscointi? Vertti on kääntynyt asiassa tutun plastiikkakirurgin puoleen ja keskustelutuokio meni suunnilleen näin:

"Tässä plastiikkakirurgi Papa "Lipsuveitsi" Puoskarsson visioi kasvojeni toisella puoliskolla, miltä näyttäisin berluscoinnin jälkeen! Silmä tosin olisi (ainakin toivottavasti) auki operaation jälkeenkin!

"Tuosta leuan alta lähtisi myös jonkun verran ylimääräistä rasvaa  pois!",  suunnittelee plastiikkakirurgi Puoskarsson .

Vertti ei kuitenkaan syystä tai toisesta kirurgin taidoista vakuuttunut eikä ainakaan näillä näkymin Puoskarssonin käsiin aio hetimiten antautua, vaan jättää asian toistaiseksi hautumaan...hyvä niin.

Onnilla taas on aluillaan kadonneen vyötärön metsästys, koska valjaat ovat jo alkaneet huudella mahan ympärille ylimääräistä reikää! (Siis valjaisiin, ei Onnin mahaan!) Onni onkiin päättänyt lopullisesti terveellistää ruokavalionsa ja ainakin  vielä näin toisena dieettipäivänä raejuusto maistuu edelleen.

"Raejuustodieetti on minun makuuni!"

Syöntien välillä pitää käydä toiveikkaasti kokeilemassa, joko tuuletusikkunasta mahtuu menemään aukon kohdalla hiljentämättä ulos. Siinäkin kun on pitänyt viime aikoina vähän sovitella itseään, ettei tule mustelmia kylkiin. Tai kai niitä on jo tullutkin, mutta mustassa eivät näy mustelmat!

"Kohta minä olen niin hoikka, että sujahdan vaan tämän minkkiverkon läpi vapauteen, jee!"

Aina on otettava kuitenkin huomioon myös epäonnistumisen mahdollisuus. Painetaan vaan leuka alas rintaan ja käydään kohti uusia pettymyksiä. Vai onko muitakin vaihtoehtoja? Annetaankohan kissoille kavitaatiohoitoa? Ainakin"Tuksu" Tukiainen aikoi sillä laihtua, miten lie sitten onnistunut? Ruokapalkalla työskentelevä henkilökunta ei kuitenkaan missään tapauksessa kykene kavitaatiohoitoa maksamaan, vaan suosittelee Onnille sen sijaan edullisempaa vaihtoehtoa eli kuonokoppaa...

Niin perinteiset rasvaimut kuin uudemmat kavitaatiohoidotkin ovat tosiaan kalliita eikä kuonokoppakaan oikein houkuttele, joten lopulta Onni on päätynyt yrittämään ihan sillä perinteisellä ruokavaliomuutoksella. Turkkikoon pienenemistä numerolla tai kahdella odotellessa Onni kuluttaa kaloreita myös ulkoilemalla reippaasti. Pihapiiriinkin tunkeutuu kuitenkin aina silloin tällöin uteliaita ulkopuolisia, joiden katseilta Onni suojautuu varsin omaperäiseen tapaan:

"Pistän pääni pensaaseen ja olen siellä ihan incognito! Jos joku sattuu kysymään, kuka siellä pensaassa on, niin vastaan, että olen vaan yksi näillä leveysasteilla varsin harvinainen endeeminen  mangusti ja olen nyt vahtivuorossa."

P.S. Henkilökunta täällä ei millään lakkaa  hämmästelemästä, miten monta sivistyssanaa se osaakaan...ainakin kaksi...onkohan berluscointi sivistyssana?...

Hurrrmaava tunnustus ja ulkoilua!

Kynsilaukkaajat on saanut hurrrmaavan tunnustuksen Cheriltä Autuas olo-blogista ja kolmikko henkilökuntineen kiittää lämpimästi saamastaan kunnianosoituksesta!

Tunnustuksessa on upea kissakirjainmuotoilu!

Kynsilaukkaajat haluavat antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville:

Kollolle

ja

Salmiakkivarpaalle ja Vadelmanenälle

Olkaa hyvät!

Perjantai-iltana pääsivät Vertti ja Onni taas ulkoilemaankin ja seuraavista kuvista selviää, mitä siellä itsekukin touhusi. Toinen enempi maassa ja toinen enempi puussa!

Vertti:

"Mä silmät luon ylös taivaaseen..."

"Sua tervehdin, oi ystäväni pensashanhikki!"

"Muutama pyörähdys on tehtävä joka ulkoilulla..."

"Kas näin..."

"...ja näin..."

Onni:

Mikähän mahtaa olla tämä kasvi, joka tekee tuommoisen mustan "kukinnon"?

"Mitä? Naapurin mummo painelee uikkareissaan pyyhe ympärillä uimaan! On se hurrrja..."

"Paras piiloutua tänne omenapuun sisään, ettei se vaan tule hakemaan minuakin mukaan..."

"Minäkö uimaan? + 12-asteiseen veteen?  Ei ikinä!"

Huh! Meni jo, vaara ohi!"

 Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille!

Tunnustus Minniltä!

Kynsilaukkaajat kiittävät lämpimästi Minniä saamastaan tunnustuksesta

I ♥ your blog-tunnustuksen säännöt:

• Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi
• Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
• Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
• Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 

Tämä tunnustus on jo annettu useimmille seuraamistani blogeista, joten laitamme tunnustuksen eteenpäin vain neljälle blogille, joilla toki saattaa jo k.o. tunnustus ollakin. Mitäpäs se haittaa, jos saman tunnustuksen saakin useaan kertaan :) Tällä kertaa siis näille:

Rambolle ja Iinekselle

Aadalle, Aamokselle, Maagille ja Nannalle

Blackie the Catille, Ginille ja Sunnylle

Myrtille