Ellu ja Onni siskonpedissä

Tässä Vertti-herra itse Villa Verttilässä kauniista elokuisesta päivästä nauttimassa. Näyttäisi olevan omiin (hiirellisiin?) ajatuksiinsa vaipuneena aavistamatta ollenkaan, että taas oli yksi paparazzi kärhöportin takana kameroineen kyttäämässä. Herra itse näyttää vähän utuiselta, mutta Jackmanii-kärhö on jo itsessään jälleen kerran vielä yhden kuvan arvoinen.

Taidanpa arvata, kumpi tässä on kumman viereen vääntäytynyt tyttöjen siskonpetiin. Muuten, kiellän ehdottomasti huomaamasta, kuinka likainen nojatuolin verhoilu oli! Huom! Siis oli. Tästä kuvasta sen koko totuuden vasta lopullisesti huomasin, mutta lika (ainakin suurin osa) poistettiin välittömästi kissojen poistuttua tuolista asianmukaisella puhdistusaineella pois poikkeen.

 

Meillä oli Vertin kanssa mehunkeittoakin tässä päivänä muutamana. Mustaherukoita tuli kahdesta vanhasta kitupensaasta vaivaiset 5 kg, mutta mehuksi ne tuli keiteltyä ja hyvin mehua tulikin, n. 5 litraa. Kuvaushetkellä Maija on keittolevyllä kiehumassa täynnä mustaherukoita ja Maijan laatikko keittiön pöydällä täynnä Verttiä. Sanomalehden sivut odottavat kuumennettavia mehupulloja sisälleen käärittäviksi ja uuniin laitettavaksi. Kyllä Vertistä oli tässä hommassa paljon apua, että kiitos vaan vielä kerran, pikku apurini!

The nightmare is back!

Tässä päivänä muutamana valjaissaoleva Vertti-herra nappasi jostakin (tyhjästä?) hiiren. Papa ei ehtinyt edes silmiään räpäyttää, kun hiiri oli jo Vertin kynsissä. Onneksi tällä kertaa hiiri pääsi Papan suosiollisella avustuksella pakenemaan.

The nightmare is back! Kummitus nähty jälleeen! Tällä kertaa ihan sisätiloissa olohuoneessa. Onneksi kummitus ei ole ainakaan toistaiseksi osoittanut minkäänlaista vihamielisyyttä meitä kohtaan...

Onni-neiti on löytänyt uuden nukkumapaikan. Se on jo vuosia sitten ostettu ihan siihen tarkoitukseen ja mm. kynsien teroitukseen tarkoitettu "kissatalo", jossa on kaksi erillistä nukkumapaikkaa. Tähän asti se ei ole kelvannut kenellekään, mutta nyt Onni sitten vihdoin "löysi" sen. Päänalusena näyttää olevan valkoharmaa hiirulainen ja oranssi kissanminttutyyny.

Kissa vieköön, mitkä silmät

Ellu-neiti seuraa Vertti-herran edesottamuksia pihalla Villa Verttilästä käsin. Vertti-herran omenajalkapalloilu näytti kiinnostavan kovin.

Peliväline on hallussa. Eihän ollut paitsio? Ei. Sitten vaan kohti maalia ja verkko tötterölle...Mitä? Ettei muka peliväline täytä EU-standardeja? Niuhotusta, sanon minä...

Onni-neiti pensashanhikkipuskaan piiloutuneena. Ei kai vaan Onnikin taas jahtaa niitä hiiriparkoja, joita silloin tällöin näköjään erehtyy valjaskissankin käpälän ulottuville. Onnia eivät borrelioosit ja punkit pelota, vaan se  saattaa viettää puskissa pitkiäkin aikoja toisin kuin Vertti-herra, joka herraskaisena kiertää kaikki "punkkipuskat" kaukaa.

Ellu-neiti täytti 11 vee!

Onnia aina niin julmetusti harmittaa, kun on Vertin ulkoiluvuoro. Tässä neiti seuraa Villa Verttilästä käsin Vertin tutkimusmatkaa pihamaalla. Kuten kuvasta voi päätellä, myös harmistuksen ääni kantautuu hyvinkin kauas naapurustoon. On siinä pienellä kissalla iso ääni; oikea kissojen Maria Callas!

Vertti-herrakin seuraa Onni-neidin ulkoilua huvilastaan, mutta aivan eri elkein kuin Onni. Sivistynyt hieno herra ei päästä suustaan vahingossakaan äännähdystäkään, vaan malttaa odottaa arvokkaasti hiljaa omaa vuoroaan. Vain tuo anova katse paljastaa, että mielellään Verttikin jo Onnin sijasta narun päässä nurmikolla astelisi. Kyllä tällä herralla on kuninkaallinen arvokkuus geeneissä!

 

Ellu-neidin synttäritkin (14.7.) tuli juhlittua ihan vain isäntäväen ja henkilökunnan kesken. Isäntäväki sai ylimääräiset raksut ja gurmeepurkkiruokaa ja vaikutti tarjouksiin ihan tyytyväiseltä.  Ellu vain ei suostunut synttärikuvassa poseeraamaan, vaan vaikuttaa tässä suorastaan vähän myrtsiltä. Toisaalta ymmärtäähän sen, kun paparazzeilta ei saa hetken rauhaa...

 

Isäntäväelle on muuten tilattu jo hoitaja henkilökunnan Kreetan matkan ajaksi viikoksi elokuun lopussa : D

Sisäkissojen ulkoelämää

Olipa taas yksi hellepäivä ja niistähän isäntäväki tunnetusti tykkää. Ellu-neiti lekotteli taas rakkaalla kulmahyllyllään ja jaksoi välillä raottaa vähän toista silmää seuratakseen, onko mitään mielenkiintoista tekeillä ympäristössä. Onnikaan ei pyrkinyt viereen koko päivänä, joten arvosana tälle hellepäivälle oli Ellun olemuksesta päätellen  varmaan täysi kymppi. Kokonainen päivä lämpimässä auringonpaisteessa kulmahyllyllä Villa Verttilässä... täydellistä!

Vertti-herra ulkoilulla takapihalla Papan kanssa. Sireenin lehdet ne vasta makeilta maistuvat Vertin suussa, nam. Isäntäväellä on kummallinen tapa puhdistaa elimistöään syömallä ruohoa ja lehtiä ja oksentamalla ne kohta pois kera muun syödyn ruoan. Tarpeeksi kauan kun jaksaa ulkona pahoinvointia pidätellä, niin Maman matoillehan ne sitten lopulta oksennetaan...

Onni-neiti on pehmeällä nurmikolla niin onnesta soikeana, että häntäkin on kiertynyt rullalle toisen takajalan ympärille. Nurmikkoa kun ei myötäänsä leikkurilla ajele, niin on isäntäväelläkin hauskempaa. Pitkää ruohoa kun on helpompi syödä ja sieltä löytää enemmän öttiäisiä (joko syötäväksi tai jahdattavaksi) kuin lyhyestä. Selittääpi tässä laiska henkilökunta :)

Kummitus nähty takapihalla!

Sen piti olla aivan tavallinen ilta pihalla puuhaillessa. Papa ulkoilutti isäntäväkeä ja minä paparazzina napsin kuvia herrasväestä. Ulkoiluvuorossa oli Onni-neiti, joka nopealiikkeisenä on mahdottoman vaikea kuvattava. Räps räps ja  räps, kerta toisensa jälkeen. Lopulta luulin jo onnistuneeni epäkiitollisessa tehtävässäni. Mutta mitä ihmettä olinkaan onnistunut kuvaamaan? Mustavalkoisen kummituksen, jonka toinen silmä on vihreä ja toinen keltainen! Taisi kummituskin minua säikähtää, koska ei ole sitä sen koommin näkynyt!

Seuraavana päivänä Vertti-herra paparazzi kintereillään lähes samalla paikalla, missä kummitus edellisiltana näyttäytyi. Nyt siitä ei näkynyt enää jälkeäkään. Lieneekö Vertti-herra parempine nenineen jotakin kummitustuoksuja vielä tuntenut? Isäntäväelle en tietenkään kummituksesta ollut mitään maininnut. Mitäpä sitä suotta turhaa pelkoa lietsomaan...

Myöskin Ellu-neiti sai nautiskella auringosta kaikessa rauhassa rakkaalla kulmahyllyllään. Tällä kertaa Onnikaan ei tupannut viereen, vaan painui Villa Verttilän pikkumökkiin omille päikkäreilleen. Lämpötila ulkona oli +32 astetta, joten tarkeni ilmeisesti Onnikin pikkumökissään. Tuli sieltä nimittäin parin tunnin päästä pois haukotellen silmät puoliummessa ja siirtyi jatkamaan uniaan viileämpiin sisätiloihin.

Ahvenia, särkiä ja polkupyörä

Vertti-herra lähti Papan kanssa ulkoilemaan. Mitähän tuosta hännän asennosta voisi päätellä?

Onni oravoitui omalla ulkoiluvuorollaan haistelemaan sireenin oksaa ihan kahdella jalalla seisoen.

Juhannuspäivän aamuna kävimme Papan kanssa onkimassa kissoille juhannuskalat. Saimme 12 ahventa ja 5 särkeä eikä saalis vielä siihen jäänyt. Ukkosen jyrinän säikyttäminä päätimme lähteä pois ja Papa alkoi nostamaan ankkuria. Ankkuripa olikin muuttunut niin painavaksi, ettei Papa meinannut jaksaa sitä vetää ylös. Nousihan se sieltä kuitenkin lopulta ja mitäpä ankkurissa olikaan kiinni muuta kuin polkupyörä!!! Saatiin se vaivoin hinattua rantaan, kun minä meloen ohjasin meidät taidokkaasti rantaan Papan kannatellessa vedessä ankkuria polkupyörineen. Jos joku pyöränsä ja sijaintipaikan kuvasta tunnistaa, niin saa hakea pyöränsä pois. Tosin pyörä ei ihan ajokuntoiselta kyllä vaikuttanut.

Picassomaisen kubistinen kissa

Taas taivas vettä mättää ja puutarhatyöt on toistaiseksi seis. Isäntäväki huvittelee vetämällä unta kaaliin, joten henkilökunta ehtii taas välillä kirjallisiin töihinsä. Papa on ulkoiluttanut isäntäväkeä (Ellua lukuunottamatta) viime aikoina lähes päivittäin ja punkkeja onkin kerääntynyt kiitettävästi Onnin ja Vertin niskavilloihin. Vertti on pitkäkarvaisena oikea punkkimagneetti, vaikkei herraskaisena mielellään puskien läpi halua edes yrittää. Onni taas painaa läpi jokaisen puskan kuin jyrä, joten eipä ole punkeilta säästynyt Onnikaan. Punkkipihdit ovat ahkerassa käytössä, vaikkei isäntäväki aina niin yhteistyökykyinen punkinpoistoasioissa olekaan. Papa on toistaiseksi vielä punkiton, vaikka isäntäväki häntä ahkerasti puskien läpi kuljettaakin, mutta sen sijaan mustan itikkapilven keskellä on kyllä nähty Papa-parka pihalla huitomassa ja läiskimässä. Eivätkä ole vain pilvenä ympärillä liikkuneet, vaan ovat näemmä tulleet ihan ihollekin, kun Papalla on naamakin niin täynnä paukamia, ettei varmaksi pysty sanomaan, mikä niistä paukamista on nenä. No, henkilökunnan on vaan työnsä hoidettava, vaikkei se aina niin herkkua olekaan...

Suoraan asiasta toiseen, kun ei mitään aasinsiltaakaan löytynyt. Onni-neiti on uskomattoman röyhkeä! Todisteena oleva kuvamateriaali on korutonta kertomaa. Saattaa järkyttää lapsia ja herkimpiä katsojia! K20!

Alkutilanne: Ellu köllöttelee tyytyväisenä Villa Verttilässä suositulla kulmahyllyllä. Onni ponkaisee muina kissoina samalle hyllylle Ellun viereen (ja sanoo: "Terve! Mä oon yks Lissu!"). No, eiköhän sopu sijaa anna. Vielä mitä! Onni levittäytyy levittäytymistään ja pakottaa lopulta Ellun pois.

 Seuraavaksi: Onni on niin onnellinen, kun sai koko hyllyn vallattua itselleen, että on ihan pakko vähän pyörähdellä, kun tuota tilaakin nyt on...

Lopputilanne: Röyhkeä ja onnellinen Onni pyörähti lopulta reunan yli ja putosi alas (sitä en ehtinyt kuvaamaan). Näytti vähän nolottavan. Hetken toipumisen jälkeen Onni siirtyi vaivihkaa ja vähin äänin alemmalle seinähyllylle. Minä nauroin salaa partaani. Ahneella on paskanen loppu! M.O.T.


Valitse seuraavista vaihtoehdoista oikea!
Tässä Vertti-herra

a) pelkää taivaan putoavan niskaan

b) saa inspiraation ja kantaa oman kortensa kekoon Kuopio tanssii ja soi-viikkoon esittämällä itse koreografioimansa tanssin korealaisen The Byuk-Pah Dance Research Societyn esityksen innoittamana
 
c) astelee normaaliin tapaansa niin kuin nyt normaalin näköinen normaali picassomaisen kubistinen kissa valjaissa astelee...!?!

Väärin!
Mikään näistä ei ole oikea vastaus. Se jääköön salaisuudeksi. Häh häh hää!