Nukkuu, nukkuu, ei nuku!

On tuikitavallinen helmikuinen arkipäivä. Ellu nukkuu niin kuin Ellu lähes aina nukkuu.

Verttikin nukkuu niin kuin Vertti usein nukkuu.

Onni EI NUKU, sillä Onnilla on NÄLKÄ. Ei tule Onnille uni tyhjin vatsoin. Pakko olisi saada jotain murua rinnan alle, mutta mama on julma ja toteaa vain, että meidän olisi kummankin syytä laihtua. Lihavat kissat (ja ihmiset) kun sairastuvat helposti diabetekseen ja ylipaino rasittaa niveliä ja blaa blaa blaa...Koskahan Papa tulee kotiin? Papa varmasti ymmärtää tilanteen vakavuuden ja antaa minullekin ruokaa...

Jee! Papa tuli kotiin ja nyt ovat pidot jo käynnissä! I will survive! Varsinainen ruoka on syöty ja nyt vetelemme huiviin vielä porukalla hapankorppua kinkulla ym. höystöllä. mama jaksaa naputtaa tuossa vieressä, että: "Älä anna sille sitä kinkkua!" Miksi en saisi antaa Papallekin vähän, kun sekin tykkää kinkusta? Ai, se taisikin puhua Papalle...

Oh My Gosh! Jälkiruoaksi kääretorttua kahvin kera...Nyt olisi kristillinen tasajako paikallaan, minä kun en juo kahvia ja Papa taas on oikea kahvilalli. Ehdotan, että Papa saa kaiken kahvin, jos antaa minulle tuon kääretortun...Ai ei käy? Kumma juttu, miten itsekäs tuostakin mokomasta on nykyään tullut. Eikö se huomaa, että mulla on jo posketkin nälästä ihan kuopalla? 

No, hyvin kun vedin poskia kuopalle, niin antoihan se armollisesti lopulta kunnon palasen herkusta minullekin. Tämä Papa on loppujen lopuksi aika helppo kietoa pikkusormensa/pikkukyntensä/pikkukäpälänsä ympärille. Nyt meillä on molemmilla mahat täynnä ja vaikka maman paapatus vielä tuolta jostain kaukaa kantautuukin, on se enää pelkkää kärpäsen surinaa korvissani! (Huom! Sinuhea on luettu maman kanssa!) 

Lopulta Onnikin nukkuu niin kuin Onni kylläisenä nukkuu. Valtakunnassa kaikki hyvin!