Huvinsa kullakin

Kevättä on jo ilmassa, vaan ei vielä tarpeeksi. Nimittäin siihen, että Kynsilaukkaajat alkaisivat viihtyä kesämökillään "Villa Verttilässä". Niinpä aikaa kulutellaan vielä toistaiseksi tiiviisti sisätiloissa. Itse kullakin on täällä omat huvinsa. Tässä esittelyssä joitakin viime päiviltä.

Onni ihmettelee norsuja ja niiden ääntelyä katsellessaan luonto-ohjelmaa. 

Ihan mielenkiintoista, mutta ei Onni jaksa mokomaa toosaa kauan katsella. Sitä paitsi juuri tarjoutui tilaisuus

ikiomaan "Elävä luonto"-showhun ihan omalla takapihalla.

Onni näkee ulkona jotakin mielenkiintoista

Sehän on ilmielävä pulu,  vau! Onpa se iso!

Sillä välin toisaalla taloudessa:

Vertti testaa maton ja kynsiensä yhteensopivuutta. Hyvin näyttävät matossa ainakin kiinni pysyvän.

Koska pehmeä sänky on kuitenkin Vertinkin mielestä mattoa mukavampi ajanviettopaikka, vetäytyy Vertti pian kynsineen matolta maman sängylle pienille välipäikkäreille. Siinä sitten vierähtääkin muutama tunti rattoisasti, mutta lopulta nuo tutut rakkaat äänet keittiössä herätävät nukkujan. Taitaa olla tarjolla ruokaa...

"Jaksaiskohan jo nousta? Pakko kai se on, ennen kuin se yksi ruokaimuri vetää pohjattomaan napaansa kaiken..."

Ellukin nousee päikkäreiltään, mutta ei ruoan takia, sillä mielenkiinto kohdistuu kokonaan henkilökunnan tyttärensä luota tuomaan sanomalehdestä värkättyyn laatikkoon, joka on aivan ihku!

"On tämä kyllä aika pieni." Aikansa siinä Ellu istuskelee ja mittailee. Toteaa lopulta, että taiten kun luunsa asettelee, niin kyllä tähän yksi pieni kissa mahtuu nukkumaankin.

Kas näin! Että :"Hyvää yötä vaan sitten!"

Kevättä tässä odottelee kovasti henkilökuntakin. Ennen kuin oikea kevät tulee, aikoo henkilökunta lomailla maalis-huhtikuun vaihteessa etelän auringossa, Gran Canarialla. Kynsilaukkaajat saavat taas Jiin sijaishoitajakseen henkilökunnan loman ajaksi. Nettikamera asennetaan perinteisesti keittiöön Kynsilaukkaajien ruokapaikalle, että henkilökunta voi välillä kissaikäväänsä lievittää seuraamalla katteja edes kameran välityksellä. 

P.S. Sanoin, että henkilökunta aikoo lomailla..., koska niin on henkilökunta aikonut jo kahdesti aikaisempinakin vuosina, mutta peruman piti molemmilla kerroilla. (Muualla on kyllä lomailtu niin ennen kuin jälkeenkin, mutta tämä paikka tuntuu vaativan useamman yrityksen!) Ensimmäisellä kerralla jouduimme perumaan matkan maman vaivan takia ja toisella kerralla Papan. Eli ei se ole vieläkään varmaa, kun tuo vanhuus ei tosiaan tunnu tulevan yksin!