Helmikuisia arkiaskareita

Vaikka näin helmikuussa vielä hiljaiseloa täällä Kynsilaukkaajien taloudessa vietetäänkin, niin on täällä välillä touhuttukin yhtä sun toista pientä. Esimerkiksi semmoista, että Onni piiloutui säilytyskorin alle, mutta:

"En jaksanut enää piilotella, kun ei minua kukaan edes etsinyt!"

Heittäytyi myrtyneenä sen sijaan päivänokosille ja ennen uneen vaipumistaan vielä mietiskeli, että:

"Kerrankin henkilökunta on laittanut minulle tarpeeksi pehmeän alusen! Sitä vain en ymmärrä, miksi osa tästä päällimmäisestä on osittain tuommoisena pallona?"

Verttikin vaikutti uneliaalta:

"Silmäluomeni tuntuvat raskailta..."

Vertin maaninen puoli vei kuitenkin voiton ja sitten tapahtuikin muun muassa tätä:

"Haa! Kuole, matto!"

Kuka nyt typerän maton kanssa jaksa pitkään reuhtoa, joten Verttikin liittyi nukkuvien puolueeseen takan välittömään läheisyyteen, mutta:

Nopeat syövät hitaat, joten vain alimmassa kerroksessa on enää tilaa.

Onni on monien muiden nuorten naisten tapaan välillä ihan vaatehörhö ja tällä kertaa neitonen innostui röyhelöhuivista, koska:

"Vaaleanpunainen pukee minua!"

Onni niin tykkää Ellusta, vaikkei tunne olekaan molemminpuolinen:

Siamilaiset kaksoset!

Onni on myös esteetikko ja ymmärtää kauniiden viherkasvien merkityksen viihtyisän ympäristön luojana (siis nämäkö raasut viihtyisyyden luojina, hah hah ?):

"Alkaisi olle näilläkin jo mullanvaihdon aika..."   

Vertti ei ole sen koommin viherkasveista välittänyt, kun henkilökunta kiikutti sen tietyn timanttiananaksen roskikseen:

"Öh, se timanttiananaksen arvoitus ei ole vieläkään selvinnyt, mutta tutkinta on edelleen kesken ja olemme toiveikkaita...Onko muuten turkki hyvin ja ovatko viikset ojennuksessa?"