Hiljaiseloa

Kynsilaukkaajien taloudessa on vietetty hiljaiseloa niin juhannuspyhinä kuin nyt juhannuksen jälkeenkin. Kotosalla koko poppoo ja auringostakin saatiin parina päivänä nauttia. Isäntäväki enimmäkseen nukkuu ja syö ja henkilökuntakin on päässyt välillä omiinkiin (siis muihin kuin Kynsilaukkaajien hoitoon ja palveluun liittyviin) askareisiinsa. Onni on muutamana päivänä oksennellut, mutta on muuten ihan virkeä. Mitä lie raukka ahneuksissaan syönyt? Villa Verttilässäkään ei isäntäväki ole oikein viihtynyt, kun on viime päivinä vähän väliä sadellut ja Villan katto on enempi semmoista ilmavaa avomalllia.

Ellu on löytänyt oman turvallisen paikkansa vuodesohvalle kumotun tuolin puurungon sisältä

Pitihän sitä jonkinlaista siivouksentapaistakin juhannuksen alla yritellä. Onneksi tässä huushollissa riittää innokkaita pikku tuhol... apulaisia. Tältä tätiltä meinasi mennä jo hermot, kun aina, kun sain ulos kuorman petivaatteita tuulettumaan, alkoi taivaalta tulla sitä lomasäätä. Sitten kun sain kaikki haettua takaisin sisälle, paistoi jo aurinko. Tätä sitten tehtiin kolmeen kertaan ja sitten viimeisen sadekuuron jälkeen päätin, että kaikki petivaatteet ovat jo tarpeeksi tuulettuneet (ja kastuneet). Rajansa kaikella...

Henkilökunnan imuroidessa sängyn alta villakoiria, Onni pitelee patjaa paikoillaan.

Työn raskaan raatajat (siis ei isäntäväki) pääsivät uurastuksensa jälkeen nauttimaan saunan suloisista löylyistä ja saunan kuivuttua isäntäväkikin sen lämmöstä. Paras paikka on Vertin mielestä kuitenkin henkilökunnan sylissä rapsuteltavana. Oikein silmät ummessa siitä sitten nautitaankin ja vähän samalla kuolataankin (mieshenkilökunta kun ei siitä ole niin tarkka huomauttelemaan kuin tämä toinen siisteysintoilija...).

Kallistuu kallistuu, vaan ei putoa...