Joulu tulloo hötkyilemätäkkii!

Henkilökuntaa on alkanut pikkuhiljaa vaivaamaan toistaiseksi vielä lieväksi luokiteltava hepuli. Ei pelkästään joulun takia, vaan myös joulun jälkeen tulevan lomamatkan takia. Jouluun kun pitäisi osata varautua kaikin tavoin niin, että joulu tuntuu joululta, mutta että joulu saadaan myös ulos huushollista tavallista aikaisemmin eli joulumme kaikkine koristeluineen, ruokineen ja vieraineen ehditään siivota ulos heti pyhien jälkeen. Uusi vuosi saa täällä alkaa ilman henkilökuntaa!

Ellun "Sohva-sauna-sohva"- kiertomatka on päättynyt makoisaan uneen lähtöpaikkaansa.

Niin, osittain se hepuli johtuu myös siitä, että isäntäväki ulkoistetaan tällä kertaa matkan ajaksi hoitolaan ja se on niin henkilökunnalle kuin isäntäväellekin stressaava kokemus. Automatka hoitolaan ei ole pitkän pitkä, mutta pelkopissat ehtii lykkäämään kuljetuskoppaan lyhyelläkin matkalla ja jos siltä vaikka säästyttäisiinkin, niin infernaalinen huutokonsertti automatkan aikana on ainakin takuuvarma juttu! Vaihtoehtoja isäntäväen hoidolle ei kuitenkaan tällä kertaa ollut!

Onni on löytänyt taas uuden pehmeän (ja keikkuvan) nukkumapaikan

Isäntäväki onneksi ottaa ihan lunkisti tämän joulunaluasajan turhia hötkyilemättä. Uni maistuu, samoin ruoka (varsinkin Onnille!) ja kävipä Onni eilen taas lyhyellä ulkoilullakin! Yhdessä pihan nurkassa oli sen verran lunta, että Onni upposi mahaansa myöten hankeen (siihen ei tosin kovin montaa senttiä lunta tarvita) ja se ei ollut kivaa. Sieltä pois selvittyään neito hakeutuikin välittömästi ulko-ovelle ja sitä kautta juoksujalkaa sisätiloihin. Kesäulkoilu on paljon mukavampaa!

Onni halusi avustaa henkilökuntaa matonkudevyyhdin kerimisessä, mutta minä sanoin, että sillä ei ole kiirettä ja että keritään se sitten matkan jälkeen vasta ja pyysin Onnia nyt toistaiseksi vain vahtimaan, ettei vyyhti karkaa!

Palavasilmäinen vyyhtivahti työssään

P.S. Punaiset koristepallot roikkuvat edelleen poronsarvissa ja Onni näyttää ainakin päällisin puolin vahingoittumattomalta, joten ehkä Onni on kuitenkin sisäistänyt ajatuksen, että: "Maltti on valttia!" Tai sitten se suunnittelee jotain "Onni's Unforgettable Christmas Showta"! Sitä emme halua nähdä missään tapauksessa...

Havupallo?

Kynsilaukkaajien henkilökunta ei kuulu intomielisiin jouluihmisiin, mutta ei myöskään varsinaisiin joulukapinallisiin eli täällä ollaan vähän siltä ja väliltä. Tästä aiheesta olemme käyneet pienimuotoista keskustelua AnnaS:n kanssa, joka on kuulemma henkeen ja vereen jouluihminen. Ymmärrän häntä kyllä! Blogistanian virallisiksi joulukapinallisiksi taas ovat  ilmoittautuneet Myrsky ja Minna. Ymmärrän heitäkin täysin! 

Jouluun on siis varovaisesti jo alettu täälläkin ottamaan tuntumaa. Ensimmäisenä täytyi tarkistaa lahjapaperien ja lahjakassien varastotilanne.  Näytti siltä, että saattavat riittää. Katsotaan, miten käy!

Jaaha, tässä kassissa onkin jo lahja valmiina!

Toisella Kynsilaukkaajalla on ollut välillä hirveä hinku ulos ja tsenäisyyspäivänä Onni pääsikin valjastelemaan ja nauttimaan pehmeästä ja ennen kaikkea kylmästä lumesta. No, nauttimaan ja nauttimaan...mutta linnut pihapuissa olivat niin pulleita ja herkullisen näköisiä, ettei hirveästi haitannut, vaikka varpaita vähän palelikin.

Mikähän peto tästä on kulkenut?

Itsenäisyyspäivä sinänsä lipputangossa liehuvine lippuineen ei Onnia juurikaan kiinnostanut, mutta niitä takapihan ruokintapaikalla parveilevia lintuja ja oravia oli pakko käydä morjestamassa.

Päästäkseen mahdollisimman lähelle lintuja Onni kiipesi puupinon päälle sireenin viereen. Onneksi Papa valvoi tarkasti saalistajan liikkeitä, niin ettei se päässyt lintujen kanssa ihan lähikontaktiin. Itsenäisyyspäiväähän tulee viettää ehdottoman sopuisasti rauhan ja ystävyyden hengessä!

Onnin varpaita alkoi ilmeisesti palella tosissaan ja koska metsästyslupa oli ilmiselvästi evätty, se hakeutui aivan oma-aloitteisesti ulko-ovelle ja takaisin lämpimiin sisätiloihin.

Myöhemmin henkilökunta jatkoi jouluvarusteiden tarkistelua ja ensimmäisenä tarkistukseen valikoitui pöydälle jo edellisenä päivänä nostetuista tavaroista havupallolaatikko.

Aika kaivaa havupallo esiin!

Laatikon kansi avattiin ja ihmetys oli suuri, sillä...

...henkilökunnan mielestä  se havupallo oli ennen jotenkin erinäköinen...

Laatikon kyljessä oli präntättynä, että havupallon halkaisija on 30 cm...

...mutta kyllä tämän havupallon halkaisija on enemmän kuin 30 cm...

Kuriositeettinä kerrottakoon, että sitä oikeaa havupalloa ei ole löytynyt! Katoaako teillä koskaan tavaroita johonkin mustaan aukkoon?

Punaisia joulukuusen koristepalloja sen sijaan löytyi tarpeellinen määrä ripustettavaksi paikkaan, johon Onni ei pääse...

Tai ei se vielä ole ihan varmaa!

Huh huh, kyllä ne vielä toistaiseksi säilyivät, mutta saa nähdä, riittääkö Onnilla rohkeus jossakin vaiheessa kokeilla olemattomia siipiään ja jos riittää, niin mitä sitten tapahtuu...

Joulun alla pitää muistaa välillä levätäkin, ettei ole sitten jouluna ihan kanttuvei!

"Tämä on hyvä!"

Levänneenä sitä jaksaa paremmin taas pallopelejäkin pelailla!

"Hei! Tähän on ilmestynyt uusia palloja!"

Empiiriseen kokemukseen perustuen noitakaan palloja ei tuossa enää kohta ole...

Onni, sarjakuvasankari!

Sohvalle on ajoittain tunkua Kynsilaukkaajien kesken. Henkilökunta on lakannut yrittämästä jo aikoja sitten. Se on muuten oikea taikasohva. Ainakin siitä päätellen, että silloin, kun se sattuu olemaan vapaa, siihen mahtuu istumaan kolme ihmistä. Kahta kissaa siihen ei kuitenkaan mahdu yhtäaikaa. M.O.T.

Onni tiedustelee Ellun turkkia lipaisemalla, josko vanha rouva kelpuuttaisi hänet viereensä sohvalle.

Ellu näyttää suhtautuvan siskonpetiin pyrkijään hienovaraisen torjuvasti.

Onni esittäytyy Ellulle joka puolelta , mutta Onnin peffa ei miellytä Ellua yhtään sen enempää kuin pärstävärkkikään, joten hyvästä yrityksestä huolimatta anottua audienssia ei Onnille myönnetä!

Onni poistui harmistuneena takavasemmalle, mutta piristyi selvästi hieman, kun näytin sille, mitä kivaa olin saanut kännykkääni tekstarina eli

tytär oli löytänyt sarjakuvan, jossa ilmiselvästi esiintyy meidän Onni!

Ei tarvinne sanoa, kumpi noista keskustelijoista on Onni!

Mistä tiedät olevasi kissanomistaja? Jos et tiedä, niin lue tämä. Sen jälkeen tiedät :D

Onko se Rettelisöötä?

Takkaa ei ilmeisesti lämmitetä Ellun mieleatä tarpeeksi usein, koska talvehtimispaikka on siirtynyt saunaan. Lauteetkin ovat kuivumisasennossa eli vähän vinksallaan, mutta se ei näytä viluista kissaa haittaavan.

"Lämmin ei luita riko!"

Sunnuntaina oli myyjäiset, joissa olin myymässä käsitöitäni. Myyntipöydän testausvaiheessa kotona oli Onnikin vielä kovasti lähdössä mukaan, mutta pöydän pinta-ala oli myytäville tuotteille sen verran rajallinen , että Onni olisi täyttänyt myyntialasta reilusti puolet, joten se oli poistettava myytävien listalta. Harmi, olisi siitä voinut pari euroa saada, jos olisi pystynyt salaamaan sen valtavan ruokahalun! No niin, vitsi  vitsi!

En millään haluaisi muistella niitä myyjäisiä yhtään enempää, koska rahallisesti ne jäivät pahasti miinusmerkkisiksi, mutta kun tuo Onni vaan jaksaa aiheen ympärillä pyöriä. Minulla oli siellä siis myyntipöydälläni isossa ruukussa valkoiseksi spreijattu sireeninoksa, johon oli ripustettu koruja roikkumaan. Purettuani kotona korut oksasta jätin sen olohuoneen nurkkaan odottamaan mahdollista joulukoristelua vain yksinäinen orpo pieni kuusenkoristeomena yhdellä oksallaan. Onni sen huomasi oitis ja sekös sitten jaksoikin kiinnostaa alun varovaisesta ja kunnioittavasta tutkimisesta lopulta ihan aimo hepuliin asti! 

"Aika kovakuoriselta tämä tuntuu! Jos eivät  siihen nämä kynnet pysty, niin sitten ei pysty kyllä mikään muukaan!"

"Tuoksu on kovin mieto! Eikö tämä olekaan vielä sitä jouluksi kauppoihin tulevaa Rettelisöötä?"

Henkilökunta huomauttaa Onnille, että: "Onni, se lausutaan Red Delisös!", johon Onni, että: "No niinhän minä juuri sanoin, että: "Ei ole tämä Rettelisöötä!"

Lopulta omena on saatu pudotettua lattialle ja niin kivasti se kolisee  ja poukkoilee ympäriinsä, kun käpälällä vielä vähän kyytiä antaa, että sitä kynsilaukkahepulia katsellessa ovat  kovilla niin henkilökunnan jo ennestään heikot hermot kuin jo vuosi vuodelta surkeampaan kuntoon raadeltu parkettikin!

" Pitkä päätyyn ja perään! "

Onneksi nälkä yllätti pelinaisen jo toisen erän puolivälissä ja koska pelaajia ei ollut tarpeeksi kentällä jouduttiin peli harmillisesti keskeyttämään tilanteen ollessa hermoja kutkuttavasti  "Onni  6 - Henkilökunta 0".

Onnin pikainen retriitti!

Ilmeisesti talvi on todellakin tulossa, koskapa hirmuinen ulkoilijapeto Onnikin on oppinut hakeutumaan matolle takan läheisyyteen silloin kun sitä lämmitetään.

"Tälle matolla on kielletty oksentamasta ja kakkimasta, mutta karvoittelemasta tätä ei ole vielä kielletty..."

Verhon taakse piiloutuminen on Onnin vanha katoamiskikka. Se luulee, ettei kukaan näe sitä nyt!

"Nähty?! Miten ihmeessä sinä huomasit minut täältä? Minä kuule kaipaan nyt omaa rauhaa ja vaihdan maisemaa!"

Varoitus kaikille henkilökunnille: Älkää hyvät ihmiset erehtykö ostamaan froteelakanoita (niin kuin minä olen tehnyt)! Ne venyvät käytössä kuin taikina, tuntuvat epämiellyttävän karheilta ihoa vasten ja niissä on vielä tämmöisiä epämääräisiä möykkyjäkin!

"Täten ilmoitan, että olen vetäytynyt retriittiin! Henkilökunta on hyvä ja nukkuu minun puolestani vaikka lattialla!"

Nälkäänsä kurniva maha lopetti (henkilökunnan onneksi) Onnin retriitin lyhyeen ja ajoi ruokakupin kilahtaessa lattialle sen jopa samalle kupille Ellun kanssa, mutta eipä Ellukaan antanut periksi, vaan jatkoi syömistä ihan muina kissoina. Hyvä Ellu!

Onni ei kykene hallitsemaan piiloutumisviettiään ja niinpä se onkin asettautunut tällä kertaa (vähemmän) vehreään huonekasviviidakkoon kyttäämään pihalla liikkuvia lintuja. Oletan, että vähän niin kuin jälkiruoka mielessä...Onneksi tipuset ovat kuitenkin ikkunan takana turvassa!

Marraskuu alkaa olla pian lopuillaan, mutta vielä Onni on uloskin valjaissa uskaltautunut. Kuvia siitä vain on mahdoton saada, kun se on niin nopea liikkeissään ja nenä on koko ajan jossakin puskassa. Tai no, takapäästä nyt on kuvia saatukin, mutta se puoli vain ei ole kovin kuvauksellinen, joten älkää peljästykö, säästän teidät armeliaasti niiltä!

Puhtaus on puoli ruokaa...

Tässä on teille mustaa valkoisella! Sen nimi on Paula! Siis valkoisen, ei musta(valkoise)n. Musta(valkoise)n nimi on Onni! Mustasta valkoisella tulikin mieleen, että empiiriseen kokemukseen perustuen valkoinen matto ei toimi kissataloudessa. Siinä kun näkyvät järkyttävän hyvin niin oksennukset kuin kaksennuksetkin. Kaksennuksella en tarkoita pissiä, vaan sitä, mikä Ellu-neidiltä saattaa joskus tulla muuallekin kuin hiekkalaatikkoon! Niin niin, oma vika! Mutta kun minä halusin virkata olohuoneeseen valkoisen maton! Pesukone huutaa halllelujaa suunnilleen joka toinen kuukausi, kun minä sen sisuksiin tämän painavan maton survon. Toistaiseksi se on vielä valituksestaan huolimatta kestänyt, kun sen verran olen helpottanut, että ilman linkousta olen antanut peseskellä.

"Black is beautiful!"

Tässä on teille mallia varpaanvälien pesuun! Ei siinä mitään vettä eikä pesuainetta tarvita, vaan notkea vartalo, karhea kieli ja viimeisen päälle perusteellinen keskittyminen työhön! Eli noin 5 minsaa per varpaanväli. Ei ole kiireisen työtä tämä!

"Mitäs minä olinkaan tekemässä? Ai niin..."

Tässä teille mallia rentoutumiseen! Varpaanvälien pesu on niin kertakaikkisen uuvuttavaa hommaa, että pakko on välillä huilata!! Keinutuoli käy siihen tarkoitukseen oikein hyvin! Siis silloin, kun nojatuolit ovat henkilökunnan käytössä. Eikö niilläkään hiivatin ruokapihtareilla mitään talon töitä ole, kun joutavat noin kaikessa rauhassa velttoilemaan? 

Puhtaus on kyllä puoli ruokaa, muttei se vielä riitä. Onni haluaa sen toisenkin puolen...Mikäs kansainvälinen ruokateema se olikaan tällä viikolla Kynsilaukkaajien taloudessa...Espanjahan se taisi olla...joo.

Tässä teille mallia, miten henkilökunta palautetaan ruotuun:

"Hei tarjoilija! Nyt on maha nälästä jo pahasti kuopalla, katso vaikka! Tuopa minulle alkupalaksi ja vähän sassiin pari siivua Serranon kinkkua!  Pääruoaksi otan paellaa ja terveisiä kokille, että mieluummin possulla kuin kanilla. Jälkiruoaksi vielä kunnon annos Creme Catalana-paahtovanukasta! Juokse, hopi hopi! "

On(nilla on) niin nälkä, että näköä haittaa!

Onni on ulkoillut sään viilenemisestä huolimatta vielä harvakseltaan sekä valjaissa että Villa Verttilässä, josta toikin tuossa eräänä iltana ainakin rotan kokoisen myyrän sisälle. Myyrä pääsi tietenkin karkuun ja sitä jahtasivat kilvan niin Onni kuin Papakin. Lopulta Papa onnistui purkittamaan myyrän ja toimitti sen ulos. Myyrä jatkoi matkaansa ainakin päälle päin ihan hyvävointisen näköisenä! Tämä myyrä siis säästyi lähiympäristössä sijaitsevalta erään tietyn koivun juurella sijaitsevalta Kynsilaukkaajien kalmistolta, mihin tästä huushollista on kipattu jo vuosien ajan kaikki isäntäväen talouteen tuomat hiiret, päästäiset, myyrät ja linnut. Osa on toivon mukaan vironnut omia aikojaan ja poistunut paikalta jatkamaan elämäänsä, mutta enemmän sinne on toimitettu semmoisia, jotka eivät siitä enää omin avuin ole taatusti poistuneet. Mahtaa sitä joku arkeologi vuosikymmenten päästä ihmetellä tuota erikoista pienten luiden kasaa koivun juurella. Mikä ihme on saanut nämä tietyt lajit vetäytymään kuolemaan juuri tuon puun juurelle?

Hyppyjumppa puupinon päälle ja takaisin maahan saa roikkuvat mahamakkarat katoamaan alta aikayksikön?

Ulkoilun jälkeen nälkä kurnii kuitenkin Onnin pohjattomassa mahassa ja sapuskaa noustaan pyytämään hännän juuri näyttävästi pörhöllään ja merkitsevästi häntää tutisuttaen  keittiön ylemmälle tasolle eli jääkaappikorkeudelle. Siitä näkee heti jääkaapin sisällön, kun työntää päänsä sisään oven auetessa. Siitä, kun ovi ei aukenekaan, enemmän täällä.

"Maistan, maistan makkaraa, kinkkua ja kalkkunaa. Nami nami nami nami makkaraa, sitä ei voi vastustaa!"

Syönnin päälle alkaakin ramasemaan mukavasti ja niin se vain somalle kerälle kiertyy ruokalevolle pullavampikin kissaneito. Vaikka mikäpä minä olen Onnia arvostelemaan, pullava itsekin enkä enää edes mikään neito! 

"Teepä itse perässä!"

Okei, Onni! 6-0 sinulle!
Vanhempi neiti Ellu on tähän aikaan syksysta muuttanut kylmyyttä pakoon jo kokonaan sohvalle asumaan, sillä sohvan vieressä on takka, jota jo lämmitetään välillä.  Muutenkin Ellulla on näin talven lähestyessä päällä enää kaksi asetusta:

"Off"

ja

"On"

Sydäntalvella sitten enää tuo ylempi! Mitä nyt pakolliset hätäiset ruokailut ! Jos Onnilta on sattunut jäämään vahingossa joku ruoanmurunen kuppiin! Vessoja on onneksi useampi niin ettei arvokasta uniaikaa tarvitse tuhlata vessajonossa!