JellyPages.com

lauantai 12. tammikuuta 2013

Onko ruoka taas kortilla?


Kynsilaukkaajien taloudessa on vietetty hiljaiseloa pyhien jälkeen. Isäntäväki on keskittynyt  lähinnä makoiluun ja syömiseen. Niin kuin normaalistikin. Onni-neiti on sulatellut joulumässäilyjään enimmäkseen sohvan selkänojatyynyn päällä, mutta joutui äskettäin huomaamaan, että siinä nukkumapaikassa piileekin pirullinen ansa.

Tässä vaiheessa  kuvaaja jo aavistaa, miten Onnille tulee käymään.

Siis näin! Ilkeä selkänoja kippasi eteenpäin ja viaton kissaparka putosi selkänojan taakse, vaikka tarrautuikin kynsillään tiukasti kiinni tekstiiliin.

Sieltä se vaan oli takaisin könyttävä ja lähdettävä uuden nukkumapaikan etsintään.



Ellua eivät kiinnosta nuorempien edesottamukset sentin vertaa!

Ellu Epäluulo nukkuu tällä sohvalla suunnilleen 23 tuntia vuorokaudessa. Välillä on pakko aukaista silmiä sen verran, että näkee, liikkuuko lähistöllä epäilyttävännäköistä porukkaa.


Vertti on usein yövuorossa (nukkumahommissa) autossa ja odottaa malttamattomana töihin pääsyä.
"Kuka ääliö on sulkenut autotallin oven? Pitäis päästä autoon nukkumaan... töihin."


Nälkäinen keittiömaskotti se jaksaa odottaa ja toivoa...
Keittiössä ei ole käynyt ketään ainakaan puoleen tuntiin...joko kohta syödään?

Epätoivo pakottaa nälkäisen etsimään ruokaa muualta...
Eikö täälläkään ole edes yhtä ruoanmurusta? Kyllä on ruoka kortilla tässä huushollissa.


Tässä on väsynyt työmies yövuoronsa jälkeen.
"Yö meni taas autohommissa. Papa ajoi minut sieltä aamulla pois, kun lähti hankkimaan niitä kinkkurahoja. Yövuoron päälle niin ramasee, että nukun nyt sitten vaihteeksi tässä omassa pikku korissani."


Tämä kissa luulee olevansa nääntymässä nälkään, mutta näyttääkö tämä kissa siltä?
"Ihan kuin tuolla matolla näkyisi kuivahtanut makkaran pala..."



Huom! Tästä eteenpäin K-18

Lopulta tarkkasilmäinen saalistaja löytää sopivan uhrin...



"No vihdoin...Papalla on kinkkuleipä, jes! Olen tässä sen aikaa ihan hiljaa ja huomaamattomana, kun Papa asettautuu nojatuoliin ja hyökkään heti sopivan tilaisuuden tullen. Hahaa, kohta on kinkut meikäläisen suussa ja Papalla leivän päällä vain ylähuuli! Jes jes jes!"





Mitä sitten tapahtui? Sitä voi mielessään itsekukin vain arvailla, sillä tällä tarinalla on niin sanottu avoin loppu!






P.S. Tietääkö kukaan, mikä apteekki mahtaa päivystää...?



torstai 3. tammikuuta 2013

"Kipsinen ki-issa taas piippu-aan tuprauttaaaa..."




Jouluaattona Onni ei voinut vastustaa kiusausta eli Joulupukin lahjasäkkiä, jonka Joulupukki oli käynyt sohvalle tuomassa illalla sillä aikaa, kun Papa ja Kete Rahkonen A olivat viemässä kynttilöitä edesmenneiden läheisten haudoille. Onni keinotteli itsensä suht' vaivattomasti valtavaan säkkiin joululahjojen joukkoon, mutta mitäs sitten tapahtuikaan?

Ei tainnut olla säkissä tarpeeksi pehmeitä paketteja, koska Onni halusikin sieltä heti kohta pois.  Vähän ihmettelin, miten Onni niin huonosti näytti liikkuvan, mutta syy selvisikin saman tien tarkemmin katsomalla.

Onnilla olikin yksi lahjakassi kantonarustaan kietoutuneena paksun pyöreähkön vatsansa ympärille. Kai se vähän vauhtia hidastaa itsekullakin, jos hinaa itsensä painoista  lahjakassia  mukanaan , täh?

Vertti ihmetteleee, että miksi ihmeessä henkilökunta on ostanut noin hiivatin huonolehtisen timanttianananaksen joulukukaksi, kun sen lehdetkin ovet jotenkin ihan syödyn näköiset? Keskenään kuului henkilökunta mutisevan jotain siihen suuntaan, että ei se kaupasta tuotaessa tuon näköinen ollut...Minäkö syönyt? No mitä nyt ihan vähän noista lehtien kärjistä...

"Joulun kellot kajahtaa..."

Ruokapöytä on paras paikka bongailla lintulaudalla käyviä tipusia!


Onnia eivät kiinnosta tällä hetkellä linnut, vaan upouusi pahvilaatikko, joka ilmaantui yllättäen Kynsilaukkaajien talouteen, kun Papa ja A lähtivät välipäivinä kaupungille etsimään Aalle talvitennareita (Papa siis vain kuskiksi). Kyllä ne tennaritkin tuli ostettua, mutta kuski vastasi huomattavasti kalliimmasta ostoksesta...

Vertti rakastui Aan tekemään Hattivattiin, joka oli maustettu sopivasti kissanmintulla, mutta kuvassa valkoinen Hattivatti on jossain Vertin turkin kätköissä. Hyllyssä näkyvä piippua polttava kissa on muuten  löytö paikallisilta joulumessuilta jokunen vuosi sitten. Tämä on siis se kissa, joka Miljoonasateen levyllä esiintyy sanoin:"Kipsinen kissa taas piippuaan tuprauttaa..." Eihän se varmaan uniikki kappale ole, mutta enpä ole niitä missään muualla nähnyt.

Onni aloitti jokavuotisen laihdutuskuurinsa (kuten minäkin) ja nautti pyhinä yleisen mässäyksen välillä kissanohraakin. En sitten tiedä, oliko se muun ruoan lisäksi vai sijasta?

Kyllä oravienkin pitää saada syödäkseen juhlapyhinä. Onneksi ne ovat luontaisia akrobaatteja, joten siementen suuhun kaivaminen ei tuota tällekään taiturille minkäänlaista ongelmaa.

Tässäpä sitten tätä uutta vuotta aloitellaan  ja yritetään opetella se oikea vuosiluku 2013 (tämä oli ensimmäinen harjoitus) sitä vaativiin papereihin piirtämään : )


Hyvää Uutta Vuotta kaikille!




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Parasta Joulua kaikille!



Kynsilaukkaajat henkilökuntineen vahvistettuna vielä henkilökunnan luokse joulun viettoon saapuneella muinaisella Putouksen sketsihahmolla Kete Rahkosella  Aalla (= tyttärellä) toivottavat kaikille hyvääkin parempaa eli parasta joulua! (Oli niin samaa näköä Rahkos-Keten kanssa!) Syödään taas luvan perästä liikaa jouluruokia, koska uutisissakin sanottiin, että joulun vanhin perinne on runsas syöminen!
Pssssst! Tästä ei kyllä hiiskuta sanaakaan Aalle, jonka alaleuka restauroitiin keskiviikkona uuteen kuosiin pahan purentavirheen takia ja jonka hampaat on sidottu kiinni toisiinsa kumilenkeillä niin, ettei suusta mene toistaiseksi alas kuin nestemäistä tavaraa. Ehkäpä henkilökunta on lojaali potilasta kohtaan eli  paastoaa päivät ja syö yöllä salaa, kun A nukkuu. Aamupäivän riisipuuro vielä voidaan syödä porukalla, kun laimennetaan potilaalle tehosekoittimessa puuro velliksi, mutta manteli ei hampaiden välistä mahdu, joten mantelimahdollisuudet ovat  mamalle ja Papalle 60 - 40, mama kun puuron keittää ja toivottavasti muistaa, mihin kohtaan mantelin viimeksi kapustalla kiepsautti (kiäh, kiäh!)

Entäpä Kynsilaukkaajien joulu:

Ellu: Kylläpä taas niin ramasee! Otan vielä pienet tirsat ja syön sitten toisessa kattauksessa!

Vertti: Syökää vaan te naiset ensin! Minä katon ensin nauhalta uudestaan "Tartu mikkiin" ja vedän duettona Aholan Jarkon kanssa parit jouluhevit!

Onni: Minä jo söin! Missäs kaikki muut ovat? Minä siitä toisesta kattauksesta...että jos siihen vielä mahtuu, niin voisin minäkin vielä jotain ihan pientä ottaa...?


"Ja niin joulu..."


"...joutui jo taas...


"...Pohjolaaaaaaaaaaaan..."

torstai 20. joulukuuta 2012

Isäntien illanistujaiset


Itsenäisyyspäivän seutuun tehdyllä muutaman päivän reissulla Tallinnaan tuli ikävä Kynsilaukkaajia, vaan eipä hätää. Löytyi nimittäin tämmöinen toffeerasia, joka helpotti niin kissaikävää kuin makean nälkääkin!



XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Ystäväpariskunta kylässä:

Isäntien illanviettoon Kynsilaukkaajien taloudessa sisältyy oman mukavan nojatuolin ja jalkarahin lisäksi mm. yksi yhteinen iltalehti, kylmät juomat  ja molemmille ikioma lämmin sylikissa :)


XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Papa karkasi alta, mutta Onni jaksaa viihtyä nojatuolissa ilman Papaakin.


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kynsilaukkaajat toivottavat Aalle pikaista paranemista!

Kynsilaukkaajat kuulivat henkilökunnalta, että olit viestittänyt olevasi jo herännyt leikkauksen jälkeen ja näkivät myös itsestäsi ottamasi kuvan. Olivat vähän ihmeissään, että eihän A yleensä tuon näköinen ole, mutta henkilökunta selitti, että sairaalassa ihmisistä voidaan tehdä tilapäisesti tuonkin näköisiä, mutta ajan mittaan A kyllä muotoutuu ihan ennalleen. Kynsilaukkaajat ja henkilökunta toivottavat näin henkilökunnan välityksellä sinulle pikaista paranemista ja odottavat innolla näkemistäsi ylihuomenna! Potilas on siis tervetullut kotiin paranemaan :)

"Hei A! Sinua odotellessani haaveilen tässä vähän jo tulevasta kesästä."

"Hei A! Minä pidän sinulle tätä sänkyä lämpimänä ylihuomiseen asti."

"Hei A! Sinua odotellessamme me Papan kanssa tässä vähän lepäilemme."

maanantai 3. joulukuuta 2012

Calmex Cat - Cissa Cooliks?

Kynsilaukkaajilla on ilmeisesti jonkunlainen valtataistelu käynnissä. Vertti on ollut jo pitkään tosi stressaantunut. Se ilmenee melkein taukoamattomana naukumisena ja levottomana ja päämäärättömänä edestakaisin kävelynä. Selvästikään Vertti ei ole oma itsensä. Kun esim. Vertille laittaa ruokaa ja Onni tulee keittiöön, lähtee Vertti välittömästi kokonaan pois keittiöstä. Onnihan on ainakin henkilökunnan silmin katsottuna pomottanutkin täällä jo pitkään. Kysyin eläinlääkäriltä tuosta Vertin oireilusta ja hän arveli sen olevan nimenomaan kissojen välistä valtataistelua, jota ihmisen on joskus vaikea huomata. Vertille annetaankin nyt kaksi kertaa päivässä Calmex Catia, joka sisältää mm. soijaöljyä, kalanmaksaöljyä ja mausteita. En sitten tiedä, mitä näissä ainesosissa voi olla niin ihmeellistä, että ne kissastressiin tepsisivät. Eläinlääkäri kuitenkin suositteli kokeilemaan, joten niinpä on tehty. Kohta tulee kuukausi kokeilua täyteen. Ainakaan kokonaan stressi ei ole poistunut, mutta vähemmän Vertti on kuitenkin mielestämme oireillut. Voi tietysti olla, että kuvittelemme vain. Joka tapauksessa lähipäivinä on päätettävä, jatketaanko Calmexilla vai löytyykö joku muu vaihtoehto.

Onko tämä kissa teistä ihan selväjärkisen näköinen?
"Mittään en oo ottanu!"

"Ei ollu tuommosia aineita ennen minun nuoruudessani!"


"Niin, minä vaan tästä kissanminttusydämestä niin tykkään...en minä mittään kovempia aineita..."


Pitkät rintakarvat ovat komeat, mutta on niistä joskus haittaakin, ne kun tuppaavat pestessä jäämään suuhun!




P.S. Jos jollakulla on vastaavanlaisia kokemuksia, kertokoon ihmeessä, miten tilanteesta selvittiin!

Onnin onnea viikonloppuna!


"Ihanaa! Viikonloppu ja Papa on koko päivän minun. Mitäkö sitten tässä teen? No odottelen, että Papa saa tuon kirotun sudokunsa valmiiksi ja pääsen taas syliin..."

"Aamiaisella Papan kanssa. Minä juon ensin vähän tästä Papan lasista oman pihan omenoista tehtyä ihanaa omenamehua. Kyllä tästä jää kai Papallekin, kun ei tuo kieli yllä ihan pohjaan asti..."

 No mitäs tämä nyt sitten on? Haluatteko tietää, miten Papa yllätti itsensä ja lompakkonsa? Pussi täynnä tavaraa eikä maksanut mitään!!!
 


"Papa karkasi alta, mutta voin minä täälläkin vähän aikaa nukkua..."