Sopu sijaa antaa...vai antaako?

Tässä männä viikolla Kynsilaukkaajien talouteen piti hankkia uusi televisio entisen tiltattua lopullisesti. Onni oli heti innokkaana apurina uuden television laittamisessa paikoilleen. Onnia ei tosin niinkään kiinnostanut varsinainen toosa, vaan se pahvilaatikko, josta toosa ulos kaivettiin.

"Korkeutta tässä kyllä piisaa, mutta vähän on kaponen tämmöselle vähän rehevämmälle tyttöselle."

Ei viihtynyt Onni kauan ahtaassa laatikossa, vaan keksi, että onkin taas jo pikku torkkujen aika ja onneksi nojatuoliin mahtuu kaksikin tyttöstä (toinen saa olla pulskakin), jos vain tuolissa jo nukkuva Ellu sattuu olemaan suosiollisella päällä.

Kaksin aina kaunihimpi

Vertti-herra sen sijaan nautiskelee yksin omassa tilavassa pehmustetussa laatikossaan.

"Minun viereeni se ruokaimuri ei kyllä tuppaa!"

Kauan ei Ellu kuitenkaan Onnia vieressään sietänyt, vaan antoi tälle kylmästi lähdöt käpälällään. Onnin onneksi keittiön pöydältä löytyi henkilökunnan uusin keskeneräinen värkkäys. Ei kun siihen pikku päikkäreille.

"Hyvä on, hyvä on, minä nukun sitten tässä."

No eipä onnistunut sekään, kun Vertti päättikin haluta nukkua juuri siinä ja juuri silloin.

"Tässä on isännän paikka"

Ei kun sittenkin Vertti halusi kuitenkin nukkua tällä tuolilla.

"Psst, ihan minä vaan Onnin kiusalla tätä teen..."

Onni oli kuitenkin jo ehtinyt siirtyä pöydältä keinutuoliin ja kun ei jostakin käsittämättömästä syystä tällä kertaa uskaltanut panna hanttiin Vertille, tuijotti murhanhimoisena ikkunalla pörisevää kärpästä.

"Piruakos siinä sinäkin pöriset? Onko tässä talossa ihan mahdotonta saada ottaa pienet unoset?."

Tuntuu olevan kärpänenkin viisas eläin ainakin siitä päätellen, että pörinä loppui siihen paikkaan. Kärpänen säilytti henkensä ja ärtynyt Onni sai nukkua päikkärinsä! Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Lazing on a sunny afternoon...

Kissat ne sitten osaavat nauttia kesän viimeisistä aurinkoisista päivistä.

Vertti Aan sängyllä

Papan viimeisellä lomaviikolla tuli käytyä sukulaisissakin ihan toisella paikkakunnalla asti.

Kynsilaukkaajien maalaisserkku Kirre terassillaan.

Kirre ja Onni ovat muuten aika samannäköisiä.

Paitsi että Onni on puolta paksu...lihaksikkaampi.

P.S. Mitenkähän tämä maailma makaisi, jos kaikki ihmiset nukkuisivat yhtä paljon kuin kissat???

"Siellä siellä se Onni on..."

Isäntäväen Vertti halusi välttämättä näyttämään kieltä samaan kuvaan ruokapöydän uusien kateliinojen ja lasinalusten kanssa. Olkaa hyvät!

Itse asiassa nuo pehmeätäkin pehmeämmät puuvillalangasta virkatut liinat miellyttivät Verttiä siinä määrin, että se jopa nukkui yhden päällä. Henkilökunnan naisihmisen hauskan hatun päällä se ei kuitenkaan pystynyt nukkumaan, koska hatun alla oli taikinakulho, hah haa!

Seuraavaksi liinoja ja hattuakin testaamassa Onni, joka kuitenkin tyytyi ottamaan liinan päällä vain pienet istumaunet.

Sitten vaihdammekin genreä tylsästä mummomaisesta käsityöesittelystä sarjaan "Onnin uskomattomat seikkailut omenapuussa", osa 999.


Tässä Onni on taas jo lähes oksalla ylimmällä ja tarkkailee uhmakas hymy huulillaan omenapuun alla flexiä pitelevää hieman huolestuneen oloista henkilökuntaa. "Siellä siellä se Onni on, yllä omenapuun..."

Sitten Onni siirtyi himpun verran liian ohuelle oksalle, joka ei kannatellutkaan neitosen painoa, vaan räsähti poikki ja niin putosi kissaneito puusta. Ja se hemmetin paparazzi oli taas paikalla!

Valjaiden mahanympärysosa siinä rytäkässä jotenkin pääsi karkaamaan Onnin mahan ympäriltä ja siinähän se roikkuu irrallaan ja Onni-parka taas pelkän kaulanympärysosan varassa ilmassa. Apua!

Onneksi valpas henkilökunta ehti hätiin ja pelasti neitokaisen maan pinnalle ja saman tien sisätiloihin, ettei se shokissa lähtisi säntäämään karkuun, kun pelkästä kaulahihnasta olisi ollut aika helppo luikahtaa pois! "Siellä siellä se Onni on, alla omenapuun..."

Onni toimitettiin siis sisälle parantelemaan traumojaan ja omenapalloa rakastava Vertti pääsi vuorostaan ulos omaan mielipuuhaansa. Ensin sitä tosin vähän härnättiin muutamalle lämmittelykierrokselle sireeninoksalla ennen varsinaista pelin alkua. Vertti oli niin täpinöissään jo tässä vaiheessa, ettei se huomannut ollenkaan, että henkilökunta irrotti sen flexistä lämmittelyn ajaksi eli siis periaatteessa se olisi voinut halutessaan lähteä livohkaan!

Kyllä omenajalkapallo on kivaa! Välillä, kun henkilökunta ei jaksanut enää heitellä maahan pudonneita omenoita, yritti Vertti itse saada pelivälineitä hyppimällä omenapuun alaoksille, vaan eivätpä nyt sattuneet omenat putoamaan.

Sireeninoksa oli kyllä melkein yhtä hauska kuin omenat, joten jatkettiin taas sillä. Vertistä tulisi loistava maalivahti! Eikö tämä jos mikä ole pelimiehen tyylinäyte, häh?

Kuka tuo hiiret?

 Onni on hakenut hiirulaisen seurakseen päivätorkuille. Sitä ollaan nääs niin hyvää pataa hiirten kanssa näin päiväaikaan, kun henkilökunta on näkemässä, mutta entäs niinä yön pimeinä tunteina, kun henkilökunta nukkuu ja Kynsilaukkaajat mellastavat ilman valvontaa Villa Verttilässä?
 Voi kuulkaa... Se karutont' on kertomaa, kun aamulla sängystä noustessa on ensimmäisenä silmien edessä verinen taistelutanner ja vainaja, joka on yleensä hiiri, myyrä tai päästäinen. Kynsilaukkaajia ei luonnollisestikaan näy lähettyvilläkään, vaan kaikki nukkuvat (tai ovat nukkuvinaan) viatonta prinsessaruususen unta muka autuaan tietämättöminä surmatyöstä. Kukaan ei tunnusta, joten ketään ei voi syyttääkään...Sikeästi nukkuu kyllä henkilökuntakin, kun ei edes taistelun ääniin herää...Miten tämä teurastus saadaan loppumaan? Pitääkö Villa Verttilä alkaa sulkemaan yöksi, vaikka on vielä kesä?

Verttiä vetää aina välillä vähän kierteelle. Tämä on taas yksi niitä päiviä...Ilmeisesti ruokaa on jäänyt tytöiltä vielä Vertillekin ja lämmintä ilmaa huokuu saunasta päin sopivasti.

 Onni on tällä kertaa vaihteen vuoksi omenapuussa. Sieltä tarkkailee tämä suuri saalistaja haukankatseineen ympäristöään, mutta saalista ei onneksi tällä kertaa tullut sen enempää ilmasta kuin maastakaan eikä sitä Onnin puustalaskeutumistakaan ole syytä enempää esitellä...

Näin marja-aikaan Kynsilaukkaajien taloudessa on mustikkaa riittänyt niin pakkaseen kuin mehustettavaksikin. Sen jälkeen kun mehumaija on kaivettu laatikostaan, onkin Vertti-apulainen jo perinteisesti maijan laatikossa. Sieltä sitten valvotaaan silmä tarkkana mehustuksen edistymistä, mutta kun se on niin yksitoikkoista hommaa, alkaa välillä väsyttää ja silloin on otettava pienet torkut. Laatikosta ei kuitenkaan sen vuoksi tarvitse poistua; kyllä siellä mahtuu isompikin kissapoika nukkumaan. Erottamattomat ovat nämä kaksi aina siihen saakka, kun maijan on aika palata laatikkoonsa ja henkilökunta julmasti häätää pikku apulaisen pois alta.

Ilo irti sireeneistä!

Sireenit ovat yllättävän monikäyttöisiä. Paitsi että ne ovat kauniita ja tuoksuvat ihanalle kukkiessaan, on niistä iloa myös Kynsilaukkaajille. Onni-neiti erityisesti on jostakin syystä mieltynyt sireeni- ja omenapuukiipeilyyn. Tällä kertaa Onni esittelee kiipeilytaitojaan tietyssä takapihan sireenissä.

Hei, täältähän näkyy kauemmas kuin maasta käsin!

Hyvinhän tämä sujuu.

Vähän kyllä nyt toinen takajalka hakee paikkaansa...Mitenkäs täältä nyt alas taas tultiinkaan?

Suunta on kyllä ihan oikea, mutta mitäs minä teen nyt seuraavaksi?

Kyllähän se Onni lopulta vähemmän kuvauksellisessa alastulossaan tarvitsi henkilökunnan apua, mutta en nyt viitsi Onnin nöyryytystä tässä kuvallisesti kaikille esitellä.

Väsynyt kissaneito lepää hetkisen sireenin juurella traumaattisen alastulon jälkeen.

Onni toimitettiin sitten tämän episodin jälkeen sisätiloihin ja oli Vertin vuoro päästä ulkoilemaan. Hyvin määrätietoisin askelin Vertti-herra lähtikin viemään valjaiden toisessa päässä roikkuvaa ulkoiluttajaa. Sireeni se oli määränpäänä Vertilläkin, tosin eri sireeni kuin Onnilla.

Matkalla kohti toista etupihan sireeniä.

Toisin kuin Onnilla Vertillä ei ollut mitään intoa kiivetä sireeniin, vaan mieluisampaa oli keskittyä syömään sireenin lehtiä! No, makunsa kullakin...


Kynsilaukkaajat pitävät varmaan salaa mielessään henkilökuntaa jotenkin omituisena, kun se ei osallistu sen kummemmin kiipeilyyn kuin syömiseenkään :)
 

Henkilökunta lähtee Tallinnaan!

Poissa henkilökunta on tällä kertaa vain kolme yötä. Lomittajana toimii entiseen tapaan J. Nettikameraa ei tällä kertaa Kynsilaukkaajien ruokailupuuhia seuraamaan viritellä; visiitti Tallinnaan kun on noinkin lyhyt.  Henkilökunnalla on herätys epäinhimilliseen aikaan huomenaamulla klo 3.00! Siitä pitäisi sitten virota suhtäkkiä uuteen aamuun ja pikkuhiljaa ajella Helsinkiin niin, että olemme lähtöselvityksessa viimeistään tunti ennen lähtöä, joka on klo 11.30. Nii-in, aikaa on kyllä, mutta kaiken varalta lähdemme hyvissä ajoin.

Ellu muuten täytti 14.7. 12 vee! Sankarin itsensä toivomuksesta varsinaisia juhlia ei pidetty, vaan sankari käytti siinä säästyneen ajan mieluummin saunan lauteilla nukkumiseen.

Arkuudestaan huolimatta Ellu uskaltautuu silloin tällöin rapsuteltavaksi.

Tytär Aakin sitten sunnuntaina lähti takaisin opiskelupaikkakunnalleen parin viikon kotona lomailun jälkeen. Koko sen ajan sai Vertti-parka Aan jalkopäässä nukkuessaan kärsiä yöllisistä vahinkopotkuista, mutta urheasti otti hän potkut vastaan eikä suostunut sängyltä lähtemään! Sitkeys palkittiin ja nyt on sänky taas yksin Vertin käytössä.

Vertti nauttii omasta rauhastaan Aan sängyllä.

Onni on kertakaikkisen kyllästynyt jatkuviin huomautteluihin vatsansa ympäryksestä ja esitteleekin mielellään nälvijöille erinomaista notkeuttaan, jota ei vatsan pulleus näytä haittaavan yhtään.

 Kokeilkaapa itse nukkua kädet ja jalat yhdessä nipussa!

Mistä Vertti haaveilee?

Sateettomana päivänä (milloinkahan semmoinen viimeksi olikaan?)pääsivät Vertti ja Onni ulkoilemaan. Elluahan ei valjaisiin saa, kun se raukka on niin arka.

Ilme on Vertillä julma, mutta ruohoa tässä vaan syödään, että saadaan edes jonkunlainen puklaus sitten sisällä matolle aikaiseksi.

Onni tässä esittää omenapuussa vaanivaa hirmuista petoa.

Huvitelkoon nuoriso ulkona, Ellu ottaa sillä välin pienet unet nojatuolissa.

Kynsilaukkaajat ovat viihtyneet välillä Villa Verttilässäkin. Vertti on periaatteessa ollut jo toista viikkoa linnoittautuneena kotona kesälomailevan tyttären sängyn jalkopäähän saamistaan tilanpuutteesta johtuvista toistuvista vahinkopotkuista huolimatta, mutta välillä pitää käydä vähän jaloittelemassakin. Mistähän mahtanee Vertti tässä haaveilla?

Villa Verttilän seinäkoristeessa lukee: "Hemmoteltu kissa asuu täällä"

Kynsilaukkaajat ovat osoittaneet mieltään henkilökunnalle Villa Verttilän puutteellisesta varustuksesta, sillä oleskeluhyllyiltä puuttuvat pehmeät pyyhkeet. Se taas johtuu siitä, että aina kun henkilökunta saa pyyhkeet asennettua paikoilleen, alkaa satamaan ja pyyhkeet ovat pian litimärät. Sitten kun ne saa taas kuivatettua narulla ja asennettua uudelleen, tulee uusi sade jne. Näin ollen henkilökunta on toistaiseksi päättänyt potkujen uhallakin pitää oleskeluhyllyt pyyhkeettöminä siihen saakka, kunnes alkaa se aurinkoinen kesä. Kai se alkaa joskus?

 Onnia ei kyllä voi sanoa millään muotoa kuvaukselliseksi. Tässäkin se vaan nukkuu ihan pallona soman kissapyyhkeen päällä. Tämmöinen se on melkein aina paitsi silloin, kun pääsee ulos tai keittiöstä kuuluu RUOAN ÄÄNIÄ. Salamana vilahtaa tämä pallo eli siis pallosalama ruokakupille ja työntää muut Kynsilaukkaajat syrjään, mokoma!

Vertiltä löytyi muuten ulkoilun jälkeen punkkipannasta huolimatta punkki kaulasta. Henkilökunta suoritti onnistuneesti punkinpoiston, mutta taas Vertti rapsuttaa kaulaansa vähän väliä. Ettei vaan olisi jäänyt toinen pahalainen huomaamatta!

Ellu se osaa kyllä näyttää tosi myrtyneeltä ja ihan syystä kyllä!. Sitä keljuttaa, kun se yksi ruokaimuri syö taas kupin tyhjäksi eikä jätä vahingossakaan muille mitään. Etualalla Vertistä irronnut karvatuppo. Lieneekö Vertti yrittänyt syömään yhtä aikaa Onnin kanssa ja Onni on hienovaraisesti vihjannut, että Onni syö ensin! Onni on tyranni, kissamaailman Idi Amin!

P.S. Urhea ja peloton henkilökunta on välillä sulkenut tyrannin toiseen huoneeseen vähäksi aikaa, että muut saavat syödä rauhassa. Yllättävän hyvin se on sujunut ja ehkäpä se alkaa pian näkyä ihan konkreettisestikin Onnin vyötärön ympäryksen pienenemisenä! Toivotaan...