"Siellä siellä se Onni on..."

Isäntäväen Vertti halusi välttämättä näyttämään kieltä samaan kuvaan ruokapöydän uusien kateliinojen ja lasinalusten kanssa. Olkaa hyvät!

Itse asiassa nuo pehmeätäkin pehmeämmät puuvillalangasta virkatut liinat miellyttivät Verttiä siinä määrin, että se jopa nukkui yhden päällä. Henkilökunnan naisihmisen hauskan hatun päällä se ei kuitenkaan pystynyt nukkumaan, koska hatun alla oli taikinakulho, hah haa!

Seuraavaksi liinoja ja hattuakin testaamassa Onni, joka kuitenkin tyytyi ottamaan liinan päällä vain pienet istumaunet.

Sitten vaihdammekin genreä tylsästä mummomaisesta käsityöesittelystä sarjaan "Onnin uskomattomat seikkailut omenapuussa", osa 999.


Tässä Onni on taas jo lähes oksalla ylimmällä ja tarkkailee uhmakas hymy huulillaan omenapuun alla flexiä pitelevää hieman huolestuneen oloista henkilökuntaa. "Siellä siellä se Onni on, yllä omenapuun..."

Sitten Onni siirtyi himpun verran liian ohuelle oksalle, joka ei kannatellutkaan neitosen painoa, vaan räsähti poikki ja niin putosi kissaneito puusta. Ja se hemmetin paparazzi oli taas paikalla!

Valjaiden mahanympärysosa siinä rytäkässä jotenkin pääsi karkaamaan Onnin mahan ympäriltä ja siinähän se roikkuu irrallaan ja Onni-parka taas pelkän kaulanympärysosan varassa ilmassa. Apua!

Onneksi valpas henkilökunta ehti hätiin ja pelasti neitokaisen maan pinnalle ja saman tien sisätiloihin, ettei se shokissa lähtisi säntäämään karkuun, kun pelkästä kaulahihnasta olisi ollut aika helppo luikahtaa pois! "Siellä siellä se Onni on, alla omenapuun..."

Onni toimitettiin siis sisälle parantelemaan traumojaan ja omenapalloa rakastava Vertti pääsi vuorostaan ulos omaan mielipuuhaansa. Ensin sitä tosin vähän härnättiin muutamalle lämmittelykierrokselle sireeninoksalla ennen varsinaista pelin alkua. Vertti oli niin täpinöissään jo tässä vaiheessa, ettei se huomannut ollenkaan, että henkilökunta irrotti sen flexistä lämmittelyn ajaksi eli siis periaatteessa se olisi voinut halutessaan lähteä livohkaan!

Kyllä omenajalkapallo on kivaa! Välillä, kun henkilökunta ei jaksanut enää heitellä maahan pudonneita omenoita, yritti Vertti itse saada pelivälineitä hyppimällä omenapuun alaoksille, vaan eivätpä nyt sattuneet omenat putoamaan.

Sireeninoksa oli kyllä melkein yhtä hauska kuin omenat, joten jatkettiin taas sillä. Vertistä tulisi loistava maalivahti! Eikö tämä jos mikä ole pelimiehen tyylinäyte, häh?