JellyPages.com

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Rescuehaaste

Nyt haastan kaikki teidät lukijat lahjoittamaan ylimääräiset kolikkonne ja pikkusetelinne hyvään tarkoitukseen! Aiemmin laitoinkin jo terveisiä näiltä Samuin rescuekeskuksen kissoilta ja koirilta ihan sieltä paikan päältä. Haluan nyt palata vielä aiheeseen, koska nämä eläinystävämme tarvitsevat niin kovasti apua! Heti aluksi tunnustan, että oma lahjoitukseni tuolla paikan päällä oli vain n. 10 €, mutta apu se on pienikin apu! Tässä vielä muutamia kuvia, jotka toivon mukaan johdattelevat teidät sopivan anteliaaseen mielentilaan :)
Kissoilla oli ihan tolkun juomakupit! Mekin autoimme täyttämällä tyhjiä kuppeja vedellä.

Papa olisi halunnut ottaa tämän yksisilmäisen mukaan...

Mikä lie vienyt koiralta turkin selkäpuolelta?

Ainakin osa kissoista oli esitelty myös seinällä kuvakollaasissa

Maitobaarin happy hour?

Ota minut syliin!
Tämä koirien ja kissojen hoitokeskus on perustettu vuonna 1999 ja sitä ennen koko saarella ei ollut edes eläinlääkäriä. Valtava määrä koiria ja kissoja kuoli aivan turhaan erilaisiin sairauksiin, jotka olisivat olleet hoidettavissa. Ihmisten välinpitämättömyydestä johtuen myös liikenteen uhreina loukkaantuneet eläimet jätettiin makaamaan tienvarsille niille sijoilleen. Keskuksen perustajat palkkasivat töihin eläinlääkärin ja hoitajatiimin ja aloittivat eläintenauttamisohjelman. Tällä hetkellä keskuksessa on 280 koiraa ja kymmeniä kissoja.


Kissat olivat ainakin päällisin puolin keskimäärin hyväkuntoisia, mutta koirissa oli tosi säälittäviäkin yksilöitä. Musta koira (kolmas kuva tästä alaspäin) yritti litkiä laatoitukselle kaatunutta likaista vettä ja Papa vei sille eteen juoma-astian. Koiran takajalat olivat ilmeisesti halvaantuneet ja se veti itseään eteenpäin etujaloillaan. Koira joi ahnaasti koko kupillisen vettä ja tuli kiittämään Papaa tyytyväisen näköisenä. Se laittoi päänsä Papan jalkojen päälle, kun Papa rapsutteli sen päätä ja sen jälkeen se kellahti kyljelleen ja näytti menevän yllättäen tajuttomaksi. Papa kysyi henkilökunnalta: "Onkohan tämän koiran asiat kunnossa?"  ja hänelle vastattiin: "No problem!", mutta hetken kuluttua henkilökunta kantoi koiran jaloista roikottamalla sisälle. Papa kysyi henkilökunnalta: "Kuoliko koira?" Henkilökunta vastasi: "Ei kuollut, vaan se on lähdössä tehostettuun hoitoon joidenkin muiden koirien kanssa." Mikä lienee sitten ollut totuus?

Tämän koiran takajalat eivät toimineet kunnolla

Tämä oli pelkkää luuta ja nahkaa

Äärimmäisen janoinen koira, jonka takajalat olivat halvaantuneet.

Käy katsomassa lisää

Jos siis haluat ja voit, niin auta näitä eläimiä! Apua tarvitsevia kissoja ja koiria löytyy toki lähempääkin, mutta minulla oli nyt ihan pakottava tarve kertoa teille näistä eläinystävistä. Auttaminen käy helposti tilisiirrolla tuolla rescuekeskuksen kotisivulla!

P.S. Tarkoitus ei ole tietenkään painostaa ketään! Kommenttejanne lukisin mielelläni :)

16 kommenttia:

  1. Voi polosia! (Tekee pahaa katsoa noita reppanoita.) Maailma on täynnä kaltoinkohdeltuja ja kodittomia eläimiä, mutta onneksi on ihmisiä ketkä välittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, niitä välittäviä ihmisiä vain pitäisi olla vielä enemmän!

      Poista
  2. Sieluun sattuu aina näitä tarinoita lukiessa. Onneksi on niitä, jotka välittävät. Apu se on pienikin apu.

    Tuolla oli siis kissoja vähemmän ja ne oli parempikuntoisia kuin koirat? Täällähän tapaa olla toisin päin. Onkohan syynä se, että kissoja ei vain tuoda apua saamaan kuten koiria vai oikeastiko kissojen asiat oli paremmin noin suuremmassa mitassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostakin syystä eläinten kärsimys koskettaa minua vielä enemmän kuin ihmisten.

      Kissoja oli tosiaan vähemmän ja ne olivat parempikuntoisia kuin koirat. Minulle jäi se vaikutelma, että paikalliset "hoivasivat" kissoja enemmän kuin koiria. Siis ainakin näytti siltä, että kissojen asiat ovat paremmin!

      Poista
  3. Täältä lähtee jossain vaiheessa pieni avustus tuonnekin. Pienistä puroista syntyy toivottavasti iso virta :)

    Samalla käytän hyväkseni tilaisuutta myöskin mainostamalla Indonesian Gilin-saaren tilannetta: http://cats-of-gili.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Toivotaan kovasti sitä isoa virtaa!

    Kiitos tuosta Gilin vinkistä! Teki niin pahaa katsoa niitä kissaraukkoja, että ihan sydämeen koski.

    Onneksi Zorro pääsi eroon hirvittävän näköisestä silmästään ja tervehtyy toivottavsti pian!

    Täältä lähti saman tien pieni apu Indonesiaan!

    VastaaPoista
  5. Sydämessä muljahti kun katsoin kuvaa tuosta mustasta koirasta, jolla on harmaa pystytukka- voi koiraparkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahalta sitä koiraa tuntui minustakin katsella, mutta toisaalta nythän sen asiat ovat ehkä paremmin, kun se on päässyt tuonne hoitoon!

      Poista
  6. Koirien kohtelussa on paljon kulttuurillisia eroja. Monin paikoin niitä pidetään saastaisina ja alhaisina eläiminä, toisin kuin meillä. Niitä myös pelätään. Kissat sen sijaan usein nauttivat jonkinlaista arvostusta, ne ovat tärkeitä jyrsijäkannan kurissapitämisessä. Joskus eutanasia voi olla lempeämpi ratkaisu kuin puolittainen hoito. Toivottavasti eläinten huomioiminen ja hoivaaminen laajenee kaikkialle maailmaan. Varsinkin kulkukoirien tilanne on usein katastrofaalinen. Pitää pyytää Neroa sponsoroimaan tuotakin kissojen turvapaikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäpä se selvisikin, miksi kissat olivat parempikuntoisia! Se on kyllä totta, että joskus eutanasia on huonokuntoisen eläimen kohdalla paikallaan, mutta tuossakin paikassa oli kuvissa esiintyvien koirien lisäksi vielä yksi koira, jonka takajalat olivat halvaantuneet ja siitä huolimatta se oli koko porukan iloisin ja liikkuvin koira. Se veti etutassuilla itseään taitavasti paikasta toiseen ja oli selvästi onnellinen touhuissaan :)
      Terveisiä Nerolle ♥

      Poista
  7. Haaste otettu vastaan. Ilman muuta jokainen kynnelle kykenevä auttamaan.

    VastaaPoista
  8. Asiallinen postaus täynnä asiaa <3

    VastaaPoista
  9. Hyvin samanlaisia kuvia kuin meillä Koh Lantalta. Mekin lahjoitimme pienen rahasumman siellä käydessämme. Kovasti kysyivät, emmekö voisi adoptoida kissanpennun ja lähellä oli ettei yksi tai kaksi tarttunut mukaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papa olisi myös ollut aika kypsä ottamaan sen yksisilmäisen kissan mukaan!

      Poista

Kynsilaukkaajat kiittävät kommentistasi!