Ehkäpä Onni tästä sitten oppi sen, että ahneella on pa---nen loppu? No ei oppinut. Samaisena iltana Papa antoi Kynsilaukkaajille raksuja, joita Ellu ja Vertti rakastavat ja joita Onni syö vain sen takia kun muutkin syövät ja vielä tuplaten sen määrän kuin muut. Siitä seuraa yleensä joko välitön oksentaminen tai myöhemmin tapahtuva oksentaminen. Tällä kerta se ei tapahtunut välittömästi.
Ahmatti mietiskellee nolon jääkaappijutun jälkeen syntyjä syviä eli todennäköisesti ruoan syvintä olemusta ja seuraavan aterian koostumusta |
Aiemmassa postauksessa kerroinkin Papan töihinlähtöongelmista ja autossa mielellään (yönkin yli) nukkuvasta isäntäväestä. No tässä nyt kävi sitten niin, että Papalle tuli eräänä aamuna normaaliakin kovempi kiire töihin ja kun olin etsinyt (niin kuin yleensä aamuisin etsin) Papalle nuo salaperäisesti yön aikana mustaan aukkoon katoavat päivän mittaan tarvittavat asiat eli kännykän, lompakon ja auton avaimet plus puhtaan paidan ja ehyet sukat, Papa oli lopultakin valmis lähtemään töihin. Lähtöä nopeutti suuresti se, että yllätys yllätys, kissoja ei ollut autossa ensimmäistäkään! Tämähän käy helposti, ajattelin!!! Kuulin, kun Papa peruutti auton tallista ja läimäytti tallin oven kiinni. Huokaisin helpotuksesta ja istahdin nojatuoliin jatkamaan keskenjäänyttä sanomalehden lukemista.
Kuinka ollakaan; siinä samassa Papa tulikin takaisin ja mumisi pää painuksissa kovin alistuneen kuuloisella äänellä:" Anna mulle äkkiä joku iso rätti ja eti mulle puhtaat housut!" Minä siinä äimän käkenä, että mitä nyt? No, pyyhe oli jäänyt laittamatta autonpenkkien suojaksi ja Papa oli kuskin penkille hypätessään istunut suoraan Onnin raksuoksennuksen päälle...Joku tovi siinä meni autoa siivotessa...
Ehti se Papa sinne työmaalleen vielä saman aamupäivän aikana...
Ellu-neiti ei ymmärrä Onnin sikailua lainkaan! |
Ellulla sen sijaan on käytöstavat viimeisen päälle hallussa, joten tämä neiti ei todellakaan sorru onnimaiseen ylensyöntiin eikä varsinkaan moukkamaiseen oksenteluun. Ellu on joskus jopa niin sofistikoitunut, ettei suostu tekemään tarpeitaan (omasta mielestään) haisevaan ja likaiseen kissanhiekkaan, vaan valitsee mieluummin jonkun tarkoitukseen sopivamman puhtaan ja hajuttoman maton. Hmmmm...
Onnimaiseen käytökseen ei sorru Verttikään normaaliruoan suhteen, mutta huonekasvit ovatkin sitten toinen asia. Esteetikkona Vertti on äärimmäisen viehtynyt niihin eikä pelkästään niiden katseluun vaan myös niiden pureskeluun. Harkinneko peräti vegaaniksi ryhtymistä?
(Seuraava pätkä on pimeä, mutta salasyöppö on kuitenkin tunnistettavissa!)
Niin vegaaniksi... toivottavasti ei, sillä esimerkiksi tämän onnenapilaraasun pureskelun jälkeen ei mennyt montakaan minuuttia, kun pari viikkoa aiemmin pesty olohuoneen matto oli oksennettu taas kerran pestävään kuntoon. Hmphh...
P.S. Jos rakastat kaikkialle muualle paitsi paljaalle lattialle oksentavia ja kakkivia, kaikki sohvat ja nojatuolit karvoittelevia ja verhot ja tapetit kynsillään repiviä, kinkkusiivun kädestäsi sieppaavia ja kinkkusiivun tilalle käteesi verinaarmun jättäviä, voileipäsi salaa nuolevia, sänkysi valtaavia ja peittosi öisin omivia sinua orjanaan pitäviä itsepäisiä, itsenäisiä, karmivasti naukuvia, joissakin tilanteissa (kuljetushäkkiin laitto) jopa kynsiviä ja purevia otuksia, tarjoan sinulle ihannetyöpaikan Kynsilaukkaajien taloudessa. Palkkaa ei makseta, lomia ei ole ja vapaa-aika rajoittuu yleensä muutamaan tuntiin yössä. Jos tunnet, että juuri tällaiseen askeettiseen elämään näiden muinaisten egyptiläisten puolijumalina palvomien luontokappaleiden palvelijana sinulla on kutsumus, ota yhteyttä (minä pitäisin niiiiiin mielelläni välillä vähän huilia = )!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kynsilaukkaajat kiittävät kommentistasi!