Kissamagneetti

Papan työpäivän jälkeen n. klo 17.00:

Papa on tullut toimistolta kotiin, syönyt  taas kerran liikaa (omien sanojensa mukaan) ja asettautunut nojatuoliin odottamaan "Heartbeatin" alkamista. Siitä se illanvietto sitten alkaa...♥

Onnikin on sitä mieltä, että: "Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville!"

Ennen Papan työpäivän alkamista n. klo 7.00:

Papa on asettautunut nojatuoliin juomaan aamukahvia, lukemaan sanomalehteä ja katsomaan aamuteeveetä. Toimistolle pitäisi joutua, mutta kun on tuo joka-aamuinen Vertti-vartti venähtänyt jo yli puolen tunnin mittaiseksi...

Papan antama korvalehden hierontahoito helpottaa Vertin stressiä hetkeksi

Sitä päivää tuskin tulee, kun Ellukin magnetisoituu Papaan, mutta ainahan sitä toivoa saa!

Tärkeysjärjestys

Oli tarkoitus keriä Papan avustuksella musta ontelokudevyyhti keräksi matonvirkkausta varten, mutta kun Onni ei  ollut samaa mieltä...

Onnin mielestä Papalla oli tärkeämpääkin tehtävää!

Feliwaystäkö apu Vertille?

Valitettavasti Kynsilaukkaajien keskinäinen valtataistelu vain jatkuu, mutta kolmikon ainoa, joka siitä selvästi kärsii, on Vertti. Stressi saa poikaraukan käyttäytymään kovin levottomasti, kävelemään ympäriinsä päämäärättömästi ja varsinkin naukumaan enemmän ja kovaäänisemmin kuin laki sallii. Niinpä taloudessa otettiinkin nyt kokeiluun Feliway feromonihaihdutin! Aiemmin kokeillusta Calmex Catista ei ollut Vertin oireiluun apua. Pieni ongelma tässä on vain se, että haihduttimen pitäisi olla huoneessa, jossa kissa/kissat eniten oleilevat, mutta  Vertti on niin levoton, ettei malta olla missään huoneessa kovin kauaa. Toistaiseksi haihdutin on kuitenkin sijoitettu Aan huoneeseen. Kovasti olemme yrittäneet potilasta patistella unilleen tuohon "hoitohuoneeseen", mutta niin kuin me kaikki kissaihmiset tiedämme, kissa tekee juuri niin kuin itse haluaa! (Eli siis ei halua hoitohuoneeseen, jos sinne patistellaan!)

Omaehtoisesti hoitohuoneeseen feromonihoitoon hakeutunut potilas

Ennen niin sopuisat  suhteellisen hyvin keskenään toimeentulleet Kynsilaukkaajat nahistelevat nykyään vähän väliä.Tosin Ellu ei osallistu muuten kuin takaa-ajetun roolissa. Kehtaavatkin ryökäleet vanhaa neitiä kiusata, hyi!

Onni tässä olevinaan muka alistuu Vertin edessä, mutta se on vain feikkiä. Onnilla on kyllä tämä peli hallussa!

Että tämmöstä tällä kertaa...

Tunnustus

Suureksi iloksemme olemme saaneet 

tunnustuksen Myrskyltä ja Minnalta.

Kynsilaukkaajat ja minä, mama, kiitämme mitä nöyrimmin!

Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se  jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit jakavat sen eteenpäin.


Meiltä lähtee tunnustus eteenpäin seuraaville kolmelle:

Kolmen kissan kopla ja Saara 

Sirpa ja Kollo

Myrtti ja Varjoyrtin puutarha


Olkaa hyvät!

"Kun maass' on hanki..."

Kun ulkona on pakkasta -25 astetta ja sisällä saman verran plusasteita, on näköjään ihan mukavaa olla sisäkissa. Ainakin siitä päätellen, että aina kun tässä taloudessa lämmitetään takkaa eli noin joka toinen päivä näin talviaikaan, hoipertelee jostakin salaisista koloistaan enemmänkin zombeilta kuin Kynsilaukkaajilta näyttävä kolmikko jatkamaan uniaan lähempänä tuota ilmeisen arvostettua lämmönlähdettä. Kolmeen kerrokseen siihen sitten asetutaan kukin omalle paikalleen.

Tuli on sytytetty

Tuli on jo sammunut, mutta takka huokuu lämmintä vielä pitkälle seuraavaan päivään.

Tästä ei muuten sitten lähdetäkään, ennen kuin nälkä tai vessahätä pakottaa.

Vertlock Vihervaara ja timanttiananaksen arvoitus

Palataanpa vielä hetkiseksi timanttiananaksen arvoitukseen eli siihen, miksi tämän alunperin sangen elinvoimaisen ja kukoistavan vihreän vehreän joulukukan lehdet näyttivät jo joulun aikaan ja näyttävät päivä päivältä yhä enenevässä määrin ikään kuin syödyiltä. Papa karttaa yleensä kaikkea vihreää ruokavaliossaan ja minä taas esteetikkona katselen kukkia mieluummin kuin syön niitä. Jäljelle jäävät siis Kynsilaukkaajat...

Paikan päällä näyttääkin jo olevan KLF:n (Kynsilaukkaajien flora-osaston) johtava erikoistutkija Vertlock  Vihervaara.

"Mikä kumma on se, mikä voi saada aikaan näin pahannäköistä jälkeä?"

"Nyt ei ollakaan tekemisissä minkään banaanikärpästen kanssa!"

Kesken tutkimusten rikollinen ikään kuin tutkijaa pilkkanaan pitäen pistäytyi rikospaikalla, mutta pakeni saman tien. Rikoskuvaaja ehti saada rikollisesta jonkunlaisen kuvan.

Valitettavasti tästä otoksesta ei voi  rikollista tunnistaa, koska kuva on niin heilahtanut!!!

"Ettäkö joku kävi tässä? En minä vaan ketään nähnyt!"

Nolottaa myöntää, mutta Verttiä minä vähän kyllä epäilin. Epäilykset kuitenkin kaikkosivat oitis, kun otin tutkinnanjohtajan roolin ja kuulustelin alaistani. Katsokaa nyt tätä naamaa! Sehän on oikea rehellisyyden perikuva... vai onko?

"Totisesti minä vannon teille, että mittään en nähny enkä tehny, mutta jatkan tuota... tutkimuksia..."

Timanttiananaksen arvoitus ei siis ratkennut vieläkään, mutta palataan aiheeseen, jos tutkinnassa jotain uutta selviää.

Illallinen kahdelle

Kynsilaukkaajien taloudessa illallinen kahdelle ei suinkaan tarkoita henkilökunnan kahdenkeskistä illallista, ehei. Se tarkoittaa tietenkin symbioosissa elävien Onnin ja Papan kahdenkeskistä ruokahetkeä Papan  palattua toimistolta. Tarjoilen heille usein (mustasukkaisena ja kateellisena) kolmen ruokalajin illallisen (uskokoon, ken haluaa!)nojatuoliin amerikkalaiseen tyyliin. Tänään oli tarjolla ensin hirvikeittoa ja juomana maitoa. Hirvikeitto kelpasi Papalle hyvin, mutta Onni ei siitä oikein perustanut. Maito latkittiin juojien kesken fifti-siksti. Papa halusi lisäksi halkaistun rinkelin kinkku-juustotäytteellä (kyse ei siis ole todellakaan mistään gourmet-illallisesta!!!) ja sehän maistui Onnillekin oikein hyvin (no mikäpä sille ei maistuisi!).

Papa syö rinkeliä toiselta puolelta ja Onni toiselta.

Ilkeä Papa työnsi Onnin välillä lattialle, mutta kuten jo Onnin katseestakin näkee, se tyttö ei hevillä luovuta!

Uudestaan vaan ahneesti kinkun kimppuun ja Papa joutui luovuttamaan

Siinä ne sitten söivät onnellisina rinkelinsä, mutta jälkiruoaksi tarjotun vadelmamuffinin ja kahvin sai Papa nauttia keskenään, koska Onni oli jo aamupäivällä teurastanut yhden muffinin keittiön pöydälle sillä aikaa, kun minun silmäni vältti. Kahvia Onni ei juo!

Papan vielä nauttiessa omaa yksityistä kahviaan, Onni ilmineerasi minulle haluavansa haistella tuuletusikkunasta vähän raikasta pakkasilmaa, joten auliisti toteutin neidon toiveen ja kuinka ollakaan, Onnihan loikkasi suoraan hankeen, työnsi päänsä tiettyyn paikkaan Villa Verttilän nurkassa ja jähmettyi paikalleen ikään kuin odottamaan jotain. Kynsilaukkaajat eivät käy talvella ulkona, mutta jostain syystä Onni oli päättänyt tehdä nyt poikkeuksen. Jätin tuuletusikkunan auki, koska tiesin Onnin sieltä kohta tulevan tassujaan ravistellen. Sieltähän se Onni sitten tulikin, mutta ei yksin. Jälkiruokaa piti ilmeisesti sittenkin saada ja tällä kertaa se oli myyrä! Miten ihmeessä, sillä Villa Verttilähän on verkotettu ympäriinsä ja nyt siellä on vielä puoli metriä lunta???Siitähän taas varsinainen show syntyi, kun yritettiin saada Onni pudottamaan otus suustaan! Onnistuihan se lopulta ja myyrä oli jo vainaja, joten ei kun Papa kiikuttamaan myyräparka metsän laitaan herkkupalaksi seuraavalle kulinaristille. Että tämmöisiä herkkuja täällä! 

P.S. Huomenna taas  se Papa arvatenkin nauttii illallisensa sulassa sovussa Myyrä-Onnin kanssa (enkä ole todellakaan yhtään mustasukkainen tai kateellinen), yök!