Ellu majailee nykyään olohuoneen sohvalla ja sen kyllä sohvastakin huomaa. Kissankarvaa ja kissanhiekkaa on niin, että koko sarjan talteen keräämällä saisi joku ahkera itselleen ikioman kissan ja vielä pussillisen hiekkaa kaupan päällisiksi. Halukkaat keräilijät voivat ilmoittautua kommentoimalla!
 |
| Hammaskalusto ei ole enää ihan parhaassa terässään , mutta vielä niillä ongelmitta raksujakin syödään! |
Tuli mieleen seuraavaa kuvaa ottaessa, että kyllä meillä on edelleen Kolmen kerroksen väkeä.
 |
| Vertti on nykyään ylimmässä kerroksessa, kahdessakin mielessä ♥ |
Kaksi siiliä on viihtynyt edelleen pihapiirissämme ja niitä on ruokittu päivittäin.Alkaisi olle niidenkin jo aika vetäytyä talvipesäänsä, joten Papa riisti julmasti Onnilta kissatarhasta pikkumökin ja tarjosi sitä ainakin yhdelle siilille talvipesäksi. Siilit kun ovat yksineläjiä, niin on epätodennäköistä, että mökkiin majoittuisi useampi kuin yksi siili. Sen perusteella tuskin yhtäkään, että ne eivät ainakaan yleensä asetu ihmisten tekemiin pesiin. Jyrsijän ruohoa ostettiin ja laitettiin sitä mökkiin ja koska suuaukko on siiliä ajatellen melko korkealla, laittoi Papa vielä pari puupalikkaa siilille portaiksi. Selvästi ainakin joku on heiniä pöyhinyt ja mökin eristevillojakin on portaille ilmestynyt. Papa on vakuuttunut, että siili on kelpuuttanut mökin ja sitä minäkin toivon, mutta pessimistinä epäilen, että linnut siinä ovat nokkimassa käyneet. Asian todellinen laita selvinnee viimeistään ensi keväänä.
 |
| Asuuko siellä siili? |
Sitten vielä vähän hiiriasiaa. Onni, joka kyttää iltaisin kissatarhassa kaikkia muita ulkonaliikkujia, toi taas kerran verkon raosta tarhan sisälle eksyneen hiiren sisälle. Hiiri pääsi karkuun jossakin vaiheessa ja katosi näkymättömiin. Onnikin kyllästyi lopulta hiiren etsintään ja painui unilleen.
Minua on aina ärsyttänyt stereotypia hiiriä pelkäävistä naisista. Ei kukaan järkevä ihminen ala kiljumaan tai kiipeile pöydille nähdessään pienen hiiren tai vaikka useammankin. Toisekseen, miksi hauskuus aina väännetään vain naisista? Onko hiiripelko muka joku naissukupuoleen liittyvä ominaisuus?
Näitä mietiskellessäni pistäydyin sitten postimerkin kokoiseen vessaamme asialle ja kuinkas sattuikaan! Siinähän se hiiri vilisti jalkojeni välistä ja säntäili edestakaisin ahtaassa tilassa niin nopeasti, että silmissä vilisi ikään kuin siellä olisi ollut niitä vähintään kymmenen!
Minä yllätin hillityn tyynen ja rauhallisen itseni kiljumasta kuin pistetty sika ja hoippuroin ulos vessasta. Papan ei tarvinnut kysyä, miksi kiljuin...
Ihan oikeasti, se kuulosti Papan mukaan samalta kuin seuraavan videopätkän loppuosan paniikkikiljunta, vaikkei minun edes tarvinnut koskea hiirtä:
Mutta selitän asian sillä, että se kiljunta on jonkunlainen suojaava refleksi yllättävää ja äkillistä ulkopuolista hyökkäystä kohtaan. Että semmoinen stereotyyppi täällä...
Tekstit
Teillä on syksyvirkkuja siilejä.:-)
VastaaPoistaMun luona käynyt siili kömpi jonnekin talvihorrokselle ennen taannoista ensilunta eikä ole nyt ilmestynyt enää syömään.;-)
Se on pelkästään hyvä, että siili on älynnyt jo lähteä talvisuojaan :)
PoistaMinäkin korostan aina, miten en ole kiljuva ja kaikkea pelkäävä nainen (madot, juotikkaat, käärmeet ja kaikki luikerteleva on asia erikseen, niitä suoranaisesti pelkään), mutta annas kun oikeasti huomaan yhtäkkiä keskellä tietä ison rupikonnan tai tajuan kesken rauhaisan lukuhetken hämähäkin vieressäni seinällä... Niinhän siinä käy, että itsestänikin tulee stereotyyppinen kiljuva nainen, joka haluaisi pinkaista karkuun.
VastaaPoistaKissanhiekka- ja karvaongelma on myös tuttu meilläkin :D
Hämähäkkifobia minulla on ollut aina ja sen tunnustankin, mutta tästä hiiriasiasta kyllä aidosti yllätyin itsekin :)
PoistaKokoa oma kissa, kissanhiekat kaupanpäälle :)
VastaaPoistaJos siilillä ei ollut jo talvikoti valmiiksi katsottuna niin luulisi noin hienon mökin kelpaavan, peltikatto ja kaikki mukavuudet. Yhtenä talvena asustelin hiirien kanssa, kunnes tajusin, mistä ne pääsevät sisään ja tukin niiden kulkureitin. Ne jäivät taloksi vaikka huushollissa elelee kissa, tai ehkä juuri siksi. Kissan ollessa ulkona ne tyhjensivät raksukupin omiin varastoihinsa.
Toivomme totisesti, että siili kelpuuttaa mökin!
PoistaSinä et sitten ilmeisesti kuulu kiljujiin, kun olet hiirulaisten kanssa kokonaisen talvenkin asunut! Röyhkeitå hiiriä, kun kissanraksutkin veivät :)
Ihastuttava kuva Vertistä ♥. Onni ja Ellu näyttävät tyytyväisiltä, kumpikin omassa kerroksessaan.
VastaaPoistaSiilille on valmistettu oikein muhkea talo, toivottavasti joku sinne myös muuttaa.
Jos näen sisällä hiiren, niin minun käy ennemminkin sääliksi sitä. Mutta joitain ötököitä kyllä "pelkään", jos ne tulevat liian lähelle.
Sääliä minäkin hiiriä kohtaan silloin tunnen, kun ne ovat kissan suussa tai juoksevat sitä karkuun, mutta kun tilanne tulee yllättäen ja hiiri on niiiiiiiin lähellä, niin näköjään tai paremminkin kuulujaan sitten kiljun :)
PoistaMinä kiljuin myös kun Wilma aikanaan toi hiiren sisälle tarhastansa. Taisin myös hypätä sohvan päälle. Ketterästi.
VastaaPoistaWau! Kukas sen hiiren lopulta taloudesta poisti?
PoistaKolmen kerroksen väkeä, todellakin ♥
VastaaPoistaKyllä meilläkin kiljutaan, mutta ei ihan heti. vasta siinä vaiheessa kun tullaan iholle. Tai sukan päälle! Toivotaan että yksiö kelpaisi siilille, vaikuttaa ihan toimivalta.
Mitä? Hirvi-Minnakinko kiljuu jos hiiiri tulee tarpeeksi lähelle? Minä kun luulin, että sinä sen hoitelet hirvi eikun hiirikiväärillä! :)
PoistaEiks se ole hyvä vaan kun voi vielä ( ihan itse) yllättää itsensä :D
VastaaPoistaSuloinen kuva Vertistä!
Onhan se jo tällä iällä hyvä sinänsä, mutta että näin nololla tavalla :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista