Rollen exit poll

Rolle-kissa oli taas Kynsilaukkaajien vieraana, koska herran henkilökunta pistäytyi toisessa kaupungissa. Kotonaan Rolle on ulkokissa mutta täällä sisäkissa, kuten muutkin asukit.
Rolle on omaksunut hyvin tuonkin roolin, eikä se mitenkään aktiivisesti edes pyri ovesta ulos, vaan Villa Verttilän eli ulkoiluaitauksen palvelut riittävät normaalisti.
Tällä visiitillä Rolle olisi kuitenkin halunnut ulos. Valjastelua kokeiltiin joskus mutta se päättyi 'valjashalvaukseen' eli katti ei halunnut ulkoilla sillä tavalla.

Kuulehan Papa, minulla on asiaa!

Rolle odotti Papaa ovensuussa ja huomautti, että onkos tämän talon henkilökunta mahdollisesti kuullut EU:n kissaneuvoston tulevasta ehdotuksesta, jossa vaaditaan vapaata ulkoiluoikeutta kaikille kotikissoille hoitopaikasta huolimatta. Ehdotusta ajaa kuulemma ryhmä nimeltään 'pro felis catus'. Se on kertomansa mukaan valmis kynsimään ehdotuksen läpi EU:n korkeimmissa elimissä, jos niin vaaditaan.
Papa myönsi, ettei ollut kuullut moisesta ehdotuksesta, eikä asiaa ajavasta ryhmästäkään ja lisäksi hän oli luvannut Rollen henkilökunnalle pitää huolta vieraan hyvinvoinnista ja turvallisuudesta tämän loman aikana ja kehotti Rollea tyytymään nykyiseen palvelutasoon, koska vieraan vapaa liikkuminen ympäristössä saattaisi aiheuttaa närää myös seudun muissa kissoissa. Esimerkiksi Onni saattaisi hyvinkin närkästyä, jos huomaisi, että sen hiiri- ja myyräkiintiöön on kajottu, varsinkin nyt, kun sen aikaisemman Matias Myyrän tapauksen jälkeen myyrät ovat salaperäisesti kadonneet johonkin.
Rolle myönsi, että kyseessä taitaa kuitenkin olla vasta luonnos ehdotuksesta, eikä asiaa ajavaa ryhmääkään ole vielä aktiivisesti esitelty kissaväen henkilökunnille mutta kehotti Papaa kuitenkin olemaan aistimet valppaina sillä, kun kissojen vapaus lopulta koittaa, niin silloin hyvät henkilökunnat palkitaan ja voi niitä toisia...

... niistä kallehin on vapaus...

Papa ei mitenkään huolestunut tuosta viimeisestä lauseesta vaan ajatteli, että eiköhän siinä nyt vain tulisieluisen nuoren kissaherran intomieli hukuta järjen äänen tilapäisesti alleen:)
Rolle siis tyytyi nykyiseen palvelutasoon, eikä tähän keskusteluun enää palattu ja hyvä niin, koska herran seuraavakin loma Kynsilaukkaajien vieraana on jo varattu.

Minä en halua valjastella. Viihdyn kesällä Villa Verttilässä.

Minä pidän valjastelusta ja linnuista ja myyristä ja kiipeilystä.

Uuuuups!

Minä olen piilossa, miten huomasit minut?

Tervetuloa uudestaan Rolle. Voitaisiin sitä valjastelua taas kokeilla.


-Papa

Kynsilaukkajien joulutunnelmia

Kurkistetaan näin joulupäivän iltana, miten Kynsilaukkaajat ovat juhlaa viettäneet.

Joulun keskeisinä teemoina ovat olleet ruokailu (siis Onnille) ja lepo (Ellulle). Annetaan muutaman kuvan kertoa tapahtumien kulusta.

..sitten leikitellään kuusen alla...

Kissanminttua, kissanminttua, kissanminttua...

Kaikki on nyt valmista, taidanpa levätä hetken.

Kinkkua, kylkeä ja tietenkin potkaa. En ole ottanut yhtään votkaa.

Söin kilpaa Onnin kanssa. Lepäänpä tässä hetken mahani vieressä.

Kynsilaukkaajat toivottavat hyvää joulun jatkoa ja onnellista uutta vuotta!

Matias Myyrän kohtalokas samba

Matias Myyrä lähti illanviettoon Hiiribaariin ja tapasi siellä vanhan heilansa Hillevi Hiiren. Ilta oli kuulemma ollut varsin vauhdikas ja samba oli jatkunut kuumana aika myöhään tai oikeastaan melkoisen aikaiseen asti. Tieto siitä kiiri Hillevin ukon Hepokatti Heikin korviin, mistä Heikki tietysti vetäisi herneen nenään ja juorusi tapahtuman samantien Matiaksen eukolle. Myyränkolossa oli Matiaksen mielestä hellasärö niin kovaa, että se katsoi Kynsilaukkaajien asumuksen kaikkein turvallisimmaksi paikaksi lähteä yökylään.

Aamulla Papa hämmästeli yövierasta mutta Onni ja Ellu eivät olleet moisesta moksiskaan, eivätkä ne hätistelleet vierasta mitenkään vaikka parhaimmillaan on Villa Verttilästä tuotu kolmekin myyrää samana päivänä keittiön lattialle!

Onni ja Matias. Kaverukset vai liikekumppanit?

Kyllä varmaan Saaran armaan kanssa olis Säkkijärven polkka tullu halvemmaks!

Tulipa mieleen vanhat vakoilija-tarinat, joissa ihmetellään, että 'onko joukossamme myyrä', kun joku on vuotanut salaisen tiedon porukan ulkopuolelle. Papa alkoi pohtia, että onkohan Matias sellainen myyrien 'myyrä', koska Kynsilaukkaajien myyräsaaliit ovat olleet isoja, mutta Matiasta ei edes ajettu takaa? Otapa näistä selvää!
Kohteliaana isäntänä Papa teki Matiakselle sen klassisen kysymyksen eli 'moneltakohan olisit kotona, jos nyt lähtisit?' ja saatteli vieraan ulko-ovelle.

Suru-uutinen

Kynsilaukkaajien taloutta ja erityisesti henkilökunnan jaksamista on tänä syksynä koeteltu poikkeuksellisen kovalla kädellä. Mamalla nimittäin todettiin heinäkuussa vakava sairaus, jonka vuoksi mama on joutunut viettämään todella pitkiä aikoja sairaalahoidossa. Viime kuukausien blogihiljaisuus on siten ollut seurausta tästä piinaavasta väsytystaistelusta, kuten edellisen postauksen kommentteja lukeneet jo tiesivätkin.

Taudin vuoristoratamainen eteneminen sekä pitkät ja raskaat hoitojaksot sairaalassa ovat olleet vähällä uuvuttaa koko poppoon. Kaikkein kovimmille taistelussa on tietenkin joutunut mama itse. Eilen, perjantaina 12.9.2014 kuitenkin saimme sairaalasta suruviestin - mama nukkuu nyt ikuista unta.

Vaikka tiesimme surun saapuvan, 

silti toivoimme elämän jatkuvan. 

Yksi tieto kuitenkin lohduttaa, 

nyt unesi ei ole tuskaisaa. 

- Rakkaudella Papa & A 

Suunnaton suru ja avaruuden kokoinen kaipaus 
litistävät sielun kasaan, niin ettei ajatus enää kulje järkevästi, enkä pysty tämän parempaan. 

Pystyn vain sanomaan, että nyt olet siellä 

mihin kivut eivät enää sinua seuraa. 

Lepää rauhassa rakas mama.

-Papa 

Vieras väsytti virkkaajan

Onni on innostunut taas mattojen virkkaamisesta. Niinköhän olisin tätäkään kudevyyhteä kerälle saanut ilman Onnin apua?

Ulkona on päästy valjastelemaan päivittäin, mutta näköjään nälkä kasvaa syödessä eli yksi kerta päivässä ei nykyään Onnin mielestä enää riitä.

Rollehan oli meillä myös juhannusvieraana ja on täällä jo ihan kuin kotonaan. Paitsi ettei pääse vapaana ulos!

"Kaihoten nyt katselen, kun lentää tuolla lintu pienoinen..."

Välillä Rolle yritti ärsyttää Onnia hippaleikkiin kanssaan ja joskus se onnistuikin. Kerran vieras erehtyi menemään liian lähelle Ellua, mutta tämäpä tarjosikin nuorelle herralle sen verran kynttä ja käpälää, että Rolle pakeni eikä enää toiste Ellun lähelle yrittänyt.

Vaikka Rolle iso ja pelottava kolli jo onkin, tulee sille aina unisena näköjään jotenkin emo mieleen. Siinä on pussilakana alta aika yksikön likomäräksi luputettu! Hellyttävää!

Onko teidän lukijoiden kissoilla kenties ilmennyt vastaavaa käytöstä?

Rolle haettiin sunnuntaina pois eikä kunnon juonta hakijoita varten tällä kertaa oltu ehditty edes keksiä, joten se ohjelmanumero jäi tällä kertaa kokonaan pois.

Onni oli sen verran uupunut Rollen vierailun jälkeen, että vaikka virkkausinto oli kova, niin nukkumatti haki matonvirkkaajan unten maille taas kerran kesken työn.

Meni pois ja tulee taas!

Ei onnistunut Tarun ja Trio MiuMaun ja Herra Nilssonin ehdottama juonikaan. Sehän oli tämä:"Me ehdotamme, että Rolle piilotetaan tosi hyvään paikkaan ja ihmettelette että miten niin Rolle tuotu teille hoitoon? Eihän se teille tullut, veivät jonnekin muualle eikä edes muista minne ;)"

Suunnitelma oli kyllä hiottu valmiiksi, mutta hakijat tulivatkin yllättäen ilmoittamatta etukäteen. Olin ulkona, kun kuulin ovikellon soivan. Kiersin etupihalle katsomaan ja sieltähän ne minut nähtyään lähtivät tulemaan takapihalle. Matkasta kyselin ja tyytyväisiä olivat reissuun. Tokaisin sitten, että: "Jokos te Rollen olette hakeneet?" Hetken hiljaisuus ja nauramaan alkoivat mokomat. Yritin siinä uskotella, että: "Ettehän te sitä tänne tuoneet! Ettekö te nyt edes muista, minne kissanne hoitoon veitte?" Samassa oltiinkin jo pihalla "Villa Verttilän" kohdalla ja ne näkivät Rollen siellä. No can do! Ehkä sitten ensi kerralla lopulta onnistuu!

Ainakin vieras näytti viihtyvän hyvin meillä

Varsinkin "Villa Verttilä" oli kovin mieluisa paikka

Papan vieressäkin oli mukava nukkua

Onni taas puolestaan nukkui mielellään Rollen kiipeilytelineen päällä

Eilen satoi vettä aika rankasti, mutta Onni vain halusi ulos. Papa vei Onnin sateeseen olettaen, että se ryntää saman tien takaisin sisälle, kun turkki alkaa kastua. On se Onni vaan niin hurja, että sateessa kitki (= söi) rikkaruohoja kukkapenkin reunasta kaikessa rauhassa hyvän tovin. Papaa näytti kastuminen vaivaavan enemmän kuin Onnia. Lopulta voitti Onnillakin mukavuudenhalu ulkoiluinnon.

"Ei jumankaut, nyt tää riittää!"

"Ovi auki ja sassiin!"

Loppuilta menikin sitten rattoisasti takan ääressä lämmitellessä ja turkkia kuivatellessa.

P.S. Tänään meille tarjottiin yllättäen taas Rollea juhannukseksi hoitoon. Arvatkaapa, suostuimmeko! :)

Rauha maassa (enimmäkseen)

Rolle toi lomapaikkaan tullessaan mukanaan oman kiipeilytelineen, jonka Kynsilaukkaajat omivat heti itselleen. Onni nukkuu ylätasolla ja Ellu alamökissä. 

"Onko mulla takanakin korvat?"

Lomavieraamme viihtyy todella hyvin Villa Verttilässä. Sieltä on hyvä tähystellä omenapuissa pyrähteleviä tipusia.

"Ehkä on parempi, että ihailen teitä vain  täältä verkon takaa."

Valjastelemassakin on toki lomalaisen kanssa käyty, mutta se vaatii vielä vähän hiomista. Muuvit ovat kovin äkkinäisiä ja tempoilevia tai sitten iskee ihan totaalinen valjashalvaus. 

Vauhdilla lähdettiin liikenteeseen heti ulko-ovelta.

Onni oli käynyt valjastelemassa jo ennen Rollea. Siitä huolimatta Onni katseli ikkunasta mustasukkaisena.

"Miksei aina voi olla minun vuoro?"

Välillä Rollesta tuntui siltä, että nyt on istuttava keskellä tietä.

Sitten kun oli tarpeeksi kauan istuttu, jatkettiin taas eteenpäin.

Valjashalvauskohtaus yllätti taas kesken kaiken.

Onni huuteli Villa Verttilästä äänekkäitä vastalauseitaan lähiympäristöön.

Välillä ulkoilija hyppäsi jopa peräkärryn päälle istuskelemaan.

"Tämä pressu pitäis pestä siitepölystä!"

Siitä jatkettiin taas tutkimaan piha-alueen muuta kuntoa.

"Tämä on kunnossa . Ei ole yhtään lehtiä!"

Ai niin! Oli meillä yksi aika pelottava episodi tuossa yhtenä päivällä sisällä. Tiedättehän yhdistelmän pahvikassi ja kissa! Sen shown on meille aikoinaan esittänyt Ellu, joten tiedossa kyllä oli, ettei kahvakasseja saa jättää kissojen näkyville. Olinkin aikeissa nostaa kassin lattialta, mutta Rolle ehti ensin. Pää pussin kädensijasta läpi ja kassikissa ampaisi liikkeelle kuin raketti. Ensimmäinen kierros huushollin ympäri lattiatasossa, toinen hylly- ja päytätasoja joutavasta lasi- ym. tavarasta tyhjennellen ja kolmas enimmäkseen pitkin seiniä. Sen jälkeen raketti sujahti yhteen makuuhuoneeseen vuodevaatelaatikkoon sängyn alle kasseineen päivineen ja uikutti surkeasti. Siinä vaiheessa vasta pääsi henkilökunta niin lähelle uikuttajaa, että kassi ja siitä erilleen irronnut kahva saatiin otettua pois. Pari tuntia Raketti-Rolle uikutti piilossaan ennen kuin uskaltautui taas kissojen ilmoille. Luonnollisestikaan kamera ei kyennyt noin nopeaa liikehdintää tallentamaan, mutta ehkä osaatte kuvitella tapahtuneen sielunne silmin. Toivottavasti pikkuiselle ei jäänyt pysyvää traumaa!