JellyPages.com

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannusruuhkaa pihaliikenteessä

Palataanpa Papan kertoman (minä sitä vieläe vähä eppäelen)) avaruusseikkailun jälkeen välillä tukevasti maan pinnalle ja ihan kirjaimellisesti ruohonjuuritasolle asti. Normaali valjasteluilta Papalla ja Vertillä. Tarkennuksena mainittakoon, että Vertti siis valjaissa. Papan voi päästää pihapiiriin välillä ihan vapaanakin. Tällä kertaa Vertti ei kuitenkaan tähyillyt taivaalle, vaan ihan muualle. Sinne siis, mistä lintu viimeksi saalistettiin. Vertin tavaramerkkikin, arvokas askellus, unohtui kiireessä, kun piti täpinöissään ihan juoksuksi pistää...

Ei ollut ensimmäisellä kierroksella ketään saalisnurkassa kotona. Ei ollut toisellakaan. Mutta kolmatta kierrosta kun käytiin, niin taas Vertti yllätti Papan. Ihan samalla tavalla kuin viimeksikin! Ei ennakkovaroitusta, vaan nopea äkkiloikka ja Vertti-herra tepsutteli pollean oloisena saalis suussaan. Se oli tällä kertaa päästäinen, jos minä nyt yhtään suomalaista faunaa tunnen.

Saalistaan Vertti esitteli meille auliisti ja pyytämättä ihan joka kantilta.

 Seuraavana päivänä oli saalisnurkkauksessa uusi tuttavuus eli oravanpoikanen. Se oli onneksi ahneilta kissoilta turvassa ylhäällä kuusen oksalla käpyä syömässä.

Taas seuraava päivä oli yllätyksellinen. Ihmeteltävänä tällä kertaa siili.
"Apua! Pelasta minut tuolta hirviökissalta!"

Sen onneksi Papakin huomasi ajoissa ja piti Vertin tiukalla valjaissa marjapensaan takana, vaikka tuskinpa kissa kerran siilin piikkejä kokeiltuaan enää toista kertaa uskaltaisi edes yrittää.

Onni seurasi malttamattomana Villa Verttilästä käsin/tassuin Vertin seikkailuja ja yritti tunkeutua kieltämättä ehkä pientä korjausta vaativasta ovesta väkisin ulos.

Lopulta oli Onnin vuoro päästä ulos, mutta Onnille ei enää jäänyt muuta ihmeteltävää kuin kukkinut voikukka höytyväpallona.

Taas uusi päivä ja Vertti teroittelee kynsiään saalistuskuntoon. Saalista ei vain tällä kertaa tullut. Siilikin pysytteli piilossaan, joten Vertti joutui palaamaan sisätiloihin hieman pettyneenä. 

mama jäi vielä ulos hetkeksi istumaan ja huomasi yllättäen, että olihan siellä joku muukin!
"Hysssss! Älä paljasta minua! Minä olen täällä piilossa niitä kissapetoja!"

8 kommenttia:

  1. Vertillä on tarkka ilme - saalis suussaan - ettei vaan kukaan vie Vertin saalista. ;)

    Siilin piikeistä kannattaa pysyä erossa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertti oli saaliistaan tosi ylpeä, mutta kun leuat väsyivät, joutui se laskemaan saaliin suustaan ja Papa kiikutti päästäisparan läheiseen metsikköön :)

      Poista
  2. Taitava saalistaja, narun päässä saalistaminen on ihan oma urheilulajinsa!

    Siilejä näkee harvakseltaan, vaikka puutarhamme minimetsä on ihan siiliä ajatellen hieman villiintynyt..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilikanta on tosiaan valitettavasti päässyt harvenemaan, mutta kyllä meillä joka kesä on ainakin yksi "kotisiili" pihalla liikkunut. Toivottavasti joku siili löytää teidänkin minimetsänne :)

      Poista
  3. Vertistä on sukeutunut melkoinen metsästäjä! Meillä oli viime kesänä siili ja toinenkin, tänä kesänä ei ole näkynyt ensimmäistäkään, nyyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on kesää jäljellä! Saattaa sinnekin vielä siili (tai parikin) ilmestyäkin :) Toivotaan niin!

      Poista
  4. Löytypä täältä hurmaavat kaverukset :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Osaavat ne kyllä joskus olla vähemmän hurmaaviakin...:)

      Poista

Kynsilaukkaajat kiittävät kommentistasi!