Vieras väsytti virkkaajan

Onni on innostunut taas mattojen virkkaamisesta. Niinköhän olisin tätäkään kudevyyhteä kerälle saanut ilman Onnin apua?

Ulkona on päästy valjastelemaan päivittäin, mutta näköjään nälkä kasvaa syödessä eli yksi kerta päivässä ei nykyään Onnin mielestä enää riitä.

Rollehan oli meillä myös juhannusvieraana ja on täällä jo ihan kuin kotonaan. Paitsi ettei pääse vapaana ulos!

"Kaihoten nyt katselen, kun lentää tuolla lintu pienoinen..."

Välillä Rolle yritti ärsyttää Onnia hippaleikkiin kanssaan ja joskus se onnistuikin. Kerran vieras erehtyi menemään liian lähelle Ellua, mutta tämäpä tarjosikin nuorelle herralle sen verran kynttä ja käpälää, että Rolle pakeni eikä enää toiste Ellun lähelle yrittänyt.

Vaikka Rolle iso ja pelottava kolli jo onkin, tulee sille aina unisena näköjään jotenkin emo mieleen. Siinä on pussilakana alta aika yksikön likomäräksi luputettu! Hellyttävää!

Onko teidän lukijoiden kissoilla kenties ilmennyt vastaavaa käytöstä?

Rolle haettiin sunnuntaina pois eikä kunnon juonta hakijoita varten tällä kertaa oltu ehditty edes keksiä, joten se ohjelmanumero jäi tällä kertaa kokonaan pois.

Onni oli sen verran uupunut Rollen vierailun jälkeen, että vaikka virkkausinto oli kova, niin nukkumatti haki matonvirkkaajan unten maille taas kerran kesken työn.

Onni oravan opissa

Oravalle kelpasivat auringonkukan siemenet...

Onni sen sijaan haaveili birdiestä, vaikkei ainakaan toistaiseksi vielä golfia pelaakaan! Eii onnistunut vielä tälläkään kertaa...

...mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään, joten harjoitukset jatkuvat...

Hi-hi-hi-hirviö?

Tapahtuipa eräänä päivänä Kynsilaukkaajien taloudessa seuraavaa: Ellu heräsi (talvi)uniltaan ja ilmeisestikin vaistosi, koska Elluhan ei kuule, että jotain outoa oli tekeillä!

"Mitä täällä oikein tapahtuu? Minä kun en kuule mitään!"

Vastentahtoisesti Ellu jätti lämpimän auringonläikkäpaikkansa sängyllä ja tassutteli katsomaan, mistä oikein oli kysymys! Heti eteisessä Ellu törmäsi Onniin, joka näytti jotenkin hassulta ja käyttäytyi vähintäänkin omituisesti .

"Mitä ihmettä sinun hännällesi on tapahtunut?"

Onnin häntä oli tosiaan kuin ranskanleipä ja pää pyöri kuin helmipöllöllä! Onni oli ihan kauhuissaan, mutta yritti kuitenkin päivittää tilannetta Ellulle.

"Minä näin hi-hi-hi-hirviön!"

Oli nimittäin käynyt niin, että ovikello oli soinut ja kun henkilökunta oli avannut oven Onnin kurkistellessa uteliaana henkilökunnan takana ovelle päin, oli ovella ollut yhden tutun kaksijalkaisen lisäksi myös yksi erittäin kovaääninen nelijalkainen, joka olisi mielellään hyökännyt saman tien sisälle, jos se olisi sinne päästetty. Tässä vaiheessa Onni oli ymmärrettävästi ottanut niin sanotusti tassut alleen ja kadonnut sen siliän tien!

"Täh? Minäkö hirviö?"

Kaksijalkainen ja hirviö poistuivat saman tien, mutta Onnin hännän palautumiseen normaaliksi meni muutama tovi. Parin tunnin päästä Onni kuitenkin rohkaistui jo valjaissa pihalle lintuja bongaamaan.

"Parasta olla varuillaan, jos se hirviö vaanii vielä täällä jossain!""

Nojatuolimatkalla safarilla...

Isäntäväki on nyt lopettanut vieraalle sähisemisen ja siitä rauhoittuneena vieraskin on välillä uskaltanut vähän rentoutua. Keinutuoli tuntuu olevan vieraan suosikkipaikka. Tässä yksi näistä harvoista tähänastisista rauhallisista lepohetkistä.

Onni ja Rolle ovat totutelleet toisiinsa ja ovat nyt jo erottamattomat kuin paita ja peppu. Yleensä Onni edellä ja Rolle perässä kynsilaukataan ympäri huoneistoa ja välillä muinaisten surmanajajien malliin vähän seinilläkin. Viherkasveista lentelee lehtiä lattialle ja verhoista tuprahtelee pölypilviä, kun ikkunalaudan kautta ja viherviidakon läpi tuon tuosta kurvaillaan. Aamuisin tullaan herättämään Papa kaksissa kissoin, vaikkei vieras ehkä edes välttämättä ymmärrä, miksi niin kuuluu tehdä. No, Papanhan pitää tulla antamaan ruokaa nälkäisille! 

Tässä vieras näyttää isäntäväelle pelottavan tiikeri-irvistyksensä.

Tässä taas hirmuinen  musta pantteri on loikannut (en tiennytkään, että Onni pystyy hyppäämään mahoineen noin ylös!) pahaa-aavistamattoman saaliinsa yläpuolelle vaanimaan ja on juuri hyökkäämässä tämän kimppuun.

Salamannopeasti neuvokas saalis kuitenkin otti ketterät pikku tassunsa alleen ja pakeni rullaten kevyesti kuin gebardi ulkotarhaan, jonne musta pantteri ei onneksi enää seurannutkaan. (Onnilla on joskus tukevamman aterian jälkeen vaikeuksia pujottautua tuuletusikkunasta ulos, kun kyljet ottavat ikkunan karmeihin kiinni!)

Samassa pikkutiikeri huomasi henkilökunnan kameroineen verkon takana ja ilmiselvästi ihmetteli, mistä se sinne on päässyt!

Sitten tiikerille tulikin jo ikävä Onnia ja etsimään oli lähdettävä saman tien...

Niin hauskaa täällä on pikku vieraan kanssa ollut, että henkilökunnalla on jo parikin suunnitelmaa valmiina, kun Rollen oma henkilökunta tulee sitä hakemaan kotiin.

a) Ilmoitamme tylysti, että se karkasi eikä ole tullut takaisin! Sori!

tai

b) Emme yksinkertaisesti avaa ovea! Enää ikinä!

Kumpikohan suunnitelma toimisi paremmin?

"Siellä siellä se Onni on..."

Isäntäväen Vertti halusi välttämättä näyttämään kieltä samaan kuvaan ruokapöydän uusien kateliinojen ja lasinalusten kanssa. Olkaa hyvät!

Itse asiassa nuo pehmeätäkin pehmeämmät puuvillalangasta virkatut liinat miellyttivät Verttiä siinä määrin, että se jopa nukkui yhden päällä. Henkilökunnan naisihmisen hauskan hatun päällä se ei kuitenkaan pystynyt nukkumaan, koska hatun alla oli taikinakulho, hah haa!

Seuraavaksi liinoja ja hattuakin testaamassa Onni, joka kuitenkin tyytyi ottamaan liinan päällä vain pienet istumaunet.

Sitten vaihdammekin genreä tylsästä mummomaisesta käsityöesittelystä sarjaan "Onnin uskomattomat seikkailut omenapuussa", osa 999.


Tässä Onni on taas jo lähes oksalla ylimmällä ja tarkkailee uhmakas hymy huulillaan omenapuun alla flexiä pitelevää hieman huolestuneen oloista henkilökuntaa. "Siellä siellä se Onni on, yllä omenapuun..."

Sitten Onni siirtyi himpun verran liian ohuelle oksalle, joka ei kannatellutkaan neitosen painoa, vaan räsähti poikki ja niin putosi kissaneito puusta. Ja se hemmetin paparazzi oli taas paikalla!

Valjaiden mahanympärysosa siinä rytäkässä jotenkin pääsi karkaamaan Onnin mahan ympäriltä ja siinähän se roikkuu irrallaan ja Onni-parka taas pelkän kaulanympärysosan varassa ilmassa. Apua!

Onneksi valpas henkilökunta ehti hätiin ja pelasti neitokaisen maan pinnalle ja saman tien sisätiloihin, ettei se shokissa lähtisi säntäämään karkuun, kun pelkästä kaulahihnasta olisi ollut aika helppo luikahtaa pois! "Siellä siellä se Onni on, alla omenapuun..."

Onni toimitettiin siis sisälle parantelemaan traumojaan ja omenapalloa rakastava Vertti pääsi vuorostaan ulos omaan mielipuuhaansa. Ensin sitä tosin vähän härnättiin muutamalle lämmittelykierrokselle sireeninoksalla ennen varsinaista pelin alkua. Vertti oli niin täpinöissään jo tässä vaiheessa, ettei se huomannut ollenkaan, että henkilökunta irrotti sen flexistä lämmittelyn ajaksi eli siis periaatteessa se olisi voinut halutessaan lähteä livohkaan!

Kyllä omenajalkapallo on kivaa! Välillä, kun henkilökunta ei jaksanut enää heitellä maahan pudonneita omenoita, yritti Vertti itse saada pelivälineitä hyppimällä omenapuun alaoksille, vaan eivätpä nyt sattuneet omenat putoamaan.

Sireeninoksa oli kyllä melkein yhtä hauska kuin omenat, joten jatkettiin taas sillä. Vertistä tulisi loistava maalivahti! Eikö tämä jos mikä ole pelimiehen tyylinäyte, häh?

Ilo irti sireeneistä!

Sireenit ovat yllättävän monikäyttöisiä. Paitsi että ne ovat kauniita ja tuoksuvat ihanalle kukkiessaan, on niistä iloa myös Kynsilaukkaajille. Onni-neiti erityisesti on jostakin syystä mieltynyt sireeni- ja omenapuukiipeilyyn. Tällä kertaa Onni esittelee kiipeilytaitojaan tietyssä takapihan sireenissä.

Hei, täältähän näkyy kauemmas kuin maasta käsin!

Hyvinhän tämä sujuu.

Vähän kyllä nyt toinen takajalka hakee paikkaansa...Mitenkäs täältä nyt alas taas tultiinkaan?

Suunta on kyllä ihan oikea, mutta mitäs minä teen nyt seuraavaksi?

Kyllähän se Onni lopulta vähemmän kuvauksellisessa alastulossaan tarvitsi henkilökunnan apua, mutta en nyt viitsi Onnin nöyryytystä tässä kuvallisesti kaikille esitellä.

Väsynyt kissaneito lepää hetkisen sireenin juurella traumaattisen alastulon jälkeen.

Onni toimitettiin sitten tämän episodin jälkeen sisätiloihin ja oli Vertin vuoro päästä ulkoilemaan. Hyvin määrätietoisin askelin Vertti-herra lähtikin viemään valjaiden toisessa päässä roikkuvaa ulkoiluttajaa. Sireeni se oli määränpäänä Vertilläkin, tosin eri sireeni kuin Onnilla.

Matkalla kohti toista etupihan sireeniä.

Toisin kuin Onnilla Vertillä ei ollut mitään intoa kiivetä sireeniin, vaan mieluisampaa oli keskittyä syömään sireenin lehtiä! No, makunsa kullakin...


Kynsilaukkaajat pitävät varmaan salaa mielessään henkilökuntaa jotenkin omituisena, kun se ei osallistu sen kummemmin kiipeilyyn kuin syömiseenkään :)