Arkikuvahaaste 5/5

Kyllä se vain niin on, että nyt on kissallekin liian helteinen sää. Ainakin siitä päätellen, että Onni hakeutuu ulkosalla pois auringonpaisteesta. Sireenin takana varjossa on vähän viileämpää.

"Jos olisin ihminen, niin nyt kyllä menisin uimaan!"

Tämän haasteen saa napata tästä kuka tahansa, jota ei ole vielä haastettu ja joka haluaa ottaa haasteen vastaan.

Arkikuvahaaste 4/5

Viikonlopun pidimme huilia arkihaasteesta, mutta tänään on vuorossa sitten se neljäs päivä.
Suuri päivä onkin, sillä suureksi ilokseni voin ilmoittaa, että Ellukin on herännyt talviuniltaan ja siirtynyt saman tien kesäaikaan! Kesä tekee ihmeitä itse kullekin!

Ellu on käynyt myös Villa Verttilässä haistelemassa lämmintä kesäilmaa. Tosin pieniä vaikeuksia Ellulla on sinne tuuletusikkunan kautta päästä, kun takajalat ovat käyneet sen verran huonoiksi, ettei niillä kovin korkealle enää pysty hyppäämään. Mutta kävipä kuitenkin!

Koska Friedellä on tänään syntymäpäivä, haastamme tänään mukaan Frieden valtakunnan!
Syntymäpäiväsankareita onkin tänään ainakin kaksi, koska Myrskykin täyttää pyöreät 10 vuotta!
Onnittelut vielä molemmille! :)

Myyräjahdissa

Onnin syntymäpäivän herkuttelun jälkeen Kynsilaukkaajien elämä on jatkunut aika lailla entiseen malliin. Lepoa ja ulkoilua sopivassa suhteessa höystettynä vain parilla kunnon aterialla ja muutamalla välipalalla päivässä on pitänyt Onnin virkeänä (Ellu heräillee sitten kesemmällä!).

Ellulla on vielä talviasetukset päällä

Onnin ensimmäinen lepohetki ja tassunippu

Toinen lepohetki auringolle avautuneena

Ulkoilu on keskittynyt viime aikoina myyräkivikkoon, jossa jopa kissaan verrattuna sangen huonoaistinen henkilökunta on niitä nähnyt. Onni selvästi sekä kuulee että näkee myyrät paremmin, mutta silti tuntuu saaliin pyydystäminen olevan kovan työn takana.

Siellä, siellä se myyrä on!

Etukäpälä käy aika tiuhaan kiven jos toisenkin kolossa samaan aikaan kun takakäpälillä haetaan tasapainoa pysymiseen kivien päällä! Onni on niin täpinöissään, ettei edes huomaa olevansa vapaana! Tässä näyte Onnin myyräjahdista livenä.

No, aina ei voi voittaa! Ei edes joka kerta!

"Mua mitkään typerät myyrät kiinnosta pätkääkään..."

Mitähän sitten tapahtui?

Ensimmäiseksi toivotan lämpimästi tervetulleeksi Kynsilaukkaajien piiriin uudet lukijat Pepsi + Maxin, Tutan, Sailan ja kaikki muut, jotka olen mahdollisesti unohtanut tervetulleeksi toivotella!

Henkilökunta lomaili männä viikolla muutaman päivän ja Kynsilaukkaajat olivat kotosalla kahdestaan. Hoitaja kävi kahdesti päivässä ruokkimassa isäntäväen ja poistamassa hiekkalaatikoista kaiken sinne kuulumattoman tavaran. Hyvin olivat pärjänneet niin kissat kuin hoitajakin!

Pihahommat painoivat päälle heti kotiintultua. joten uutta kuvamateriaalia Kynsilaukkaajista ei ole ehditty ottamaan, mutta tässä muutama pääsiäisen aikoihin Onnista otettu kuva.

"Saanko tulla lähemmäksi?"

"Rakastuin sinuun ensi silmäyksellä!"

"Olet syötävän suloinen!"

Loppu. Ärsyttääkö teitäkin avoin loppu elokuvissa tai sarjoissa? No, tässä nyt joka tapauksessa tapauksessa siihen sarjaan yksi uusi lisää...

Onni oravan opissa

Oravalle kelpasivat auringonkukan siemenet...

Onni sen sijaan haaveili birdiestä, vaikkei ainakaan toistaiseksi vielä golfia pelaakaan! Eii onnistunut vielä tälläkään kertaa...

...mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään, joten harjoitukset jatkuvat...

Onni Hermanin paistihaaveita

Ellu viihtyy edelleen sinisellä vuodesohvalla. Näkeeköhän sinisellä sohvalla sinisiä unia? Ellu sen varmaan tietäisi, mutta ei kerro.

Onni sen sijaan ei malta edes nukkua, koska paistiliikenne pihalla on hurjan vilkasta. Ihanaaa pulun tuoksua piti päästä haistelemaan ihan tuuletusikkunalta.

Niin teki mieli hieromaan lähempää ystävyyttä pulun kanssa, että Onni yritti päästä pihalle tuuletusikkunan läpi! Turhaan, sillä siinä on jopa Onnin kestävä verkko!

Niin korkealta ja kovaa lauloi "tähdettähdetheviä" epäonnistuneesta yrityksestään suivaantunut Onni, että henkilökunta katsoi ihan oman mielenterveytensä kannalta viisaimmaksi etsiä kengät jalkaan ja takin päälle ja valjasti Onni Hermanin kiireesti pihalle ja kohti paistiliikennekeskusta.

Valjastelu ei kuitenkaan tänäänkään tuottanut toivottua tulosta, vaan muutamasta lupaavasta näköhavainnosta ja niitä seuranneista äkkihyökkäyksistä huolimatta a) fleksi oli liian lyhyt tai b) henkilökunta oli liian hidas tai c) lievästä ylipainosta johtuen saalistajan juoksuvauhti ei ollut ihan paras mahdollinen, joten  tänäkin iltana oli tyytyminen herkkupaistin sijasta ihan tavan kissanruokaan.

 Hyvää se oli se tavan safkakin ja maha täynnä maistuivat makealta vielä yhdet väliunet Papan sylissä ennen varsinaisia yösellaisia.

Yöllä saa sentään rauhassa nukkuakin, kun paistiliikenne on silloin tauolla ja alkaa uudelleen vasta aamulla kuuden aikoihin :)

Aitiopaikalla

Onnilla on asiaa:

Henkilökunta vaati minua palaamaan vielä edelliseen postaukseen, koska halusi välttämättä näyttää teille yhden kuvan. Kuvasta näette, miltä minun häntäni näytti, kun ryntäsin etsimään naukuvaa taijin harrastajaa tietsikan näytön takaa!

Ulkoiltu on edelleen melkein joka päivä ja tirppa-TV:n lähetyksiäkin olen päässyt katsomaan ihan livenä paikan päältä.

Näitä talitinttejä siellä enimmäkseen on ollut esiintymässä, mutta on siellä välillä puluja ja harakoitakin. Henkilökunta bongasi yhtenä päivänä siellä jopa harvinaisen nokkavarpusen! Minä niitä lajittele sen kummemmin, paisti kuin paisti!

Pitemmän päälle alkaa tuntua aika tyhmältä olla valjaissa muka vaanimassa noita siivekkäitä... Annan henkilökunnalle merkin, että voimme poistua paikalta.Vielä viimeinen vilkaisu lintulaudalle päin ja kiireesti sisälle ja ruokakupille, sillä nälkähän noita paisteja katsellessa tulee.

Ellun kuulumiset ovat edelleen samat, nukkumapaikka vain aina vaihtuu sen mukaan, minne aurinko milloinkin paistaa.

P.S. Isoa harmaata ei ole viime aikoina näkynyt! Onneksi!

Kissataijia

Mitähän se Onni nyt näkee ulkona?( Henkilökunta on muuten laittanut kerrankin ajoissa pääsiäisruohon itämään ja samalla myös kissanohran.)

No hitto vieköön, ulkonahan on kissatappelu käynnissä! Iso harmaa vasemmalla ja alistunut punainen maassa oikealla! Tuttujahan nämä! Iso harmaahan esiintyi jo edellisessäkin postauksessa ja punainenkin on täällä ennenkin liikuskellut.

Harmaa on siis voittaja, mutta vielä piti häviäjälle vähän uhitella. Häviäjä puolestaan jäi vielä pitkäksi aikaa paikoilleen ja poistui vasta, kun oli varma, että harmaa on jo poistunut näköpiiristä.

Mutta se harmaan poistuminen se vasta oli hauskaa katsottavaa! 

TAIJIA ISON HARMAAN TYYLIIN :)

Ehkä Onnin kannattaa kuitenkin välttää joutumista törmäyskurssille tuon kanssa!

Hi-hi-hi-hirviö?

Tapahtuipa eräänä päivänä Kynsilaukkaajien taloudessa seuraavaa: Ellu heräsi (talvi)uniltaan ja ilmeisestikin vaistosi, koska Elluhan ei kuule, että jotain outoa oli tekeillä!

"Mitä täällä oikein tapahtuu? Minä kun en kuule mitään!"

Vastentahtoisesti Ellu jätti lämpimän auringonläikkäpaikkansa sängyllä ja tassutteli katsomaan, mistä oikein oli kysymys! Heti eteisessä Ellu törmäsi Onniin, joka näytti jotenkin hassulta ja käyttäytyi vähintäänkin omituisesti .

"Mitä ihmettä sinun hännällesi on tapahtunut?"

Onnin häntä oli tosiaan kuin ranskanleipä ja pää pyöri kuin helmipöllöllä! Onni oli ihan kauhuissaan, mutta yritti kuitenkin päivittää tilannetta Ellulle.

"Minä näin hi-hi-hi-hirviön!"

Oli nimittäin käynyt niin, että ovikello oli soinut ja kun henkilökunta oli avannut oven Onnin kurkistellessa uteliaana henkilökunnan takana ovelle päin, oli ovella ollut yhden tutun kaksijalkaisen lisäksi myös yksi erittäin kovaääninen nelijalkainen, joka olisi mielellään hyökännyt saman tien sisälle, jos se olisi sinne päästetty. Tässä vaiheessa Onni oli ymmärrettävästi ottanut niin sanotusti tassut alleen ja kadonnut sen siliän tien!

"Täh? Minäkö hirviö?"

Kaksijalkainen ja hirviö poistuivat saman tien, mutta Onnin hännän palautumiseen normaaliksi meni muutama tovi. Parin tunnin päästä Onni kuitenkin rohkaistui jo valjaissa pihalle lintuja bongaamaan.

"Parasta olla varuillaan, jos se hirviö vaanii vielä täällä jossain!""

Veretseisauttanut feikki-Onni!

Henkilökunta oli nauttinut viikonloppulounaaksi broilerin koipi-reisipaloja intialaisella butter chicken-kastikkeella ja unohtanut broilerin luut lautaselle pöydälle. Tai oli niihin ilmeisesti jäänyt vähän lihaakin, koskapa eräs nimeltä mainitsematon kissaneito oli salaa napannut yhden kaluttavakseen. Huomatkaa, kuinka näppärästi neito pitelee luuta tassunsa alla paikoillaan samalla kun järsii lihaa irti luusta!

Ulkoilemaankin on ehditty ja sinne pihasireeneille kynsien terävyyttä testaamaan se vaan aina johtaa Onnin tie.

Mitäs se Onni tässä oikein suunnittelee? Onni?! Ei, tämä ei todellakaan ole Onni, vaan samannäköinen vierailija, joka on muutamana päivänä pihallamme liikuskellut! Kun näin tämän kissan ensimmäisen kerran, hyppäsi sydän kurkkuun, kun luulin sitä äkkiseltään Onniksi ja ihmettelin, miten se on ulos voinut päästä! Tarkemmin katsottuna Onnissa on paljon enemmän valkoista kuin tässä kissassa, mutta muuten ne ovat häkellyttävän samannäköisiä! 

No niin, tässä taas oikea Onni turvallisesti valjaissaan tutkimassa siileille talvipesäksi heinillä täytettyä mökkiä. Siilit eivät sitä talvipesäkseen kelpuuttaneet, mutta jänikset kaivoivat sieltä kaikki heinät pihalle ja Onni tarkastelee mökin sisätilojen kuntoa talven jäljiltä.

Ellu muutti olohuoneen sohvalta tyttären entisen makuuhuoneen sänkyyn silloin, kun pikkutiikeri Rolle oli täällä. Se oli rauhallisempi paikka kuin olohuone, jossa Onni ja hoidokas kävivät ankariakin taisteluja niin maa- kuin ilmaherruudestakin eikä koskaan tiennyt, milloin jompi kumpi osapuolista loikkaa taiston tuoksinassa lepäilijän päälle. Sielläpä se Ellu todennäköisesti kissanpäiviä viettääkin ihan niihin asti, kun lämpötila kohoaa kesäisiin lukemiin ja ulkoilu Villa Verttilässä alkaa tuntua Ellustakin houkuttelevalta ajatukselta! Vieläkö teillä ollaan talvisen uneliaita vai joko siellä höristellään korvia lintujen laululle ja maiskutellaan suupieliä herkullisen paistin toivossa?

Rauha

Rolle lähti lauantai-iltana omaan kotiinsa ja sen myötä rauha laskeutui Kynsilaukkaajien talouteen. Tässä vielä vähän viimeisen päivän tunnelmia ennen kotiinlähtöä. Pikkuisellahan oli oma ruokailunurkkansa erillään, koska juniorilla on omat juniorisafkansa ja senioreilla omat seniorisapuskansa. Alussa ohjailin tarkkaan kaikkia omille kupeilleen, mutta loppuvaiheessa homma alkoi vähän lipsua.  

Kolme kovaa testaa Whiskasin senioriruokaa.

Pikkutiikeri nukahti lempipaikalleen keinutuoliin ja veteli sikeitä aina siihen saakka, kun pikkuistaan ikävöivä henkilökunta saapui hakemaan omansa pois ja herätti julmasti pienokaisen uniltaan.

Olisitko sinä raskinut herättää tämän söpöläisen kesken unien? En minäkään...

Rollen henkilökunta oli lähtenyt aamupäivällä ajelemaan lomapaikastaan kotia kohti ja soitti alkuillasta 15 km päästä tulevansa hakemaan pikkutiikerin saman tien kotiin. Yritin selittää, että eihän nukkuvaa kissaa voi kesken unien herättää, mutta ei auttanut. Tulossa olivat! Viime hetkellä ehdimme kiinnittää lapun ulko-oveen ja toivoimme , ettei ovikello soisi. Hiljennyimme oven läheisyyteen kuuntelemaan...

Arvatkaapa, menikö täydestä?

Ensin oven takaa kuului naurun tyrskähdyksiä ja sitten se halavatun ovikello soi! No, aina ei voi voittaa! Ei edes joka kerta!

Nojatuolimatkalla safarilla...

Isäntäväki on nyt lopettanut vieraalle sähisemisen ja siitä rauhoittuneena vieraskin on välillä uskaltanut vähän rentoutua. Keinutuoli tuntuu olevan vieraan suosikkipaikka. Tässä yksi näistä harvoista tähänastisista rauhallisista lepohetkistä.

Onni ja Rolle ovat totutelleet toisiinsa ja ovat nyt jo erottamattomat kuin paita ja peppu. Yleensä Onni edellä ja Rolle perässä kynsilaukataan ympäri huoneistoa ja välillä muinaisten surmanajajien malliin vähän seinilläkin. Viherkasveista lentelee lehtiä lattialle ja verhoista tuprahtelee pölypilviä, kun ikkunalaudan kautta ja viherviidakon läpi tuon tuosta kurvaillaan. Aamuisin tullaan herättämään Papa kaksissa kissoin, vaikkei vieras ehkä edes välttämättä ymmärrä, miksi niin kuuluu tehdä. No, Papanhan pitää tulla antamaan ruokaa nälkäisille! 

Tässä vieras näyttää isäntäväelle pelottavan tiikeri-irvistyksensä.

Tässä taas hirmuinen  musta pantteri on loikannut (en tiennytkään, että Onni pystyy hyppäämään mahoineen noin ylös!) pahaa-aavistamattoman saaliinsa yläpuolelle vaanimaan ja on juuri hyökkäämässä tämän kimppuun.

Salamannopeasti neuvokas saalis kuitenkin otti ketterät pikku tassunsa alleen ja pakeni rullaten kevyesti kuin gebardi ulkotarhaan, jonne musta pantteri ei onneksi enää seurannutkaan. (Onnilla on joskus tukevamman aterian jälkeen vaikeuksia pujottautua tuuletusikkunasta ulos, kun kyljet ottavat ikkunan karmeihin kiinni!)

Samassa pikkutiikeri huomasi henkilökunnan kameroineen verkon takana ja ilmiselvästi ihmetteli, mistä se sinne on päässyt!

Sitten tiikerille tulikin jo ikävä Onnia ja etsimään oli lähdettävä saman tien...

Niin hauskaa täällä on pikku vieraan kanssa ollut, että henkilökunnalla on jo parikin suunnitelmaa valmiina, kun Rollen oma henkilökunta tulee sitä hakemaan kotiin.

a) Ilmoitamme tylysti, että se karkasi eikä ole tullut takaisin! Sori!

tai

b) Emme yksinkertaisesti avaa ovea! Enää ikinä!

Kumpikohan suunnitelma toimisi paremmin?

Huonosti käyttäytyvä isäntäväki

Maaliskuuta jo elellään ja kevään saapuminen on saanut Onninkin ulkoiluinnon heräämään. Valjaissa on yleensä ulkoiltu, mutta harvakseltaan on Onni saanut käväistä pihassa ihan vapaanakin, tosin tarkassa seurannassa.

Visusti seinän viertä pitkin, etteivät varpaat kastu.

Reippaan ulkoilun jälkeen saa ottaa hyvällä omallatunnolla pienet torkutkin. Joskus uni tuleekin yllättävän äkkiä...

Esimerkiksi kesken mahan tuuletuksen

Viikon suuri uutinen on kuitenkin se, että lomalainen eli Rolle (5 kk) on tullut meille nyt kokonaiseksi viikoksi Kynsilaukkaajien vieraaksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt ja tulee ilmeisesti riittämään jatkossakin. Pari roikkuvaa tuikkulyhtyä piti siirtää pois olohuoneen ikkunalta, kun helisivät jo pariin otteeseen ikkunaa vasten siihen malliin, että kohta olisivat olleet rikki molemmat ja mahdollisesti myös koko ikkuna! 

Rolle haluaisi tosi mielellään leikkiä Onnin kanssa, mutta tämä mokoma vain suhisee ja murisee pienelle vieraallemme.

"Onni, leikitäänkö?"

"Leiki vaan kuule ihan keskenäs!"

Onnistuisikos leikki Ellun kanssa? Saahan sitä nyt ainakin yrittää!

Ei ole Ellukaan talviuniltaan herätettynä ystävällisimmillään, vaan häätää sähisten häiritsijän pois.

"Okei, okei, uskotaan!"

Onneksi Rolle viihtyy ulkotarhassa pitkään ja hartaaasti tarkkaillen pihan lintu- ja oravaliikennettä. Ja myyräliikennettä, jota on havaittu jo tarhan sisälläkin. Onni nimittäin toimitti sieltä muutama päivä sitten yhden sisälle.

"Minäkin haluaisin napata oman myyrän!"

Olisi se oma henkilökunta varmasti innoissaan aikanaan Rollea hakiessaan, kun Rollella olisi valmis paisti pöytään pistettäväksi koko porukalle !