Ilo irti sireeneistä!

Sireenit ovat yllättävän monikäyttöisiä. Paitsi että ne ovat kauniita ja tuoksuvat ihanalle kukkiessaan, on niistä iloa myös Kynsilaukkaajille. Onni-neiti erityisesti on jostakin syystä mieltynyt sireeni- ja omenapuukiipeilyyn. Tällä kertaa Onni esittelee kiipeilytaitojaan tietyssä takapihan sireenissä.

Hei, täältähän näkyy kauemmas kuin maasta käsin!

Hyvinhän tämä sujuu.

Vähän kyllä nyt toinen takajalka hakee paikkaansa...Mitenkäs täältä nyt alas taas tultiinkaan?

Suunta on kyllä ihan oikea, mutta mitäs minä teen nyt seuraavaksi?

Kyllähän se Onni lopulta vähemmän kuvauksellisessa alastulossaan tarvitsi henkilökunnan apua, mutta en nyt viitsi Onnin nöyryytystä tässä kuvallisesti kaikille esitellä.

Väsynyt kissaneito lepää hetkisen sireenin juurella traumaattisen alastulon jälkeen.

Onni toimitettiin sitten tämän episodin jälkeen sisätiloihin ja oli Vertin vuoro päästä ulkoilemaan. Hyvin määrätietoisin askelin Vertti-herra lähtikin viemään valjaiden toisessa päässä roikkuvaa ulkoiluttajaa. Sireeni se oli määränpäänä Vertilläkin, tosin eri sireeni kuin Onnilla.

Matkalla kohti toista etupihan sireeniä.

Toisin kuin Onnilla Vertillä ei ollut mitään intoa kiivetä sireeniin, vaan mieluisampaa oli keskittyä syömään sireenin lehtiä! No, makunsa kullakin...


Kynsilaukkaajat pitävät varmaan salaa mielessään henkilökuntaa jotenkin omituisena, kun se ei osallistu sen kummemmin kiipeilyyn kuin syömiseenkään :)