JellyPages.com

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Hirveä huoli!

Jos et halua lukea ikävistä asioista, kuten sairaudesta, huolesta ja epätoivosta, niin lopeta tähän.

Sunnuntaina Vertti oli apaattinen eikä syönyt mitään. Illalla soitettiin päivystävälle eläinlääkärille, joka jätti meille itsellemme päätettäväksi, tuommeko Vertin jo illalla  vai vasta aamulla klinikalle. Päädyimme odottamaan aamuun.

Vielä ei ole kulunut vuottakaan siitä, kun Vertiltä leikattiin pahanlaatuinen osteosarkooma, jolla on kohtalaisen suuri etäpesäke- ja uusiutumisriski. Se tuli ensimmäisenä mieleen. Sen jälkeen ne kaikki muut mahdolliset kauhukuvat, mitä ikinä menettämisen pelko voi huolesta sairaan ihmisen mieleen tuoda.
Maanantaina veimme Vertin aamupäivällä klinikalle ja lääkäri tutki Vertin.
Oman ongelmansa kommunikointiin lääkärin kanssa toi se, että lääkäri oli tuolta lahden takaa eli suomen kieli ei sujunut ihan täydellisesti ja minä taas pelosta paniikissa en ymmärtänyt lääkärin puheesta edes sitäkään suomenkielistä osuutta kokonaan. Minulla ei ole mitään näitä k.o .klinikan lahden takaa tulleita lääkäreitä vastaan, joita klinikalla on neljä eli kaikki klinikan lääkärit. Yhtään suomalaista siellä ei ainakaan tietääkseni ole! Tämäkin lääkäri teki vaativan kirurgisen operaation poistamalla rakkaalta pojaltamme suolitukoksen ja pelasti Vertin hengen, mutta siinä tilanteessa kun kaipaa kipeästi selkeitä vastauksia kysymyksiinsä ja yhteinen kieli puuttuu vaikka vain osittainkin, tulee aika epätoivoinen olo!

Joka tapauksessa se oli selvää, että Vertti oli kuivunut ja joutui jäämään klinikalle suonensisäiseen nesteytykseen. Lääkäri pyysi luvan tarvittaviin tutkimuksiin ja soitti niistä muutaman tunnin päästä. Onneksi haimatulehdusepäily oli aiheeton, mutta lääkäri pyysi lupaa varjoainekuvaukseen ja lupasi soittaa vielä illalla uudestaan. Soittikin sitten ja kertoi, että varjoaine oli pysähtynyt paksusuoleen eikä liikkunut mihinkään kuuteen tuntiin.
Eläinlääkäri pyysi lupaa suoliston avaukseen. Emme nähneet muuta vaihtoehtoa, joten suostuimme ja Vertti leikattiin. Paksusuolesta löytyi tukos: paljon heinää ja karvaa.

Vertti sai klinikalla kahta erilaista antibioottia ja opioidikipulääkkeen injektiona.  Tiistaina lääkäri tuli töihin illalla ja soitti Vertin kotiinpääsystä, kuten oli sovittu. Oli mahdollista, että Vertti joutuisi jäämään klinikalle vielä toiseksi yöksi, mutta lääkäri totesi, että potilas on selvästi stressaantunut klinikkaolosuhteista ja koska nesteytystäkin oli annettu jo tarpeeksi, antoi meille luvan hakea poika kotiin.

Antibioottikuuri ja tulehduskipulääkekuuri tulivat mukaan klinikalta ja mahansuojalääke haettiin vielä ennen kotiinmenoa apteekista.
Vertti saa syödä seuraavat kolme viikkoa vain klinikalta mukaan ostettua toipilasruokaa. Neljännellä viikolla siirrytään jo osittain normaaliruokaan.
Tikkien poistoon on varattava aika 10 päivän päästä.
Kauluria tarvitsee onneksi käyttää vain, jos Vertti nuolee haavaa.

Vertti on tällä hetkellä huonossa kunnossa. Huoli ja pelkokin on edelleen suuri. Epätoivoiselta tuntuu myös tämä koko lääke-ja ruokaruljanssi, joka minun pitäisi saada päivällä yksin hoidettua.
Aamulla on Papa apuna, kun annetaan tulehduskipulääke ruiskulla suuhun ja antibiootti tabletteina. Kolmesti päivässä pitää antaa lisäksi mahansuojalääke ruiskulla suuhun. Tunti ennen ja tunti jälkeen sen antamisen ei voi antaa muita lääkkeitä, ruokaa tai vettä. Ensimmäinen mahansuojalääkkeenantoyritys tänä aamuna meni ihan pipariksi, kun en pystynyt pitelemään yhtä aikaa sekä Vertin suuta auki että kiemurtelevaa kissaa paikoillaan. Lattialle sylki senkin vähän, minkä sain osittain suuhun ruiskautettua. Jos mahansuojalääkettä ei saada sille annettua, on vaarana, että suolisto ärtyy ja seurauksena on suolistotulehdus, huoh!
Illalla on onneksi  taas Papa apuna, kun annetaan antibioottitabletit ja päivän viimeinen mahansuojalääke.

Sitten on vielä se varsinainen syöminen. Ensimmäisellä viikolla pitäisi saada Vertti syömään toipilasruokaa kuusi kertaa päivässä. Vertti ei ole suostunut ainakaan vielä syömään yhtään mitään sen enempää klinikalla kuin kotonakaan eikä myöskään juomaan, huoh!. Ruiskulla saatiin aamulla annettua vähän vettä väkisin. Vertti on aina ollut ronkeli ruoan suhteen ja minun on vaikea kuvitella, että se suostuisi edes terveenäkään noita "outoja" toipilasruokia syömään.

Sitten vielä pitäisi pystyä pitämään Vertti ja muut kissat erillään toistensa ruoista ja pystyä vahtimaan, missä vaiheessa Vertti mahdollisesti käy isommalla asialla. Ei varmaan ainakaan ihan heti, kun ei ole mitään syönytkään päiväkausiin. Eilen illalla kotiintultua Vertti meni ensimmäiseksi hiekkalaatikolle ja yritti pissiä, mutta ei saanut mitään aikaiseksi. Jatkoi siitä suoraan toiselle hiekkalaatikolle ja sinne jotain jopa sai lirutettuakin.


Jostakin syystä Vertti kotiintulonsa jälkeen on enimmäkseen maannut Ellun matalassa hiekkalaatikossa!!! Täytynee taas soittaa klinikalle ja kysyä neuvoja vähän joka asiaan! Tuntuu, että tästä ei tule yhtään mitään...

Tulipahan ihan hirveä vuodatus, mutta jokainen teistä kissaihmisistä tietää itsekin sen äärimmäisen huolen, mikä on päällimmäisenä, kun kissa on vakavasti sairas!

P.S. Jos teillä on omakohtaisia kokemuksia vastaavasta, niin hyvät vinkit ja vertaistuki olisivat nyt tarpeen!! Kauhutarinoita en halua kuulla, ne ovat päässä jo valmiina...

35 kommenttia:

  1. Vastaavanlaisesta ei ole kokemusta, joten päädymme vain toivottamaan teille jaksamista! Vertille paljon tsemppiä. Pidämme peukut ja tassut pystyssä.

    VastaaPoista
  2. Vertille pikaista toipumista! Tsemppiä ja voimia!

    Kollo sai yli 6 vuotta sitten suolitukoksen syötyään osan kissanpallosta. Kuolioitunut osa suolesta poistettiin leikkaamalla ja suoli on sen jälkeen toiminut normaalisti. Huoli kissan sairastuttua ja leikkauksen ja toipumisen ajan oli valtava. Kollo yritti miltei heti kotona herättyään kiivetä kauluri kaulassa kiipeilypuuhun, vaikka oli annettu ohjeet kotihoitoon, että kissan pitää ottaa rauhallisesti. Mutta ei kissa tiennyt eläinlääkärin ohjeista.

    Pidän peukkuja, että Vertin olo lähtee kohenemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa! Niin kuin varmaan voit kuvitella, etsin netin kautta kaikkea mahdollista tietoa suolitukoksesta ja arvelinkin sinun ottaneen osaa yhteen keskusteluketjuun, kun siellä mainittiin Kollo! Saiko Kollokin nuo kaikki samat lääkkeet ja ruokavaliot kuin mitä Vertille määrättiin?

      Poista
    2. Kollolla oli erikoisruoka leikkauksen jälkeen - sille erikoisruoka maistui. Kollo ei meinannut millään tajuta miksi ruokaa sai ensin vain lusikallisen ja ruoan määrää lisättiin vähitellen.


      Kollo sai (olisi voinut saada) kahta antibioottia, mutta toinen lääkkeistä oli niin pahanmakuinen?, että kissa sylki pillerin ulos ja kuolasi. Eläinlääkäri antoi sitten luvan antaa vain toista antibiooteista.

      Poista
    3. Kotiin mukaan annettiin kipulääkettä nestemäisessä muodossa (suuhun tiputettavana), mutta en antanut sitä, kun kissa vaikutti suht pirteältä leikkauksen jälkeen. Kipulääkkeestä eläinlääkäri varoitti, että lääke saattaa tehdä kissan tokkuraiseksi niin sen antamisen suhteen piti olla hyvin varovainen.

      Oksennuksenestolääkettäkin annettiin mukaan, mutta en muistaakseni antanut sitä, kun kissa ei vaikuttanut pahoinvoivalta leikkauksen jälkeen.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Mun yksi kommentti tuli useampaan kertaan niin poistin ne kommentit.

      Voimia!

      Poista
    7. Mä muistan myös kuulleeni neuvon että jos ruoka ei kissalle maistu niin sitä voi ruutata kissan suuhun ruutalla. Ja sekoittaa vaikkapa veteen jolloin ruoasta tulee löysempää ja juoksevampaa ruuttaan.

      Poista
    8. Näin olemme yrittäneet tehdäkin. Jonkun verran on saatu menemäänkin, mutta en tiedä, onko se tarpeeksi.

      Poista
  3. Meilläkään ei ole kokemuksia jakaa, mutta toivottelemme paljon, paljon tervehdyttävää voimaa sinne teille!

    En tiedä missä annat lääkkeet ja onko tästä vinkistä mitään apua mutta mä lääkitsen kissat keittiön tasolla mikrouunin edessä , jolloin pystyn niitä hallitsemaan edes jonkin verran ja saan kidan auki ja tiputettua/ truutattua lääkeet sinne paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taru! No sylissähän minä onneton olen yrittänyt sitä lääkintää tehdä! Toisaalta haavaakin pitää varoa, joten olen ehkä liian varovainen kiinnipitämisessä. Kiitos vinkistä, kokeillaan!

      Poista
  4. Voi ei :( Minulla ei ole mitään hyviä neuvoja, mutta pidän peukkua, että Vertti pian toipuu ja toivotan voimia koko perheelle!

    VastaaPoista
  5. Minulla on hyväksi todettu vinkki lääkkeiden antoon yms. hoitotoimiin. Käy polvillesi lattialle ja laita kissa polviesi väliin pepun alle. Kun lasket pepun varovasti alas ja laitat jalkaterät pepun alla yhteen, niin kissa ei pääse peruuttamaan. Jaloilla hellästi puristamalla pystyt pitämään kissan paikoillaan. Näin ’istut’ kissan päällä ja kumpikin käsi jää vapaaksi lääkkeenantoa tai muuta hoitotoimea varten.
    Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi! Varmasti toimii, jos tuohon pystyy, mutta minun polven tekoniveleni estää polvilleen menon!

      Poista
  6. Voihyväjumalasentään mikä juttu! Meillä ole kokemusta moisesta, mutta minä olen antanut Myrskylle yksin lääkkeet tuohon tyyliin kuin yllä oleva anonyymi kommentoi. Ja vielä siten että kissa on nurkassa, ettei se pysty livahtamaan karkuun. Apteekista ostin lääkeruiskun (siis ilman neulaa) ja mahdollisimman suurisuisen, niihin yritin imeä safkatahnaa ja ruutata sitä kurkkuun. Heikolla menestyksellä, mutta pakko oli yrittää! (Tuolloin oli pakko käyttää kovia otteita, kyllä meillä ollaan kavereita edelleen.)

    Halaukset ja silitykset teille ♥
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Myrsky ja Minna! Polvillani en tosiaan pysty olemaan, mutta vettä ja ruokaa on tuolla systeemillä saatu vähän menemään. Toivottavasti tarpeeksi!

      Poista
  7. Voi kurjaa - toivottavasti lääkitseminen ja ruokinta sujuu jo helpommin ja Vertti alkaisi pian parantua. Lisäneuvoja ei tuohon ole antaa, koska noin vaativaa juttua ei toistaiseksi ole ollut, vaan jokapäiväiset lääkkeet menevät sylissä.
    Voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minni! Kovasti toivotaan, että asiat alkaisivat sujua!

      Poista
  8. Me emme kuulu vakinaiseen lukijakuntaan, mutta Myrskyn Sijaiskodissa kerrottiin että täällä on huoli. Siispä piti tulla sanomaan, että toivottavasti Vertti paranee pikaisesti!! Vastaavaa ei ole meillä ollut, ja varjelkoon ettei tulisi jatkossakaan, mutta se kyllä tiedetään, että terveysasiat vievä ihmisen syvään epätoivoon!

    Lääkkeet ja pakkojuotot on tehty meilläkin kuten anonyymi aiemmin kuvaili. Itse asiassa sillä konstilla on jopa tyhjennetty anaalirauhaset. Siinä on se hyvä puoli, että kissa ei pääse paljon venkoilemaan, mikä olisi ihan toivottavaa kun on se haavakin. Vaikka jokaisella tietysti omat juttunsa näissä, mikä toimii jossakin ei ehkä toimi muilla...

    Jaksamista teille! Kamala tilanne kaikin puolin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Henna, Friede ja Figo! Polvillani en siis tosiaan tekonivelen vuoksi pysty olemaan, mutta kiitos silti vinkistä teillekin!

      Poista
  9. Hei! Eksyin tänne Naukulan kerhon kautta ensimmäistä kertaa.
    Kurjaa että kissasi on kipeä ja toivon että hän paranee!
    Hieno blogi muuten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiiiger! Paranemista täälläkin kovasti toivotaan!

      Poista
  10. Voi Verttiä ja voi Mamaakin. Ymmärrän tunteesi, huoli vie voimia. Minulla on kokemusta myrkytyksestä, kissa oli ihan kiikun kaakun. Tärkeää olisi saada kissalle jotakin ravintoa ja nestettä. Mikä olikaan se apteekista saatava superruoka sairaille ja toipilaille, juuri vähän aikaa sitten luin jostakin blogista? Nerolle annoin ruiskulla eläinlääkäriasemalta saatavaa hätäapuruokaa, joka vatkataan nestemäiseksi ja annostellaan ruiskulla suuhun. Kissan ruokahalu palasi sen avulla vähitellen.
    Onneksi kissat ovat uskomattoman sitkeitä olentoja ja pahin on varmasti ohi kun tukos saatiin poistettua. Voimia teille ja toivottavasti Vertti toipuu pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Cheri! Ell-esemalta ostettiin mukaan juuri sitä toipilasruokaa, koska muuta ei ole lupa syödäkään kolmeen viikkoon. Ruiskulla on saatu sitä vähän menemään muutaman kerran päivässä.

      Poista
    2. Noin meilläkin toimittiin. Ruoassa on tiiviissä muodossa kaikki tarvittava. Kissat ovat selviytyjiä! Kerro miten Vertti alkaa toipua, täälläkin ollaan huolissaan.

      Poista
    3. Kerron kyllä kuulumisia jossain välissä. Kiitos tsemppauksesta!

      Poista
  11. Paljon tsemppiä sinulle sekä silityksiä ja paranemisia Vertille!

    VastaaPoista
  12. Voi Verttiä <3
    Kaikki kahdeksan kattia nostakoot kaikki anturansa peukkujeni rinnalle Verttiä tsemppaamaan!

    VastaaPoista
  13. Paljon paranemistoivotuksia, toivottavasti Vertillä on jo parempi olo!

    VastaaPoista

Kynsilaukkaajat kiittävät kommentistasi!