Illallinen kahdelle

Kynsilaukkaajien taloudessa illallinen kahdelle ei suinkaan tarkoita henkilökunnan kahdenkeskistä illallista, ehei. Se tarkoittaa tietenkin symbioosissa elävien Onnin ja Papan kahdenkeskistä ruokahetkeä Papan  palattua toimistolta. Tarjoilen heille usein (mustasukkaisena ja kateellisena) kolmen ruokalajin illallisen (uskokoon, ken haluaa!)nojatuoliin amerikkalaiseen tyyliin. Tänään oli tarjolla ensin hirvikeittoa ja juomana maitoa. Hirvikeitto kelpasi Papalle hyvin, mutta Onni ei siitä oikein perustanut. Maito latkittiin juojien kesken fifti-siksti. Papa halusi lisäksi halkaistun rinkelin kinkku-juustotäytteellä (kyse ei siis ole todellakaan mistään gourmet-illallisesta!!!) ja sehän maistui Onnillekin oikein hyvin (no mikäpä sille ei maistuisi!).

Papa syö rinkeliä toiselta puolelta ja Onni toiselta.

Ilkeä Papa työnsi Onnin välillä lattialle, mutta kuten jo Onnin katseestakin näkee, se tyttö ei hevillä luovuta!

Uudestaan vaan ahneesti kinkun kimppuun ja Papa joutui luovuttamaan

Siinä ne sitten söivät onnellisina rinkelinsä, mutta jälkiruoaksi tarjotun vadelmamuffinin ja kahvin sai Papa nauttia keskenään, koska Onni oli jo aamupäivällä teurastanut yhden muffinin keittiön pöydälle sillä aikaa, kun minun silmäni vältti. Kahvia Onni ei juo!

Papan vielä nauttiessa omaa yksityistä kahviaan, Onni ilmineerasi minulle haluavansa haistella tuuletusikkunasta vähän raikasta pakkasilmaa, joten auliisti toteutin neidon toiveen ja kuinka ollakaan, Onnihan loikkasi suoraan hankeen, työnsi päänsä tiettyyn paikkaan Villa Verttilän nurkassa ja jähmettyi paikalleen ikään kuin odottamaan jotain. Kynsilaukkaajat eivät käy talvella ulkona, mutta jostain syystä Onni oli päättänyt tehdä nyt poikkeuksen. Jätin tuuletusikkunan auki, koska tiesin Onnin sieltä kohta tulevan tassujaan ravistellen. Sieltähän se Onni sitten tulikin, mutta ei yksin. Jälkiruokaa piti ilmeisesti sittenkin saada ja tällä kertaa se oli myyrä! Miten ihmeessä, sillä Villa Verttilähän on verkotettu ympäriinsä ja nyt siellä on vielä puoli metriä lunta???Siitähän taas varsinainen show syntyi, kun yritettiin saada Onni pudottamaan otus suustaan! Onnistuihan se lopulta ja myyrä oli jo vainaja, joten ei kun Papa kiikuttamaan myyräparka metsän laitaan herkkupalaksi seuraavalle kulinaristille. Että tämmöisiä herkkuja täällä! 

P.S. Huomenna taas  se Papa arvatenkin nauttii illallisensa sulassa sovussa Myyrä-Onnin kanssa (enkä ole todellakaan yhtään mustasukkainen tai kateellinen), yök!