Rolle kävi kylässä

Nyt kun Onni on päässyt virkkauksen makuun, niin innostus asiaan on niin suuri, että tämä virkkausguru virkkasi matosta ylijääneestä kuteesta itselleen nukkumakorin!

"Ei vainkaan, henkilökunta sen teki!"

Ellu asustaa edelleen sohvalla, joten talvea tässä siitä päätellen vielä elellään. Silloin tällöin henkilökunta käy tarkistamassa rapsutuksien kera, että kaikki on kunnossa.

"Saa rapsuttaa..."

Paalupaikan tästä takkatulen äärestä Ellu valtasi jo alkutalvesta. Onni joutui tyytymään kakkosruutuun.

"Ähäkutti!", toteaa Ellu.

Jokunen päivä sitten oli Onnilla "kaikenmahdollisenpuskenta"-päivä ja tulos oli tässä. Ensin Onni oli menossa puskemaan jääkaapin kulmaa ja pöydälle hypätessään pudotti sillä olleen lautasen. Arabiaa vielä...

Pieniksi palasiksi se meni se lautanen...

Sitten Onni meni puskemaan kukkaruukkua, jossa oli itämässä paratiisikukan siemen...Ruukku kaatui ja henkilökunta kiirehti nostamaan ruukun pystyyn, mutta...

Vahinko oli jo tapahtunut!

No, eipä noin kuivassa mullassa mikään olisi varmaan itänytkään!

Onni päätti myös jatkaa virkkausharrastustaan ja halusi opetella klipsuvirkkausta. Ensin klipsut on kuitenkin käsiteltävä asianmukaisesti eli niistä on irrotettava pihdeillä tarpeettomat terävät osat ja ne on naputeltava vasaralla sileiksi. Siinäpä sitä onkin pienelle kissalle urakkaa...

"Ei nämä tästä mihinkään karkaa! Otan ihan pienet päikkärit ensin..."

Kynsilaukkaajilla kävi viime viikonloppuna vieraskin. Vieras on vielä alle 4 kk nuori ja hänen nimensä on Rolle. Rolle tulee maaliskuussa viikoksi testaamaan Kynsilaukkaajien henkilökunnan palveluita, kun sen oma henkilökunta talvilomailee, jee je jee jee jee! Siis henkilökunta täällä on ihan innoissaan, kun tuo Rolle on niin syötävän suloinen :) Aika varauksella suhtautuivat kuitenkin kaikki nelijalkaiset ensimmäisellä tapaamisella toisiinsa, mutta ihan rauhanomaisissa merkeissä audienssi kuitenkin saatiin päätökseen.

Iso Paha Onni ja Puna-Rolle

"Ollaanko kavereita?"

Se selviää sitten maaliskuussa!

Onnin virkkauskoulu

Hei kamut!

Tuntuuko teistäkin joskus siltä, että nämä paljon puhutut kissanpäivät ovat aivan yliarvostettu asia? Tai siltä, että kaipaisitte jotain muutakin tekemistä niihin kissanpäiviinne kuin nukkumista ja syömistä? Ja siltä, että mitä enemmän olette nukkuneet, sitä väsyneempi ja veltompi olo teillä on?

Minä kyllästyin kaikkeen tuohon ja päätin tehdä ryhtiliikkeen!

Ennen ryhtiliikettä jossain unen ja valveen rajamailla

Minä opettelin virkkaamaan! Jos tekin tunnette kaipaavanne välillä jotain aktiviteettiä, niin tässä teille minun vaihtoehtoni tylsiin nukkumapäiviin.
Opastan teidätkin matonvirkkauksen saloihin ja sen myötä uuteen virkeämpään elämään. Katsokaa tarkasti kuvaa, niin näette, miten kiinteitä silmukoita virkataan!

Ihan helppoa, kokeilkaa vaikka itse!

Jos ei kuvasta selvinnyt, tässä vielä sanallinen ohje:

Aloita virkkaus aloitussilmukalla.

Tee lenkki ja vedä lanka lenkin läpi.

kjs = ketjusilmukka

Ota (kierrä) lanka koukulle ja

vedä silmukan läpi.

Ota lanka koukulle alakautta,

se on helpompaa

Kiinteä silmukka:

1. Työnnä koukku edellisen

kerroksen silmukkaan.

2. Ota lanka koukulle ja

vedä läpi.

3. Ota lanka uudelleen

koukulle.

4. Vedä lanka molempien

silmukoiden läpi.

Matto valmistui nopeasti, mutta oli se paksusta matonkuteesta virkkaaminen tämmöiselle pienelle kissalle aika uuvuttavaa hommaa. Nyt jätin maton vielä laaduntarkastaja maman tutkittavaksi.
Siirryin jo Papan kanssa sänkyyn lueskelemaan lempikirjallisuuttamme ja suunnittelemaan seuraavaa virkkaustyötäni...

Rescuehaaste

Nyt haastan kaikki teidät lukijat lahjoittamaan ylimääräiset kolikkonne ja pikkusetelinne hyvään tarkoitukseen! Aiemmin laitoinkin jo terveisiä näiltä Samuin rescuekeskuksen kissoilta ja koirilta ihan sieltä paikan päältä. Haluan nyt palata vielä aiheeseen, koska nämä eläinystävämme tarvitsevat niin kovasti apua! Heti aluksi tunnustan, että oma lahjoitukseni tuolla paikan päällä oli vain n. 10 €, mutta apu se on pienikin apu! Tässä vielä muutamia kuvia, jotka toivon mukaan johdattelevat teidät sopivan anteliaaseen mielentilaan :)

Kissoilla oli ihan tolkun juomakupit! Mekin autoimme täyttämällä tyhjiä kuppeja vedellä.

Papa olisi halunnut ottaa tämän yksisilmäisen mukaan...

Mikä lie vienyt koiralta turkin selkäpuolelta?

Ainakin osa kissoista oli esitelty myös seinällä kuvakollaasissa

Maitobaarin happy hour?

Ota minut syliin!

Tämä koirien ja kissojen hoitokeskus on perustettu vuonna 1999 ja sitä ennen koko saarella ei ollut edes eläinlääkäriä. Valtava määrä koiria ja kissoja kuoli aivan turhaan erilaisiin sairauksiin, jotka olisivat olleet hoidettavissa. Ihmisten välinpitämättömyydestä johtuen myös liikenteen uhreina loukkaantuneet eläimet jätettiin makaamaan tienvarsille niille sijoilleen. Keskuksen perustajat palkkasivat töihin eläinlääkärin ja hoitajatiimin ja aloittivat eläintenauttamisohjelman. Tällä hetkellä keskuksessa on 280 koiraa ja kymmeniä kissoja.

Kissat olivat ainakin päällisin puolin keskimäärin hyväkuntoisia, mutta koirissa oli tosi säälittäviäkin yksilöitä. Musta koira (kolmas kuva tästä alaspäin) yritti litkiä laatoitukselle kaatunutta likaista vettä ja Papa vei sille eteen juoma-astian. Koiran takajalat olivat ilmeisesti halvaantuneet ja se veti itseään eteenpäin etujaloillaan. Koira joi ahnaasti koko kupillisen vettä ja tuli kiittämään Papaa tyytyväisen näköisenä. Se laittoi päänsä Papan jalkojen päälle, kun Papa rapsutteli sen päätä ja sen jälkeen se kellahti kyljelleen ja näytti menevän yllättäen tajuttomaksi. Papa kysyi henkilökunnalta: "Onkohan tämän koiran asiat kunnossa?"  ja hänelle vastattiin: "No problem!", mutta hetken kuluttua henkilökunta kantoi koiran jaloista roikottamalla sisälle. Papa kysyi henkilökunnalta: "Kuoliko koira?" Henkilökunta vastasi: "Ei kuollut, vaan se on lähdössä tehostettuun hoitoon joidenkin muiden koirien kanssa." Mikä lienee sitten ollut totuus?

Tämän koiran takajalat eivät toimineet kunnolla

Tämä oli pelkkää luuta ja nahkaa

Äärimmäisen janoinen koira, jonka takajalat olivat halvaantuneet.

Käy katsomassa lisää! 

Jos siis haluat ja voit, niin auta näitä eläimiä! Apua tarvitsevia kissoja ja koiria löytyy toki lähempääkin, mutta minulla oli nyt ihan pakottava tarve kertoa teille näistä eläinystävistä. Auttaminen käy helposti tilisiirrolla tuolla rescuekeskuksen kotisivulla!

P.S. Tarkoitus ei ole tietenkään painostaa ketään! Kommenttejanne lukisin mielelläni :)

Home! Sweet Home!

Yritin minä toppuutella, mutta Onni kertoo silti: 

"Nyt mulla on kuulkaas teille kaikille ihan kamalasti asiaa! Mehän oltiin Ellun kanssa kokonaiset kaks ja puol viikkoo siellä hoitolassa ja nyt me sitten lopultakin päästiin keskiviikkona takasin kotiin. Tuli se henkilökunta sitten kuitenkin hakemaan meidät pois, vaikka me jo luultiin, että  meidät on hylätty sinne... Me yllätyttiin niin henkilökunnan tulosta, ettei älytty kumpikaan ees hanttiin pistää, kun Papa sujautti meidät nopeasti kummankin omaan kantokoppaansa. Siinä vaiheessa, kun tajusin, että lukkojen takana ollaan taas, olikin mulla heti paljon ja kovaäänistä juoruttavaa niin mamalle kuin Papallekin. 

Kerroin kotimatkan aikana ihan kaiken eikä ne voinu kun kuunnella, vaikkeivat olis luultavasti halunneetkaan. Kerroin, että meillä kissalan puolella oli sinällään aika rauhallista, mutta koiralan puolelta kantautui ihan kaamea haukku välillä ja joskus jopa yölläkin. Nukupa siinä sitten! Meillä oli Ellun kanssa yhteinen huone ja se oli kyllä aika pieni, ehkä semmoset kaks neliötä tai jotain. Kyllä siinä just ja just se kaks ja puol viikkoo meni, mutta yhtään pitempään en olis kyllä ainakaan minä kestäny. Ellu nyt ei tarvii kotonakaan kun lautasen kokosen alan nukkumista varten, kun se on minua vanhempi eikä enää mitenkään liikunnallinen toisin kuin minä. 

Kaikkein järkyttävintä siellä hoitolassa oli se, että ruokaa ei saanut kuin kaksi kertaa päivässä!!! Niin, että käskin siinä sitten Papaa painamaan kaasupolkimen pohjaan, sillä minun vatsani kurni nälästä ja mieleni halaji  (onkohan tämä oikein taivutettu?) kotona odottavia herkkuja! Kinkkua, kalkkunaleikettä ja muuta ihanaa! Laihtumaan en kyllä hoitolassakaan päässyt, kun söin kaikki Ellulta ylijääneet sapuskat, vaikkeivat ne mitään niin kaksisia maultaan olleetkaan. Syliin siellä pääsi vain kahdesti päivässä ja silloin minä aina nuolinkin hoitajan naaman niin perusteellisesti, että se oli kirjoittanut yhden päivän kohdalle hoitopassiin, että: "Onni on kova nuolemaan :)" 

Kotiin kun päästiin, niin me tutkittiin Ellun kanssa kaikki paikat moneen kertaan huolella ja haisteltiin kaikki matot, huonekalut ja lattiatkin tosi tarkkaan. Ellukin kiersi huoneiston ympäri nenä maassa moneen kertaan ja minun piti käydä vielä autotallikin haistelemassa. Kait me ei oltu ihan varmoja vieläkään siitä, että ollaanko me tosiaan kotona. Kyllä meidän oli lopulta pakko uskoa, että kotona tässä todellakin ollaan ja Ellukin uskalsi ruveta rauhallisin mielin nukkumaan.

"Ihanaa olla kotona! Zzzzzzzzzzzz....."

Minä roikuin koko loppuillan joko maman tai Papan sylissä ja yönkin tiukasti kiinni koko ajan jomman kumman kyljessä. mama jo sanoikin, että Onnille pitäisi varmaan hommata semmoinen kantoliina, joissa äitien näkee vauvojaan kanniskelevan. Papan partaa minä nuolin niin perusteellisesti, että Papa sanoi ihon menevän kohta rikki ja hätisti minut pois! Otti se minut sitten saunan jälkeen taas syliin ja siinä olikin hyvä leipoa Papan kättä naarmuille. 

"Oon koo-too-naa taas..."

Me kyllä Ellun kanssa toivotaan, että saataisiin olla aina vaan kotona, kun täällä on niin paljon kivempaa kuin siellä hoitolassa. Eikä se kuulemma ollut henkilökunnankaan mielestä ollenkaan mukavaa jättää meitä sinne, mutta kun tällä kertaa oli pakko. 

Olis minulla vielä muutama juttu, mutta kun nyt on pakko saada vähän energiaa, niin käyn tässä vähän syömässä ja ...*

* Henkilökunnan lisäys: Ruokakupin kilahdus keittiössä lopetti tuon juorukellon ehtymättömän naukumisripulin. Onneksi!

Terveisiä Koh Samuin rescuekeskuksen kissoilta ja koirilta!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Palataksemme vielä hetkeksi jouluun, niin kerrottakoon joulun vietostamme muutama highlightsi. Yksi talouteen tulleista joululahjoista oli vehnätyyny. Vehnätyynyn lisäksi paketista paljastui myös rulla, jota henkilökunta tässä käyttää Ellun varovaiseen jouluhierontaan. Onni seuraa toimitusta mustasukkaisena aivan lähietäisyydeltä.

Kinkku paistettiin ja syötiin kolmeen pekkaan maman, Papan ja Onnin kesken. Mitä nyt parina päivänä saivat kyläilevät sukulaisetkin vähän maistella. No ei se Onnin osuus ihan niin suuri ollut, koska kinkku on oikeasti aivan liian suolaista kissalle. Jos Onni olisi itse saanut päättää, niin se olisi syönyt ihan keskenään koko kinkun! Kinkun pihtaamisesta suivaantuneena Onni otti muilta kyselemättä itselleen kunnian nuolla viimeiset kinkun muruset kinkkuvadilta erityisellä huolella.

Sitten koittikin jo ruokalevon aika.

Henkilökunta oli aikeissa tehdä tulevaa matkaa varten jo jonkunlaisen testipakkauksen, mutta avonaisen matkalaukun suojaksi kissankarvoja vastaan heitetyn lampaantaljan päälle olikin vilahtanut alta aikayksikön Onni kinkkumahoineen. Passaa siinä taljan päällä mahansa vieressä köllötellä!

Tämmöistä jaakkosaariluoma-toiminnolla* varustettua matkalaukkua ei henkilökunta kuitenkaan aio lomalle mukaansa ottaa, joten on vain odotettava, milloin tämä toiminto tulee tarpeeksi nälkäiseksi poistuakseen matkalaukusta ruokakupilleen.

(* Jos tämä toiminto ei ole sinulle entuudestaan tuttu, sen voi katsoa Maikkarin tammikuussa alkavan Putous 5.0-ohjelman esittelymainoksesta, joka pyörii kanavalla aika tiuhaan.)

Henkilökunta vaihtaa maisemaa pariksi viikoksi ja sammuttaa lähtiessään harmaatakin harmaammalta pihalta viimeisenkin valon!

Kynsilaukkaajat viettävät seuraavat pari viikkoa hoitolassa. Toivottavasti hoitolan sapuskat maistuvat ja kissanhiekat kelpaavat isäntäväelle!?!

Kynsilaukkaajat henkilökuntineen toivottavat

Siitäkin huolimatta, että Onnia vähän ihmetyttää, miten noin vinossa olevat kynttilät voivat pysyä pystyssä :D