Ilmeisesti talvi on todellakin tulossa, koskapa hirmuinen ulkoilijapeto Onnikin on oppinut hakeutumaan matolle takan läheisyyteen silloin kun sitä lämmitetään.
"Tälle matolla on kielletty oksentamasta ja kakkimasta, mutta karvoittelemasta tätä ei ole vielä kielletty..." |
Verhon taakse piiloutuminen on Onnin vanha katoamiskikka. Se luulee, ettei kukaan näe sitä nyt!
"Nähty?! Miten ihmeessä sinä huomasit minut täältä? Minä kuule kaipaan nyt omaa rauhaa ja vaihdan maisemaa!" |
Varoitus kaikille henkilökunnille: Älkää hyvät ihmiset erehtykö ostamaan froteelakanoita (niin kuin minä olen tehnyt)! Ne venyvät käytössä kuin taikina, tuntuvat epämiellyttävän karheilta ihoa vasten ja niissä on vielä tämmöisiä epämääräisiä möykkyjäkin!
"Täten ilmoitan, että olen vetäytynyt retriittiin! Henkilökunta on hyvä ja nukkuu minun puolestani vaikka lattialla!" |
Nälkäänsä kurniva maha lopetti (henkilökunnan onneksi) Onnin retriitin lyhyeen ja ajoi ruokakupin kilahtaessa lattialle sen jopa samalle kupille Ellun kanssa, mutta eipä Ellukaan antanut periksi, vaan jatkoi syömistä ihan muina kissoina. Hyvä Ellu!
Onni ei kykene hallitsemaan piiloutumisviettiään ja niinpä se onkin asettautunut tällä kertaa (vähemmän) vehreään huonekasviviidakkoon kyttäämään pihalla liikkuvia lintuja. Oletan, että vähän niin kuin jälkiruoka mielessä...Onneksi tipuset ovat kuitenkin ikkunan takana turvassa!
Marraskuu alkaa olla pian lopuillaan, mutta vielä Onni on uloskin valjaissa uskaltautunut. Kuvia siitä vain on mahdoton saada, kun se on niin nopea liikkeissään ja nenä on koko ajan jossakin puskassa. Tai no, takapäästä nyt on kuvia saatukin, mutta se puoli vain ei ole kovin kuvauksellinen, joten älkää peljästykö, säästän teidät armeliaasti niiltä!