JellyPages.com

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Berluscointia ja kavitaatiota!

Vertillä on ongelma! Siis toinenkin ongelma Onnin lisäksi! Nimittäin kissamaailmassakin ulkonäköpaineet ovat tänä päivänä kovat ja imagon kannalta jokaiselle itseään kunnioittavalle kollille on tärkeää näyttää hyvältä!  Vertti ei omasta mielestään nyt näytä, vaan kuvaa ongelmaansa näin:

"Kattokaa nyt tarkkaan! Mun posket roikkuu, eikö roikukin? Roikkuu ne! Apua!" 
Ikää on vasta 9 vuotta, ruokavalio on terveellinen, alkoholia ei nautita eikä tupakkaa polteta ja henkilökunnan elvyttävästä kasvohieronnastakin nautitaan päivittäin, joten lieneekö kysymys vain huonoista geeneistä vai onko tämä sen Onnin aiheuttaman stressin seurausta? Onko tässä enää muuta vaihtoehtoa kuin berluscointi? Vertti on kääntynyt asiassa tutun plastiikkakirurgin puoleen ja keskustelutuokio meni suunnilleen näin:

"Tässä plastiikkakirurgi Papa "Lipsuveitsi" Puoskarsson visioi kasvojeni toisella puoliskolla, miltä näyttäisin berluscoinnin jälkeen! Silmä tosin olisi (ainakin toivottavasti) auki operaation jälkeenkin!

"Tuosta leuan alta lähtisi myös jonkun verran ylimääräistä rasvaa  pois!",  suunnittelee plastiikkakirurgi Puoskarsson .
Vertti ei kuitenkaan syystä tai toisesta kirurgin taidoista vakuuttunut eikä ainakaan näillä näkymin Puoskarssonin käsiin aio hetimiten antautua, vaan jättää asian toistaiseksi hautumaan...hyvä niin.

Onnilla taas on aluillaan kadonneen vyötärön metsästys, koska valjaat ovat jo alkaneet huudella mahan ympärille ylimääräistä reikää! (Siis valjaisiin, ei Onnin mahaan!) Onni onkiin päättänyt lopullisesti terveellistää ruokavalionsa ja ainakin  vielä näin toisena dieettipäivänä raejuusto maistuu edelleen.

"Raejuustodieetti on minun makuuni!"

Syöntien välillä pitää käydä toiveikkaasti kokeilemassa, joko tuuletusikkunasta mahtuu menemään aukon kohdalla hiljentämättä ulos. Siinäkin kun on pitänyt viime aikoina vähän sovitella itseään, ettei tule mustelmia kylkiin. Tai kai niitä on jo tullutkin, mutta mustassa eivät näy mustelmat!

"Kohta minä olen niin hoikka, että sujahdan vaan tämän minkkiverkon läpi vapauteen, jee!"

Aina on otettava kuitenkin huomioon myös epäonnistumisen mahdollisuus. Painetaan vaan leuka alas rintaan ja käydään kohti uusia pettymyksiä. Vai onko muitakin vaihtoehtoja? Annetaankohan kissoille kavitaatiohoitoa? Ainakin"Tuksu" Tukiainen aikoi sillä laihtua, miten lie sitten onnistunut? Ruokapalkalla työskentelevä henkilökunta ei kuitenkaan missään tapauksessa kykene kavitaatiohoitoa maksamaan, vaan suosittelee Onnille sen sijaan edullisempaa vaihtoehtoa eli kuonokoppaa...

Niin perinteiset rasvaimut kuin uudemmat kavitaatiohoidotkin ovat tosiaan kalliita eikä kuonokoppakaan oikein houkuttele, joten lopulta Onni on päätynyt yrittämään ihan sillä perinteisellä ruokavaliomuutoksella. Turkkikoon pienenemistä numerolla tai kahdella odotellessa Onni kuluttaa kaloreita myös ulkoilemalla reippaasti. Pihapiiriinkin tunkeutuu kuitenkin aina silloin tällöin uteliaita ulkopuolisia, joiden katseilta Onni suojautuu varsin omaperäiseen tapaan:
"Pistän pääni pensaaseen ja olen siellä ihan incognito! Jos joku sattuu kysymään, kuka siellä pensaassa on, niin vastaan, että olen vaan yksi näillä leveysasteilla varsin harvinainen endeeminen  mangusti ja olen nyt vahtivuorossa."
P.S. Henkilökunta täällä ei millään lakkaa  hämmästelemästä, miten monta sivistyssanaa se osaakaan...ainakin kaksi...onkohan berluscointi sivistyssana?...

lauantai 25. toukokuuta 2013

Hurrrmaava tunnustus ja ulkoilua!

Kynsilaukkaajat on saanut hurrrmaavan tunnustuksen Cheriltä Autuas olo-blogista ja kolmikko henkilökuntineen kiittää lämpimästi saamastaan kunnianosoituksesta!



Tunnustuksessa on upea kissakirjainmuotoilu!


Kynsilaukkaajat haluavat antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville:



Olkaa hyvät!




Perjantai-iltana pääsivät Vertti ja Onni taas ulkoilemaankin ja seuraavista kuvista selviää, mitä siellä itsekukin touhusi. Toinen enempi maassa ja toinen enempi puussa!

Vertti:

"Mä silmät luon ylös taivaaseen..."

"Sua tervehdin, oi ystäväni pensashanhikki!"

"Muutama pyörähdys on tehtävä joka ulkoilulla..."

"Kas näin..."

"...ja näin..."


Onni:

Mikähän mahtaa olla tämä kasvi, joka tekee tuommoisen mustan "kukinnon"?

"Mitä? Naapurin mummo painelee uikkareissaan pyyhe ympärillä uimaan! On se hurrrja..."

"Paras piiloutua tänne omenapuun sisään, ettei se vaan tule hakemaan minuakin mukaan..."

"Minäkö uimaan? + 12-asteiseen veteen?  Ei ikinä!"

Huh! Meni jo, vaara ohi!"


 Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tunnustus Minniltä!

Kynsilaukkaajat kiittävät lämpimästi Minniä saamastaan tunnustuksesta

I ♥ your blog-tunnustuksen säännöt:

  • Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi
  • Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
  • Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
  • Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 

Tämä tunnustus on jo annettu useimmille seuraamistani blogeista, joten laitamme tunnustuksen eteenpäin vain neljälle blogille, joilla toki saattaa jo k.o. tunnustus ollakin. Mitäpäs se haittaa, jos saman tunnustuksen saakin useaan kertaan :) Tällä kertaa siis näille:





tiistai 21. toukokuuta 2013

Ulos!!!

Seuraa vähän sanoja, paljon kuvia...

Minne Vertti ja Onni haluavat?

Mitä Vertti mahtaa anella tuijotuksellaan?

Papa, voisitko viedä meidät ulos?

Kyllä, kyllä Papa voi ja veikin!

Ensin valjaisiin ehti hyökätä Vertti. Onni seurasi silmät tapilla Vertin ulkoilua Villa Verttilästä käsin.


Malttamaton kun on, ei Onni olisi millään jaksanut odottaa vuoroaan ja suunnitteli jo hetken hyökkäystä katon kautta vapauteen.


Päätyi sitten kuitenkin kiltisti pesupuuhiin (tuossa masussa sitä pesemistä riittääkin) vuoroaan odotellessa.


Vertti vähän protestoi: "Papa, valjaat ovat liian tiukalla!"


"Jokos minä tämän sireenin olen puskenut?"


"Tätä marjapensasta täytyy vielä vähän haistella!"


"Istuisin, mutta kun tuo leikkaamaton ruoho kutittaa takapuolta..."


Onnikin pääsi lopulta valjaisiin vuorollaan ja kaikki olivat tyytyväisiä.
On se vaan kummallista, miten oman pienen pihan ihmeet jaksavat kiinnostaa päivästä toiseen! :)

perjantai 17. toukokuuta 2013

Valtataistelu jatkuu...

Valtataistelu Kynsilaukkaajien taloudessa Vertin ja Onnin välillä valitettavasti jatkuu. Sen lisäksi, että Onni ja Vertti nahistelevat keskenään, ahdistelevat molemmat vielä Ellu-parkaakin, joka ei kuurouttaan aina lähestyvää hyökkääjää mitenkään pysty kuulemaan. Meillä on jo kolmas Feliway-täyttöpullo levittämässä feromonia huoneilmaan Vertin stressin poistamiseksi. Toivottua vaikutusta sillä ei ole ollut, sillä Vertti on edelleen kovin levoton ajoittain. Jonkun verran levottomuus on kuitenkin viime aikoina vähentynyt. Liekö sitten aika tehnyt tehtävänsä vai vaikuttaako feromoni vain tässä tapauksessa harvinaisen hitaasti? Ainakin toistaiseksi on päätetty vielä jatkaa Feliway-hoitoa. Hetkittäin on ollut kuitenkin ilo saada nähdä Vertti entisellään. Silloin Vertti on se oma itsensä eli huoleton, luottavainen ja tyytyväinen elämännautiskelija.

Tältä se Vertti näyttää silloin:




Oireilu on siis vähentynyt, joten toivoa ei ole vielä menetetty. Toisekseen valtataistelustressiin ei varmasti kukaan kuole, mutta välillä se on meille ihmisillekin aika rasittavaa kuunneltavaa ja seurattavaa. Tätähän on nyt kestänyt reilun vuoden ajan, mutta ei tässä voi muuta kuin kärsivällisesti odottaa, että tilanne lopulta korjaantuu tai ainakin helpottuu vielä edes vähän. Minulla on korvan takana muistissa Myrskyn ja Minnan vinkki tietynlaisesta "tiukasta päällepuettavasta takista"; joka kuulemma rauhoittaa kissaa, mutta sekin vaikutti enemmän sopivalta hetkittäisiin stressitilanteisiin kuten esim. ell-käynteihin. Toistaiseksi siis annetaan vain ajan kulua ja toivotaan rauhaa ja rakkautta koko maailmaan...

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ellu chillaa

Viime aikoina ovat nuoremmat humut (varsinkin Onni) esiintyneet jatkuvasti postauksissa, joten täytyy välillä päästää Ellukin näkyville. Mitä Ellulle sitten kuuluu ja mitä se on viime aikoina puuhaillut? No, Elluhan täyttää heinäkuussa 13 vuotta, joten enää ei hirveästi huvita noiden nuorempien kanssa meuhkata ja bilettää. Ellun elämässä näyttelevät uni ja ruoka yhä suurempaa roolia, vaikka suurta rooliahan ne näyttelevät kaikenikäisten kissojen elämässä. Ellu siis chillaa, vaikkei sitä itse taida tietääkään! Vai olisiko näin arvokkaan vanhan neidin  kohdalla sopivampaa puhua downshiftauksesta tai retriitistä?

Henkilökunnan  ekohenkisen tyttären lahjoittama sanomalehtipaperista värkätty kori on Ellulle juuri sopiva.

Se vanha kissa nukkuu, nukkuu, nukkuu...

Se vanha kissa nukkuu, nukkuu, nukkuu ...
Ellun toinen lempinukkumapaikka on nykyään äitini vuosia sitten kutoma torkkupeitto. Olin itse asiassa viemässä peittoa kirpparille (en siksi, ettenkö peitosta pitäisi tai sitä arvostaisi, mutta minulla on niitä niin monta, ettei kaikille ole käyttöä) ja siinä on jo hintalappukin kiinni, mutta Ellu päätti ottaa peiton omakseen, joten viemättä se jäi.
Se vanha kissa nukkuu, nukkuu vaan...

lauantai 11. toukokuuta 2013

Niin lähellä, mutta niin kaukana...


Näin korkeat juomalasit pitäisi lailla kieltää

Kun ei yllä, niin ei yllä...

Nenään asti se kieli yltää, mutta ei ihan tuonne maitoon...

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Minne Onni katosi?

Kynsilaukkaajille on joka kerta yhtä suuri ilo, kun talouteen ilmestyy uusi pahvilaatikko. Tällä kertaa se tuli uuden pölynimurin mukana. Entinen imuri olikin mennyt vuosien saatossa siihen kuntoon, ettei sen teho enää riittänyt kuin työntelemään villakoiria lattialla edestakaisin. No, Onni ja Vertti tuskin malttoivat odottaa, että imuri oli poistettu laatikosta, kun jo kiirehdittiin tekemään lähempää tuttavuutta arvoituksellisen laatikon kanssa. Ensimmäisenä laatikkoa ehti tutkimaan Onni. Kai siellä laatikossa nyt jotain kiinnostavampaakin on kuin pelkkä imuri? 

"Made in Germany", tavasi Onni ylpeänä 7-vuotiaan lukutaidollaan laatikon kyljestä. 

"Saksassa osataan kuulemma tehdä hyviä makkaroita", tuumi Onni kieltään lipoen. "Niitäköhän tänne laittoivat?"
Onni näytti siis olevan hyppäämässä laatikkoon, mutta mitä sitten tapahtuikaan? Verttikin ehätti ihmettelemään Onnin yllättävää katoamista.

Minne Onni katosi?
Ei Onnia todellakaan näkynyt missään. Siitäkös Vertti sai syyn naljailuun:
"Menikö se punkero makkaralastinsa kanssa lattiasta läpi vai mitä sille tapahtui?" 
No mutta onhan se Onni siellä! Oli vain neitokainen tutkinut laatikon niin pohjia myöten makkaroita etsiessään, ettei Verttikään pientä pulleroista sieltä laatikon pohjalta huomannut! Vertti poistui pettyneenä paikalta tuumaillen:

 "Mihinkäs se tiikeri raidoistaan pääsee? Hetken jo luulin, että se kiusankappale katosi makkaramaahan."

Onni yrittää vielä saada Vertistä kaverin itselleen:
"Hei Vertti! Tule sinäkin tänne, niin painitaan vähän...Minnekäs se mokoma jo tästä katosi, höh?"

"Minäkään yksin viitsi leikkiä! Siellä mitään makkaroita ollut...taitaa olla huijausta se Saksan
maine makkaramaana? ...ilmankos ole koskaan kuullutkaan mistään Miele-makkaroista?"